Leia 1v!!

Tottatosiaan, siitä on vuosi, kun tuo pieni mustavalkoinen on syntynyt. Taas itseäni toistaen voi vaan todeta, että kyllä se aika menee nopeaa. Pienenä yhteenvetona Leian ensimmäistä vuotta ei voi kuvailla muuten kuin helpoksi. Typy on ollut alusta asti reipas ja rohkea. Täynnä iloisuutta ja uteliaisuutta. Juuri kaikkea sitä, mitä nimi jo kasvattajalta lähdettyä povasi, eli Merry'n Bright.

Jos vielä hieman muistelee Leian ensimmäistä vuotta... Leia kotiutui todella hyvin. Lucan kanssa leikkivät jo muutaman päivän päästä ja typykkä oli muutenkin hyvin reipas ja luottavainen, eikä reagoinut negatiivisesti mihinkään. Leian ensimmäinen viikko kotiuduttua meni paukkupakkasissa. Se oli juuri se helmikuun hyisin viikko ja mittari pysyi sinnikkäästi -20 ja sitä kylmemmässä. Siitä huolimatta juostiin säännöllisesti ulkona ja tarpeet tehtiin kylmyydestä huolimatta. Se oli kyllä aikamoista taiteilua varustaa itsensä kelinmukaisiin vaatteisiin niin nopeasti, kuin vain mahdollista. :D

Leia kehittyi ja kasvoi hyvin tasaista vauhtia. Tuhoja ei kotona tehty ja mukavasti rauhoituttiin jo pienestä pitäen. Kävelylenkit menivät alkukuukausina paljolti Lucan korvissa roikkuen, mutta tämä onneksi loppui muistaakseni siinä 4-5kk iässä. Hampaat vaihtuivat ilman ongelmia. Sisäsiisteys oli ainut, joka antoi Leialla odottaa ja välillä tuntuikin, että eikö se koskaan opi! Luulen, että suurin syy tähän oli yksinkertaisesti malttamattomuus.

Muihin koiriin ja ihmisiin Leia suhtautui kaiken aikaa hyvin avoimesti ja luottavaisesti. Etenkin tutut koirat, jotka eivät niin jaksaneet Leian energisyyttä, kuuluivat listalle, joita yritettiin (ja edelleen yritetään) miellyttää hyvin määrätietoisesti. Leiahan on nimenomaa sitä mieltä, ettei voi ymmärtää, miten kukaan voisi olla rakastamatta häntä, hänhän on maailman suloisin ja kaunein ja paras... ja siis maailmanapa. :D

Treenailua ja temppuilua ollaan tehty säännöllisesti. Leian kanssa on tosi kiva touhuta ja olen tykännyt etenkin Leian kyvystä keskittyä minuun ja tekemiseen, vaikka muulloin saatettiinkin olla aika viirapäitä. Muiden tekemisen seuraaminen on Leialle itsemurhaa. Oma tahto päästä tekemään on kova ja näitä malttiharjoituksia, joita ollaan tehty siis pienestä pitäen, tullaan varmasti tekemään vielä pitkään. Puolen vuoden korvilla kuvioihin astui hihnassa kiskominen. Hermot kiristyivät hihnan tapaan lenkeillä, eikä tyttöselle meinannut millään mennä jakeluun, kuinka hihnassa tulisi käyttäytyä. En yhtään ihmettele, miksi borsuja näkee kovin usein vapaana. :D Hihnakäyttäytyminen muun maltin lisäksi parantui huomattavasti, kun ensimmäiset juoksut olivat ohi. Leialle tämä aikuistumisen kynnys tapahtui 10kk iässä.

Agitreenailut aloitimme Leian kanssa kevään penturyhmässä. Tarkoituksena oli lähinnä tutustua esteisiin ja saada häiriötä treenitilanteisiin. Leia oppi hirmu nopeasti uudet asiat ja muutoinkin alkeiden opettelu sujui varsin mallikkaasti. Mitää kiirettä emme pitäneet, vaan etenimmi pikkuhiljaa. Alussa pääpaino oli kontakteilla, jotka halusin opettaa juurtajaksaen ja niin johdonmukaisesti, ettei minun tarvitsisi enää Leian kanssa käydä samaa tuskaista tietä läpi, mitä Lucan kanssa olen kulkenut. Noh, tällähetkellä kontaktit ovat ehdottomasti bravuurinumeromme, toisin kun lähdöissä pysyminen...

Elämä on muutoinkin ollut helppoa ja Leia on ehdottomasti ollut juuri sitä ja paljon enemmän, kun olen koiralta voinut toivoa. Mun pieni tähtisilmä. <3

Leia 1v.

säkä: 49cm

paino: 14,5kg

Leia on käynyt nyt Niinulla treenailemassa. Olemme saaneet paljon hyvin vinkkejä, joihin on juuri nyt oikea aika kiinnittää huomiota. Olen ollut erittäin tyytyväinen, että tuonne itsemme löysimme. Treenit ovat siis sujuneet hyvin. Toki vielä treenipätkät pysyvät suht lyhyinä, mutta sitäkin enemmän kiinnitetään siihen huomiota, että kaikki mitä tehdään, tehdään tarkasti ja kunnolla. Perusta pitää olla kunnossa, jotta sille saa jotain hyvää ja pysyvää rakennettua. :)

Lucalla oli eilen vuoden viimeiset treenit. Viime treenien ärsytykset oli unohdettu ja nyt oli taas sama vanha asenne tekemiseen. Jumiepäilyt sinällään osoittautuivat vääriksi ja mitään kiretyttä kummempaa ei koirasta löytynyt. Suurin epäilyni tällä hetkellä Lucan viime viikon outoon menoon on se, että yksinkertaisesti lämmittelyt eivät olleet silloin riittävät. Tällä viikolla käytiinkin kunnon alkulämpät, välikävelyt ja loppuverkalla intouduttiin Marin kanssa jopa hölkkäämään. Sen voisikin ottaa ihan tavaksi.

Vuoden viimeiset Oreniuksen SM-treenit

Treenit menivät siis mukavasti, mitä nyt oma pää oli hieman koetuksella. Vähän tuli oiottua rataa ja huolimattomuusvirheitä oli turhan paljon. Onneksi sentään päätettiin vuoden viimeiset treenit puhtaaseen ratasuoritukseen. Tästä on hyvä jäädä kahden viikon tauolle. :)

Seuraavaksi olisikin sitten joulu. Ja totuttuun tapaan, lahjat on vielä hankkimatta, mutta minkäs sitä ihminen tavoistaan pääsee. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja onhan tässä vielä pari päivää aikaa. :D Loppuvuosi menee Lucan osalta agitauolla. Tarkoitus olisi tokoilla ja temppuilla senkin edestä. Jos sitä intoutuisi vaikka kehittämään jonkun freestyle numeron, jota alkaisi tämän temppukoneen kanssa treenailemaan. Leia saa agiliitää myös joulun välipäivinä, ohjelmassa on keppien lisäksi paikallaoloharjoituksia sun muuta sellaista. Leian kanssa on myös tarkoitus tokoilla, jotta sekin etenisi edes hitaasti eteenpäin.

Oikein iloista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!!

- may your days be merry and bright -

Jumeja???

Juu-u... oli taas semmoset treenit eilen että alta pois. Pienoisten videoanalyysien ja pohdintojen jälkeen vaikuttaisi hieman siltä, että Luca taitaa olla aika jumissa. Olen jo hetken kiinnittänyt huomiota siihen, että Luca ottaa aika raskaasti hypyt alas ja on tavanomaista enemmän kompuroinut ja pudotellut. Kiinnitin myös eilistä videota katsellessani huomiota siihen, että Luca hyppää selkeästi enemmän pää ylhäällä kun tavallisesti, joten merkit väsymyksestä ja jumeista ovat aika selkeät. Myös vauhdissa ei ole sitä totuttua raivokkuutta. Pää selkeästi on tekemisessä mukana, mutta kroppa ei vaan tunnu suoriutuvan. Noh, tälle vuodelle on enää yhdet treenit jäljellä ja sen jälkeen jäädään kahden viikon totaalitauolle. Tulee hyvään väliin, koska tämmöinen puolilla valoilla tekeminen syö vaan luottoa ja iloa.

Eilen vauhti oli aika-ajoin hieman edellisviikkoa parampi, mutta muuten menikin aika sooloiluksi. A-putki sekä puomi-putki erotteluista ei tullut sitten yhtään mitään. Tuntui, ettei Luca edes yrittänyt kuunnella mua vaan ihan puhtaasti sooloili. Kyllähän Luca helposti putkiin menee, mutta eilinen oli aika tavatonta. Ei normaalia. Päällejuoksussa meinasin lähteä kiertämään koko estettä ja muutenkin meno oli aika hapuilevaa. Tokihan sitä itsekin vähän mokaili, mutta kamalasti en nyt omaan piikkiin tästä virheitä laittaisi. Meno oli vaan epätavallista ja hankalaa. Mikään ei tullut helpolla.

SM-ryhmän treenit

Ensi viikolla on tosiaan vielä yhdet treenit. Tämän viikon ajan Luca ei edes tule näkemään esteitä, vaan pyritään hieman jo aloittamaan jumien aukomista. Toivonmukaan Luca pääsee pian hierontaan ja voisin itsekin iltaisin hieman poitsua hieroa. Lisäksi Luca saa käyttää BOT:tia yöpaitana ja yleiskuntolenkkejä voisi myös olla ohjelmassa. Eiköhän tuo pieni taas kuntoon saada. :)

Noh, onneksi on toinen treenikaveri, kun Luca pääsee tauolle. Leian kanssa treenailu on edennyt kivasti. Keppiharjoitukset ovat edelleen pääosassa paikalla olon ja keinutreenien lisäksi. 6 keppiä menee jo tosi hienosti. Virheitä tulee enää tosi harvoin ja olen yhdistänyt jo hyppyä, takaaleikkausta ja muita ohjauksia kuuteen keppiin. Se, että olen itse edellä, on vielä hankalaa, mutta pikkuhiljaa lisätään vaikeusastetta. Ollaan kokeiltu jo 8 keppiä ja sekin sujuu jo aika kivasti. Ei yhtä varmasti kun 6, mutta onnistumisia tulee 8 enemmän kun epäonnistumisia. Hurjan tyytyväinen olen. Nyt tuntuu, että jokin on selkeästi naksahtanut Leian päässä, sillai positiivisella tavalla siis. :D Viime perjantaina Leialla alkoi Niinun treenit. Mulla on suuret odotukset näistä treeneistä ja varmasti tulee paljon hyvää oppia ja neuvoja. Estevarmuutta- ja hakuisuutta tulee edelleen jatkuvasti treenata, mutta muutoin alkaa olla jo aika tasapainoinen paketti kasassa, joka vaatii nyt vaan systemaattista treenaamista.

Joulu alkaa olla jo ovella. Ja vettä sataa... noh, toisaalta mulle sopii oikein hyvin, että mittari on plussan puolella, eikä ole -20 astetta, mutta ehkä sitä luntakin voisi pikkuhiljaa tulla ja pakkasta maltillisesti. :P Joulun lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että Leia-neidillä on ensi viikolla juhlapäivä. Vuosi tulee täyteen. Eiköhän sitä jotain kivaa pidä pienelle keksiä, siis muutakin kuin se, että saa odottaa autossa että Luca treenaa. :P Ensi viikolla käydään hakemassa synttäreiden kunniaksi myös rokotus ja tammikuussa olisi luvassa sitten toinen piikki ja viralliset kuvat (lonkka-kyynärä-olat). Niin se aika vaan menee.

Perjantaina taas Niinun treeneihin ja viikonloppu on muutenkin täynnä mukavaa ohjelmaa. Paljon lenkkeilyä ainakin. :)

Anger management!

Niinpä niin. Oltiin taas Lucan kanssa viikonloppuna kisailemassa ja jälleen kerran sama virsi. Kun ei kulje kisoissa, niin ei kulje. Ja siitä seuraan sitten se, että oma pinna katkeaa täysin; hermot menee ja turhauttaa. Oravanpyörä on siis valmis, minä turhaannun -> Luca paineistuu -> ei kulje ja on epävarmaa -> minä turhaannun -> Luca paineistuu lisää. Jipii... Nyt siis pitäisi keksiä, kuinka katkaista tämä oravanpyörä. Ensimmäinen lääke tähän on se, että opin hallitsemaan hermojani, enkä hermostu siitä, vaikkei kulkisi, vaan kääntäisin heti semmoiset startit menneisyyteen ja suuntaisin katseeni avarin mielin seuraaviin startteihin. Nyt vaan lietson Lucan epävarmuutta sillä, että itseäni ottaa huonojen starttien jälkeen luvattoman paljon päähän. Tekemisestä on tällöin ilo kaukana ja kaivan vaan maata jalkojeni alta. Episstartit voisivat tehdä nyt hyvää, koska niissä ei ole omassa mielessäni niin paljoa panosta, niin ehkäpä sitä kautta voisin saada sitä iloa tekemiseen eikä vauhdin puute tms harmittaisi niin paljon. Sitä kautta varmasti Lucakin oppisi taas luottamaan minun kisoissa ja saisin itse luoton siihen, että osataan myös kisoissa mennä samalla tasolla kuin treenatessa. Sitä vaan kun tietää, mihin itse pystyy ja mihin koira pystyy, niin ei helpolla sulata oman tason totaalialitusta kisoissa.

Noh, tuli viikonlopun kisoissa sentään hieman tulostakin, eikä saatu perus hyl, hyl, 5 tuloksia. Tällä kertaa kolmesta startista tuloksena oli hyl ja kaksi nollaa. Toinen 1,8 sekunnin yliajalla ja toinen oli puhdas nolla, eli kauden kolmas sm-nolla. Tässä kisavideot, jotka ovat laadultaa vielä luokkaa "luokaton", mutta tähän tulee jatkossa muutos, kun naarmuinen puhelimen video saa väistyä upouuden videokameran rinnalla. Hyvää joulua Tuija, T. Tuija. ;)

A rata (agi)

Aamun ensimmäisellä radalla vauhti oli mitä oli, ei treenivauhtia, mutta kohtalaista. Meno oli muuten ok, keppejä lukuunottamatta. Lucan piikkiin tämä virhe ei mennyt, koska jostain käsittämättömästä syystä rupesin itse keppejä lähestyttäessä miettimään, että miltäs puolelta ne kepit alkoivatkaan. Siis haloo?? Huoh.. Ei pitäisi tuollaisiin virheisiin enää sortua. Ja Luca kun toimii ajatuksen voimalla, niin tuollainen epävarmuus johtaa automaattisesti virheeseen. Koska ekalla radalla töpeksittiin kepeillä, menivät kepit sitten kaiken hyvän lisäksi madellen seuraavilla radoilla tämän virheen vuoksi. Luca kyllä ei anna yhtään anteeksi. Ai mitenniin voisi joskus olla helppoakin?

B-rata (agi)

Päivän toisella radalla meno olikin huonointa. Syy tähän oli selvä. Hermot meni ekan radan jälkeen ja seuraus näkyy toisella radalla. Lompsoteltiin menemään, huonot kepit ja tuloksena yliaikanolla (1,8s.). Noh, ratavirheetön rata sentään, mutta tällänen syö.

C-rata (hyp)

Päivän viimeinen rata oli hyppyrata, jonka ihanneaika oli määritetty 3,8 m/s etenemän mukaan. Pienoinen turhautuminen tuli heti tuon kuullessani. Lucan tämänhetkinen kisavauhti ei yksinkertaisesti riitä tuohon. Noh, menin radalle sitten sillä asenteella, että juostaan ja vedätetään niin paljon kun vaan on mahdollista. Tämä kannatti ja ihme tapahtui: nolla tuli! Pientä lohtua, mutta vaikeat ajat on edessä...

Jotta saisin käännettyä ajatuksiani positiivisimmiksi, niin mikä kisoissa oli hyvää oli tietty kaksi nollaa ja se, että lähdöt sujuivat nyt hyvin. Eiköhän se tästä, pitää vaan oikeasti keskittyä oman pään hallintaan.

Leia pääsi myös treenailemaan. Tyyppi on kyllä ikäisekseen hurjan taitava, mutta toki paljon on vielä työn alla. Uusi videokamera pääsi testiin ja hyvää kuvaa tuli. Tässä Leian treenailua:

Leia treenaa

Leia teki nyt ensimmäistä kertaa keppejä ihan oikeilla kepeillä, eikä pelkillä tolpilla. Aika kivasti meni. Nyt vaan häiriötä lisää neljällä kepillä ja sitten siirrytään kuuteen keppiin. Jos vaikka ehtisi jokusen kerran kentälle ennen pysyvää lunta, niin saisi yhdistettyä neljä keppiä ja kaksi tolppaa. Muutenkin meni kivasti reenailu. Vauhti kasvoi aika kovaksi jo ja huomasi, kuinka itse alkoi olla myöhässä ohjauksissa. Pussin Leia puski niin vauhdilla, että ohjaaminen sen jälkeen oli aika haasteellista. Videointi on kyllä tosi hyvä homma, koska huomaa hyvin, missä oma ajotus on pielessä. Lisäksi saa taas kiinnittää huomiota tuohon nyrkissä olevaan käteen, eli vielä lisää huomiota käden aukipitämiseen. Estehakuisuus on jo ihan mukavalla mallilla. Loppusuoralla jätin itse juoksemisen lopussa aivan liian aikaisin kesken, joten siksi jäi välillä viimeinen hyppy suorittamatta. Täytyy muistaa itsekin juosta, vaikka koira kulkeekin. Kontaktit Leia osaa hyvin yksittäisesti. Vielä tarvitaan varmuutta kontakteihin, kun ne suoritetaan radan osana. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tänään on luvassa sitten Lucan SM-treenit. Jos ei mitään muuta, niin varmasti ainakin hiki tulee, siitä olen jo nyt varma. :D

Lenkille mars!

Vähän sellanen olo tuli eilisten SM-ryhmän Oreniuksen treenien jälkeen. Aivan mahtavaa pistää ittensä totaalisesti likoon ja painaa täysiä, mutta kyllä se koville ottaa! Treenien jälkeen ei todellakaan tuntunut hyvältä, vaan tuntui, että sisäelimiä olisi väännetty solmuun, oksennus kurkussa ja pohkeet kramppaili. Hulluahan tää on! Mutta ah, niin mahtavaa! Tälläsiä treenejä nimenomaa kaipaa, että joutuu tosissaan menemään omilla äärirajoilla. Sieltä se seuraava kehitysaskel tulee.

Kokonaisuudessaan treenit meni oikein kivasti. Tehtiin paljon puhtaita suorituksia ja sitä kautta saikin juosta oikein urakalla. Viilattavaa toki aina jää ja niin pitääkin, mutta kivasti tuli parannusta suorituksiin ja mikä parasta, Lucan into ja draivi oli tosi hyvä koko treenien ajan! Siinä vaiheessa, kun itse olis voinut hetken puhaltaa, niin Lucalta tuli käskyä, että mennäämennään! Loistavaa!

Kyllä sai juosta!

Alun valssit osoittautuivat tosi vääntäviksi. Ihan ekalla kerralla ensimmäistä lukuunottamatta valssit valahtivat aika pahasti. Syy tähän oli se, että vaikka ennakointi olikin hyvää ja liikuin ihan oikeaan suuntaan, en ottanut koiraa millään lailla hypyltä mukaan. Seuraavilla kerroilla pyrin siihen, että otin Lucan tiukasti heti hypyn jälkeen, jolloin saatiinkin käännökset paremmiksi. Noissa on toki paljon vielä viilattavaa, mutta siihen olen tosi tyytyväinen, että parannusta tuli heti noihin!

Puomin kontaktit sujuivat joka kerta kivasti, toki nopeamminkin tuo olisi voinut mennä, mutta oikein riittävä tähän hetkeen. Putkenjälkeiset hypyt menivät jopa yllättävän hyvin ja sain jollain ihmeen kaupalla Lucan haltuun, eikä kertaakaan menty miinahypylle, joka oli tosi lähellä putkenjälkeistä hyppyä. Tässä kohtaa jalat olisivat saaneet liikkua ehkä vielä hieman paremmin, niin olisin saanut paremman etumatkan seuraaville hypyille. Sitten saikin pinkoa urakalla, että ehti ohjata koiran takaakiertoon. Nämä tosin ovat meille helppoja, koska Luca hakee takaakierrot tosi hyvin. Kepeillemenoihin olen tosi tyytyväinen. Hienosti Luca haki ja pujotteli kivalla vauhdilla. Keppienjälkeisen hypyn jaakotus oli kohtuullinen, mutta siinä olisi ollut hieman hiottavaa. Lähinnä siis siinä, että olisin jälleen tehnyt jaakotuksen aiemmin ja saanut etumatkaa, jottei takaakierrolle olisi tullut niin kiire. A:lta käännöksiin olen hurjan tyytyväinen, onnistuivat hyvin! Lopun takaakiertoon jäikin ehkä koko rataa ajatellen eniten parannettavaa, mutta ainakin ajatus tuli, kuinka tuo pitäisi ohjata. Summasummarum, hiki tuli ja hyvät treenit oli! Luca on superi! <3

Leian kanssa ollaan treenailtu myös tällä viikolla. Maanantaina käytiin ottamassa keppejä, keinua ja kontakteja. Tiistaina sama homma plus ryhmätreenit, joissa oli kontakteja ja pussi, muuri ja rengas. Tyyppi kyllä loisti noissa tiistain treeneissä! Ylpeä voin pienestä ämveepuuceesta olla. :) Nuo ryhmätreenit olivat muutenkin hyvät sen kannalta, että saatiin taas harjoitella nätisti oman vuoron odottamista. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että syötiin juustoa kontaktissa kun muut tekivät. Siitä se lähtee. :D Keppitreenit ovat edenneet myös mukavasti. Nyt toistamme lähinnä 4 keppiä ja haetaan varmuutta ja kulmia niihin. Vielä kepeille keräämisessä on hieman haasteita, joten teemme vielä näitä harjoituksia paljon. En aio yhtään hosua, vaan huolella tehdään, jotta lopputulos olisi sitten optimi.

Agitreenailujen lisäksi ollaan otettu hieman tokoa ja paikallaoloa Leian kanssa. Seuraaminen alkaa näyttää jo siltä miltä sen pitää ja paikallaolo alkaa olla jo hyvää muualla kuin agikentällä, tosin sielläkin on kehitystä tapahtunut, mutta vaikeaa vielä on. Leiakun on niin pahanlainen kaahottaja, ettei namitkaan meinaa kurkusta mennä alas, niin kuinka sitten maltti säilyisi esteen takana, mutta työnalla on ja hiljaa hyvä tulee. :)

Viikonloppuna kisaillaan taas Lucan kanssa. Saa nähä, onko mulla taas paniikkiapina kisoissa vai olisiko jotain järkeäkin mukana. Seuraavat Lucan kisat ovat todennäköisesti sitten vasta ensi vuonna. Nyt siis pientä kisataukoa, jos vaikka panikointikin lähtisi tauolla.

Mutta vielä otsikkoon palatakseni, lenkkipolulle täytyy suunnata. Vaikka oma kunto sinällään ihan kohtuullinen on, niin hieman voisi kestävyyttä kasvattaa, jottei suoritukset ainakaan omista hapoista jäisi kiinni. :P

Treenailua

Kirjotetaanpas pitkästä aikaa puhtaasti treenailusta. Sitä on meinaa tullu sen verta taas harrastettua, et ajatuksia riittää. :D

Maanantaina koulutin taas ohjaustekniikoita ja K9 alkeita. Luca toimi taas harjoituskoirana ohjaustekniikkatreeneissä. On se kyllä vaan mahtavaa katsoa Lucan intoa aksaa kohtaan. Ei mitään väliä kuka ohjaa, vaan aina sama into, kun radalle pääsee. Hyvä harjoituskoira kyllä. Illan päätteeksi K9 ryhmää vedettyä tuli hyvä fiilis. Nämä koirakot ovat treenanneet siis vasta reilu 2kk ja kehitys on ollut aivan huikeaa. Varmisti itsekin onnistunut kouluttamisessa, kun kehitys on ollut näin hienoa, mahtavaa! :) Lisäksi maanantaina oli 2x2 tietopläjäys. Vaikka jonkin verran olen tutustunutkin aiheeseen, niin oli hyvä kuulla kokemuksia ihmiseltä, joka on kepit näin opettanut.

Tiistaina käytiin ottamassa taas keppejä Leian kanssa. Mukavasti etenee, mutta kahden ensimmäisen kepin kanssa aion tehdä vielä paljon töitä. Tiistaina teinkin pääsääntöisesti vain kahdella kepillä, muutaman kerran neljällä. Keppitreenien jälkeen mentiin vielä Leian kanssa Hakkilaan Jatko1 ryhmään korvauspaikalle.

Keskiviikkona oli vuorossa Lucan treenit SM-ryhmässä. Pienellä jännityksellä treeneihin menin, kun edellisellä kerralla oli hermojen menettämiseen saakka saanut vääntää haltuunottejen kanssa. Yritin silti pitää mielen avoimena ja rauhallisena ja pyrkiä olemaan mahdollisimman vastaanottavainen, koska näissä treeneissä meillä on paljon opittavaa. Treenit menivätkin mukavasti ja taas tuli hyviä ja uusia pointteja. Mahtava fiilis, kun kokee saavansa treeneistä.

Keskiviikon ratapiirros

Liike oli näissä treeneissä jälleen kerran hyvää. Muutenkin meno oli aika sujuvaa, tietyissä kohdissa oli parantamisen varaa. Ensimmäinen tällainen kohta oli kepeillevienti. Pidän Lucaa kepittäjänä suhteellisen varmana, mutta alkuun tuli kepeilleviennissä ongelmia. Lisäksi lähdin pyöristämään ja helpottamaan kepeillevientiä, enkä liikkunut suoraan keppejä kohden. Tällaisessa menettää turhaan sekunteja, eikä välttämättä edes helpota keppikulmaa juurikaan. Juhan ohjeet olivat loistavat. Sen sijaan, että olisin ohjannut koiran tuosta kulmasta koiranpuoleisella kädellä kepeille, ohjasinkin koiran vastaisella, tai pikemminkin avaamalla rintakehää koiraanpäin siten, että koiralla on suora linja kepeille. Tämä oli ihan mahtava juttu!

Hypyt 8 ja 9 menivät hyvin ja olen tosi tyytyväinen siihen, kuinka hyvin omat jalat lähtivät liikkeelle. A:n jälkeinen 12 hyppy ja sieltä yläkroppan kääntö ja koira mukaan ottaminen meni jo ihan kivasti. Tätä vastaisen käden, tai pikemminkin yläkropan käännöllä mukaanottoa tulee vielä paljon harjoitellla, mutta oikea suunta selkeästi on. Valssit 14A ja B esteillä meni ihan kivasti. 16 takaakiertoon menin turhan lähelle estettä, kun minun olisi kannattanut enemmän hakea Luca putkelta ja sieltä edetä takaakiertoon. Helpottaa rytmittämistä sen sijasta, että olen valmiiksi esteellä odottamassa.

Keskiviikon treenit

Toinen älyväläyspaikka oli puomilla. Ekan kerran Luca tuli aika rumasti puomilta läpi, mutta tässä oma liikkeeni oli erittäin haastava, lisäksi mukana oli nykimistä, mitä Luca ei vielä kestä. Sen sijaa, että vedätän kamalasti Lucaa puomille, oli parempi, että lähetän ja itse kirin kiinni, jolloin pysähtyminen kontaktille oli huomattavasti varmempaa ja koiralle helmpompaa. Tämäkin oli loistava juttu!

Puomin jälkeinen elämä olikin sitten ehdottomasti radan haastavin osuus. Varmasti osavaikutus oli sillä, että puomin jälkeiset esteet olivat numeroiltaan 21-24... eli loppuradalla. Tosin mielestäni on erinomainen juttu, että radan haastavin osuus on lopussa, koska keskittymisen täytyy jatkua sinne saakka. Eikä saa liikaa hapottaa, vaikka matkaa olisi jo takana, tai jos hapottaa, niin on itse suunnattava juoksulenkille, ettei hapottaisi. :P Puomin jälkeen haastavinta oli saada koira käännettyä 21 hypyltä 22 hypylle. Hankalinta tässä oli ajoittaa yläkropan kääntö siten, ettei koira ajaudu pituudelle, vaan lähtee heti hypyn suoritettua kohti 22 hyppyä. Liian voimakkaalla vedolla, tai itseasialla puolivalssilla, käännös on taas liian suuri. Eikä tähän siis ollutkaan tarkoitus tehdä puolivalssia. Seuraava haastava kohta oli heti seuraava 23 hypyn takaakierto. Jotta tämä onnistui, oli tärkeää kulkea mahdollisimman läheltä 22 hyppyä ja ennen kuin koira hypyn suorittaa, hieman hidastaa koiraa ja kertoa, että seuraavaksi käännytään, ihmisnuolen tyyppinen ohjaus siis. Tässä kohtaa ei myöskään saanut liiaksi liikkua koiran edelle, vaan ottaa koira mukaan hypyltä, jotta taaksekiertoon lähettäminen onnistuisi mahdollisimman hyvin. Ihan kiva onnistuminen tähän sitten saatiinkin. Hyvät treenit kaikenkaikkiaan. :)

Torstaina käytiin Marin kanssa treenamassa. Treenivuorossa olivat Leia ja Venla. Tehtiin taas keppejä Leian kanssa. Lisäksi tehtiin keinua ja vähän radanomaisempaa treeniä. Olen kyllä tosi tyytyväinen siihen, kuinka Leia on alkanut hakea esteitä. Tästä on hyvä jatkaa. Paikallaolo on varmasti seuraavaksi sellainen osa-alue, johon keskitytään oikein urakalla! Tosi kivaa oli ja Vepalla ja Marillakin meni oikein loistavasti. :)

Viikonloppuna olisi vuorossa koulutusohjaajakurssin toinen osio. Eli oikea agilityviikko kerrakseen. Täytynee siis tänään pitää ihan rehellinen vapaapäivä agista ja aloittaa viikonloppu sen sijaan kunnon lenkillä.

Koira toimii kun ajatus... paitsi kisoissa.

Nii-in... siinä missä muut tuskailevat "paskavalsseja", kompurointia, myöhässä olemista jne, minä tuskailen sitä, että jos koira toimisi edes 10% siten, miten treenatessa. Oltiin taas kisailemassa Lucan kanssa ja voi sitä pännimisen määrää. Omassa tekemisessä ei juuri moitteita ollut, oikeasti ohjasin omalla tasollani ja voin olla ylpeä tekemisestäni. Kaiken kaikkeaan rentoa ja hyvää menoa. Mutta ei.. ei sekään nähtävästi riitä tuloksien tekemiseen. Luca oli taas ylikuumentunut hermoraunio, jolla ei yksinkertaisesti pysy nappulat koossa, vaan heti ekassa startissa meni kuono maahan jo ennen ensimmäistä hyppyä. Aivan toimintakyvytön koira. Noh, pieleen meni tietty heti alkuun, loppuradalla oli jo hieman älyä. Tokalla radalla keppivirhe (!!!). Meni sisään ihan oikein, muttei pää ja itseluottamus vaan riittänyt. Taas tuli virhe heti alkuradasta. Kolmannella ei pelittänyt korvat ja painoi väärälle esteelle. 2 x hyl ja yks vitonen, ja kaikki puhtaasti Lucan piikkiin! Ja arvaa vaan kiehuiko sisällä. Vois tosiaan joskus olla helpompaa. Eilen kun käväistiin kentällä, niin toimi taas kun unelma! Toimii kun ajatus ja voi tehdä aivan mitä vaan. Teknisesti hemmetin taitava koira. Mutta kisoissa vaan ei pää vielä kestä. Turhauttavinta tässä on se, että tällä kertaa pystyin itse olemaan totaalisen rauhallinen, en enää rauhallisempi voisi olla. Mutta ei, Lucalla vaan menee yli tuo tilanne. Vähän lohduton ja toivoton fiilis, en yhtään tiedä, että miten tätä nyt pitäisi lähteä ratkomaan.

Noh, ei auta muu kun yrittää vaan olla sinnikäs ja jollain ilveellä keksiä keino, jolla voisi alkaa ratkaista tätä ikuisuusongelmaa. Ikä varmasti tulee auttamaan, mutta se ei varmasti ole yksistään ratkaisu, vaan pitäisi keksiä niin toimivat rutiinit, että Luca pystyisi myös kisoissa toimia. Tilanne on tosissaan sinällään jännä, että kisapaikalla lämppäriesteillä ei ole mitään ongelmaa, myöskään epiksissä ei ole ollut nyt ongelmaa. Mutta virallinen startti, niin avot, mulla on paniikkiapina. Jotenkin tämäkin ongelma varmasti on minusta lähtöinen, mutta kun tietäisi syyn, niin olisi helpompi lähteä eteenpäin. Pahinta tässä on se, että minulla itsellä alkaa mennä hermot ja se ei ainakaan ole eteenpäin vievää.

Leia 11kk

paino:

säkä:

Mutta iloisempiin asioihin. Mun pikkuneiti tuli just 11kk ikään! Kuukauden kuluttua tulee jo vuosi täyteen, aivan älytöntä! Juoksut on nyt voitettu kanta ja itseasiassa Leia on tosissaan tainnut alkaa hieman aikuistua. Kotona on jotenkin rauhallisempi ja muitakin positiivisia aikuistumisen merkkejä on ollut. Esimerkiksi hihnassa kiskominen on vähentynyt. Jei, sille rupee tulla älyä päähän!! :D

Nyt ollaan treenailtu taas vähän enemmän. Koko ajan tulee varmuutta ja estehakuisuutta lisää. Se lähinnä onkin tämänhetkinen tavoite. Keppitreenit etenevät myös mukavasti. Ainut mitä täytyy miettiä on se, että pitäisikö ottaa myös namialusta palkaksi, koska pallopalkka on niin kiihdyttävä palkka Leialle, että sillä on hieman haittavaikutusta keskittymiseen. Agitreenailun lisäksi ollaan myös tokoiltu hieman enemmän. Ajattelin, että täytyisi ihan suunnitelmallisesti ottaa joku päivä, jolloin keskittyisi tokoiluun, että tulisi sitäkin tehtyä. Pitäisi Lucankin kanssa nyt tokoilla säännöllisesti, jos sitä vaikka vihdoin saisi ilmoitettua kokeisiinkin. Tavoitteeksi voisi ottaa, että menisi alkuvuodesta kokeeseen. Pitäisi vaan ilmoittaa, eikä ihmetellä. :P

Talvi tekee nyt kunnolla tuloaan. Tässä pari kuvaa viikonlopulta:

Tämä viikko on taas ohjelmaa täynnä. Kouluttamista, treenaamista, kisajärjestelyitä ja viikonloppuna vielä koulutusohjaajakurssin toinen osio. Huh! Eipä ainakaan ole tekemisestä pulaa..

Haltuun!!

Voi tuska ja parahdus. Oli vaihteeksi henkisesti hyvin raskaat treenit. Tuli taas muistutettua itselleen, kuinka tämä treenaaminen ei tosissaan lopu koskaan ja kuinka nöyränä pitää vaan jaksaa ja jaksaa tsempata itseään ja painaa hommia väsymättä. Tuntuu vaan niin kovin raskaalta, kun tuota työtä vaan riittää ja riittää. Ja monien hyvinkin vaikeiden asioiden kanssa ollaan Lucan kanssa painittu. Kontakteiden eteen tein väsymättä vuoden verran työtä, "karkailu" on ollut puolisen vuotta voitettu kanta, kisavireen kanssa saan tehdä koko ajan työtä, ettei Luca kuumenna itseään toimintakyvyttömäksi ja nyt sitten vielä pitäisi alkaa tehdä tosissaan hommia haltuunottojen kanssa.

Eilen tuli todettua, ettei Luca tosissaa osaa eikä tiedä, mitä haltuunotto tarkoittaa. Hyvähän se on, että koira on estehakuinen ja irtoava, mutta se, mitä Orenius sanoi, pitää täysin paikkaansa. Tällä hetkellä joudun valitsemaan aina ohjaukseni sen mukaan, että pääsen jotenkin blokkaamaan miinaesteet, muutoin hyllytetään aina tietyissä kohdissa. Lisäksi tämä blokkaaminen on harvoin nopein ja paras ohjaus, joka usein päättyy kilpajuoksuksi. On myös tilanteita, joissa ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ottaa koira haltuun ja nämä tilanteet ovat meille murhaa, koska Luca ei haltuun tule, vaan valitsee itse seuraavan esteen. Myös suuret kaarrokset ja sisäkurvin pyöritykset ovat seurausta tästä samasta, eli koira ei tule minua kohden käskystä ja ohjauksesta, vaan pyrkii lukemaan itse rataa. Tämä on jatkon ja kehittymisen kannalta hyvin olennainen juttu, mutta sen tiedän, että treeniä vaatii ja paljon!

Keskiviikon haltuunottaja



Luca ei ole koskaan ollut ohjaajahakuinen. Ei edes alkuvaiheissa, jolloin on hyvin tyypillistä, että koira ajautuu ohjaajaa päin ja kieltää esteitä. Lähiohjaus on aina ollut meille vaikeaa. Kun olen kaukana ja Luca saa itsenäisesti suorittaa, homma toimii. Tämä on tietysti hyvä juttu ja vauhti tulee sitä kautta. Luca on helppo irrottaa kauas suorittamaan itsenäisesti esteitä. Koska lähiohjaus on meille haastavaa, eikä Luca tule helposti lähelle, ovat kaarteet helposti suuria. Tämän välttääkseni olen ennemmin panostanut liikkeeseen ja siihen, että saan sillä ohjattua koiraa sen sijaan, että oikeasti "ohjaisin". Käännökset ovat parantuneet oman ennakointini parantuessa, mutta tiukoissa paikoissa, jolloin pitäisi saada koira kulkemaan kohti minua ja koiran huomio itseeni, vetävät miinat armottomasti. Nyt pitäisi siis opettaa Luca tulemaan kohden. Haasteita siis. Mutta jos tuloksia haluan, on haltuunotot myös onnistuttava. Noh, tietääpähän, mitä treenata. Varmasti tulen tuon eilisen radan uudelleen rakentamaan.

Keskiviikon ratapiirros

Leian kanssa on mennyt nyt oikein mukavasti. Tällä hetkellä pääpaino on estehakuisuudessa ja paikalla olossa. Lisäksi ollaan alotettu keppitreenit. Opetan Leialle kepit 2x2 menetelmällä. Ollaan treenailtu vasta ihan muutama kerta, mutta jo tässä vaiheessa olen tyytyväinen, tosi kivasti tyttö on hoksannut, mitä pitää tehdä.

2x2 kepit

Treenaaminen aloitettiin ihan kahdella kepillä, eli Leian tulee mennä keppien välistä, kulmasta kun kulmasta ja saa siitä palkan eli pallon. :) Tämä on tottakai tuon pallohullun mielestä ihan huippu kivaa. Aika nopeasti lisäsin toisen parin keppejä suoraan linjaan kuva 1 mukaisesti. Nopeasti Leia hiffasi myös tämän. Nyt olen enimmilläni päässyt kuva 3 mukaiseen tilanteeseen, mutta vahvistan vielä 1 ja 2 tilanteita säännöllisesti. Tykkään tosi paljon tästä tyylistä opettaa kepit. Katsotaan, kuinka treenit etenevät.

Tänään olisi tarkotus tehdä pitkä lenkki ja vähän tokoilla. Lauantaina on vuorossa kisapäivä. Sinne vaan rentoja suorituksia hakemaan. Jos menisi vaikka vähän paremmin kun viime viikonloppuna, aika kamalaa oli, joten siitä ei voi kun parantaa.

Match Show tuomarointia ja puuhastelua

Tänään oli jännä päivä. Olin ensimmäistä kertaa Match Show tuomarina, kun HAU:n Huippislaiset järkkäsivät Purinalla mittelöt. Toki ollaan Lucan kanssa aika monet Match Showt aikoinaan kierretty ja muutamassa näyttelyssäkin ollaan oltu, mutta kyllä tuollaiset uudet kokemukset aina hieman laittavat jännittämään. Alku jännityksen jälkeen ja kehän pyörähdettyä käytiin kaikki sujui vallan mainiosti. Minulla oli ilo tuomaroida isot aikuiset. Pidän itseäni hyvin "koiravarmana" ihmisenä, eikä minua sinällään jännittänyt isojenkaan koirien hampaiden katsominen tai kropan läpikäyminen, enemmänkin se, että kuinka homman saa toimimaan.

Kehässä pyörähti kerrassaan upeita koiria ja jotenkin tuli sellainen palautus itselleen pelkästä subjektiivisesta agilitaamisesta, kuinka mahtavia persoonia ja rakkaita lemmikkejä meidän parhaat ystävät onkaan. Tuli tosi hyvä mieli koirakkoja katsellessa. Kaikilla oli kivaa ja loppupeleissä se on kaikista tärkeintä. :)

Haasteen tietysti loi myös se, että mietti, miten koiria lähtee arvostelemaan. Millä perustein valitsee sen "parhaimman". Oma lähtökohtani oli se, kuinka pari toimii. Tietysti arvostaen esiintymistä ja kehäkäyttäytymistä koiran fyysisten ominaisuuksien lisäksi. Vaikka tämä valitseminen alkuunsa tuntui haastavalta ja jopa aika ajoin kurjalta, oli kiva huomata, miten hommasta pääsi aika nopeasti kuitenkin jyvälle ja löysi sen oman linjansa. Eniten minua miellytti toimiva yhteistyö ja koiran luonne ja persoona. Olen oikein tyytyväinen valintoihini, enkä mielestäni edes liiemmin syyllistynyt oman silmäni suosikkeihin, eli paimenkoirien suosimiseen. Tämä oli hieno kokemus!

Lauantai tarjosi kauniin aurinkoisen syyspäivän ja mikä parempaa tälläisenä päivänä, kun mennä pitkälle lenkille kameran kera. Muutamia ihan mukavia syyskuvia tuli räpsittyä. Tässä muutamia eiliseltä.

Leialla alkaa kääntyä juoksut pikkuhiljaa voiton puolelle, joten pikkuhiljaa päästää suunnittelemaan taas tulevia treenejä. Jipii! Lucan kanssa ollaan treenailtu maltilla, mutta varsin onnistuneesti. Tätä rataa on varmasti hyvä jatkaa. Ensi viikolla SM-ryhmän treenit ovat tauolla, joten käydään kerran treenailemassa omatoimisesti. Lauantai-illan inspiraatiossa tuli suunniteltua jo treeniratakin valmiiksi. Esteet 1-6 ovat toisinnot City Belgien kisoista edelliseltä viikonlopulta.

Muutoin ensi viikko onkin taas kouluttamisen täyteinen, rapiat 5h tulee, mutta mikäs siinä, kun siitä kerran nauttii. :) Temppuilua ollaan jatkettu taas säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun on sopiva väli löytynyt. Yleisesti ottaen nyt on ollut mukavaa, kun tuntuu, että perus päivärytmi on taas löytynyt ja aikaa on moneen asiaan. Olen taas aloittanut kaikenlaisia omia projekteja, kova puuhastelija kun olen - perus insinööri, aina pitää olla joku projekti vaiheessa ja jotain suunnitella. :D Harkitsin jopa tuossa, että kaivaisin pitkästä aikaa syntikan kellarista ja voisi taas sitäkin soitella. Ei talventulokaan tunnu niin vastenmieliseltä, kun on mielessä kaikkea kivaa tekemistä arjen piristykseksi. :)

Mukavaa marraskuunalkua kaikille! :)

Vapaa-aikaa - temppuilua, lenkkeilyä ja kuvailua.

Tuntuu vähän siltä, että toistan itseäni, mutta jälleen kerran ihmetyttää tämä ajan kulu! Niin nopeasti menevät viikot ja kuukaudet eteen päin. Sitä taitaa tosissaan olla tulossa vanhaksi, kun näin ajattelee.

Nyt minulla ei sitten ole enää pentua. Leia aloitti juoksunsa viime tiistaina 18.10.,eli aika lailla 10kk vanhana. Juoksut eivät ainakaan vielä ole kummemmin näyttäneet muuttaneen typyä. Hajut toki kiinnostavat ulkona enemmän ja ehkä Leia-neiti on hieman hellyydenkipeämpi ollut viimeaikoina. Korvat ovat säilyneet mukavasti päässä ulkona ja Leia onkin saanut painaa vapaana aivan normaalisti. Hieman tietysti pitää tarkkaavaisempi olla.

Leia 10kk

säkä: ~49cm

paino: 15,5kg

Nyt on ollut mukavaa, kun hektisen syyskuun jälkeen on ollut aikaa muuhunkin, kun vaan paikasta toiseen juoksemiseen. Ollaan temppuiltu aika paljon ja lisäksi pitkät lenkit ovat tulleet jälleen arkirutiineihin, aivan ihanaa! Mikään ei ole parempaa, kun tehdä pitkä lenkki viikonloppuaamuna kauniista säästä nauttien. Lisäksi ihan kuntoilunkin kannalta kiva juttu, niin itseni kun koirienkin kannalta. Muutaman kerran ollaan käyty viime viikkojen aikana kiipeämässä Malminkartonon jätemäen huipulle. Mahtavat maisemat ja just hyvän pitunen lenkki.

Malminkartanon huipulta

Treenien suhteen oon yrittänyt pitää nyt hieman taukoa, tai ainakin keventää. Sen verran tiivisti on tullut itseasiassa viimenen vuos treenailtua. Vähän ollaan muutamaan otteeseen käyty kontakteja ottamassa, mutta aika lailla siihen nyt jäänyt. Vielä olisi tarkotus pitää ens viikko kevennetysti ja sit taas marraskuusta aloittaa uusi treenirupeama. Kontakteihin palatakseni, se on kyllä asia, josta voin nyt tosissaan olla tyytyväinen. Olen luvalla sanoen ihan äimänä ja yllättynyt, kuinka hyvin tuon A:n muuttaminen juoksukontaktiksi on mennyt! Luca pysähtyy nyt puomille tosi varmasti ja A taas juostaan hyvin alas! Ihan mieletöntä! Kerrankin joku asia menee helposti. Mut tarkkana totta saa koko ajan olla, ettei lipsumista tule.

Pari viikko sitten meillä oli oikein tehoviikonloppu. Kahdet kisat, lauantaina Haminassa ja sunnuntaina Helsingissä. Aika rankkaa oli, mutta hyvää antia kyllä. Yks nollakin tuli lisää, joten nyt on 2 aginollaa kasassa. Huomenna mennään taas kisailemaan tuohon Purinalle naapuriin. Intoa pitäisi nyt ainakin olla, niin mulla kun Lucallakin. Rentoa menoa vaan, niin kyllä siitä hyvä tulee.

Nyt kun on ollut enemmän vapaa-aikaa, niin olen taas ehtinyt valokuvailla. Muutamia oikein loisto-otoksiakin on tullut näpsittyä. Tässä muutamia kuvia:

"Hiljaa mies! Minä puhun nyt!"

Tuo yllä oleva on ehkä paras tilannekuva ikinä. Osuipa kamera kerrankin oikeaan aikaan käteen! :D

Tässä lisää tämän päivän lenkkeilyltä:

Tyypit

Painit alkakoon...

...hyökkäykseen...

...kainalo-otteeseen.

Leia lintupaimen

Leia-neiti

<3

Nollatili avattu!

Viikonloppuna kisailtiin Lucan kanssa Liedossa kahden agiradan ja yhden hypärin verran. Kisojen tavoite, eli pään kylmänä pitäminen onnistui hyvin, enkä syyllistynyt liikaan painostamiseen. Loppua kohden vire jopa laski liiankin alas, joten aika moista taiteilua tämä. Kisojen saldona oli hypäriltä 5 (tai siis 10 ois ollu, kielto ja rima, mut tuloksiin merkattiin vaan 5), B agiradalta hyl (urpo minä jätin koiran selän taa, muuten hieno rata) ja kolmannelta eli agiradalta se pakkonolla. Vauhti oli hieman huonompi tällä vikalla radalla, kun mitä aiemmilla oli, mutta reilu -4.62 ihanneajan alitus ja 5. sija. Tuolla nollaradalla olin ehkä liiankin rauhallinen ja olisin voinut enempi tsempata ja ottaa tarkemmin, mutta eka kolmosten nolla kuitenkin, siihen pitää olla tyytyväinen. :) Loput kisavideot viikonlopulta löytyvät "Videot" alasivulta.

A agilityrata, tulos 0, sija 5.

Hyvin huomaa, että kisaamisessa ja treenaamisessa on vielä selkeä ero meillä. Kisatilanteessa en pysty vielä aivan samaan suoritukseen, kun mitä treeneissä teen, mutta suunta on selvästi oikea. Lisäksi tekemiseni on viimeisten kuukausien aikana saanut niin paljon uutta ilmettä ja kehitystä on tapahtunut, että sen kisaradoille saattamisessa varmasti vielä jokunen startti meneekin. Täytyy vaan jatkossakin muistaa pitää pää kylmänä ja keskittyä siihen, mitä on tekemässä.

Kontaktit olivat ehdottomasti parasta antia näissä kisoissa. Sitä huomaa, kuinka helposti jää miettimään vaan niitä parannuksen kohteita, eikä iloitse onnistumisista. Pitäisi kuitenkin niitä positiivisiakin juttuja miettiä. Kontaktit osuivat nappiin, eikä ollut tietoakaan loikkimisesta! Lucalla on selvästi jokin päässä loksahtanut juuri oikein, eli puomilta ei hypitä, vaikka A juostaankin. Nyt pitäisi koputtaa puuta ja ehkä olla hiljaakin, mutta pakko hehkuttaa sen verran, etten olisi ikinä uskonut, että näin vähällä työllä ja nopeasti saisin tämän kontaktimuutoksen tehtyä!! Mutta ehkä tuo piiiiitkään kestänyt kontaktiuurastus on luonut niin vahvan pohjan, että sen päälle muutoskin luonnistuu helpommin. Nyt vaan täytyy pysyä todella tiukkana ja johdonmukaisena, niin hyvä tulee. :)

Se, miten oma ohjaus on muuttunut ja kehitystä tapahtunut, on käytännössä siten, että olen hyvän liikkeen lisäksi alkanut ohjata. Varsin positiivinen muutos siis. Hyvät treenit ja neuvot ovat olleet tähän ensiarvoisessa roolissa, mutta myös Leia on opettanut minulle paljon. Leian kanssa kilpajuoksu on mahdotonta, niin on pakkokin ohjata ja lähetysten on oltava tarkkoja. Samalla olen huomannut, että tämä on tuonut lisää rauhallisuutta tekemiseeni. Voin kyllä allekirjoittaa sen, että pieniä poikkeuksia lukuunottamatta vain maksiohjaajat osaavat oikeasti ohjata, minien kanssa kun meno on niin erilaista - pärjää vähemmällä. Katselin tuossa viikonloppuna parin kuukauden takaisia treenivideoita ja vertasin tämän hetkiseen, niin meinasi oikein hävettää. Niin kamalaa katsottavaa nuo aiemmat olivat. Jalat hosuivat sinne tänne ja kroppa oli koko ajan vinossa. Mutta varsin mukava oli huomata, että kehitystä on tapahtunut. Yleensähän tuo kehitys on niin huomaamatonta, ettei sitä itse tajua. Loppukesästä minulla olikin sellanen fiilis, että jotain uutta täytyisi keksiä, ettei jää paikoilleen polkemaan. Nyt tuo käsien käyttö, ohjaaminen ja sitä kautta pienten asioiden viilaus ja rauhallisuus ovat tuoneet paljon hyvää tekemiseen. Seuraava haaste on saada tuo kaikki rutiininomaiseksi, ettei syyllisty vanhoihin virheisiin.

Varsin onnistuneet perjantaitreenit



Eilen oli maanantaiseen tapaan K9:n alkeistreenit. Meni oikein mukavasti. Treenien jälkeen jäin vielä tekemään Leian kanssa pientä pätkää. Huomisi vaan, että alkoi oma pää olla aika jumissa kymmenen aikaa illalla. Vähän turhan pitkää pätkää tuli tehtyä (tai siis olisi pitänyt palkata useammin), mutta onneksi myös onnistumisia tuli. Nyt vaan täytyy pitää Leiankin kanssa pää kylmänä ja tehdä tasan se, mitä on suunnitellut. Ja mieluummin itse miettiä oma ohjaus hyvin tarkkaan, ennen kun koiran kanssa tekee. Hyvää muistutusta taas tuli. Leia on jo hurjan taitava ja nyt pitäis tehdä niitä oikeita asioita onnistuneesti. Tässä hieman pätkää eiliseltä.

Leia alkaa tosissaan olla pieni teinineiti. Korvat on välillä koristeena ja selkeästi hajut vievät ulkona enemmän. Nyt olisikin tarkoitus lisätä kaikenlaisen temppuilun osuutta arjessa. Ruokakaan ei maistu ihan samalla tapaa, niin ajatus olisi syödä temppuillen. Eli kaikkea pientä, jolla voi vahvistaa yhdessätekemistä. Paikalla olo on myös syynissä, koska siitä on tällä hetkellä kadonnut ajatus kokonaan. Ja treenikentälle vain tarkan suunnitelman kanssa.

Tuleva viikonloppu on kisoja täynnä. Eilen tuli vielä viime hetkellä laitettua ilmoa lauantain Kotkan kisoihin ja sunnuntaina olisi sama kattaus naapurissa Purinalla. Ainakin päästään tuota kisaamista nyt kunnolla harjoittelemaan. Tekee varmasti meille hyvää. Huomenna alkaa SM-ryhmän treenit. Innolla odotan. :)

Näkökulmia ja analyysiä

Taas on uusi viikko pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. Sunnuntaina alkoi iskeä jo maanantaiahdistus, mutta onneksi ahdistus jäi pelkälle sunnuntai-illalle ja nyt mennääkin jo keskiviikossa. :)

Maanantai-ilta meni eläinlääkisläisiä koulutellessa. Ryhmä on alkeisryhmä, joko koostuu pääsääntöisesti noin vuoden ikäisistä koirista. Todella upea ryhmä täynnä ja potentiaalisia ja energisiä koirakoita, joita on mielettömän mukava kouluttaa. Tällä viikolla teimme uutena esteenä pussia, "ratamaisena" treeninä suoria hyppyjä ja u-putkea sekä ohjaustreeninä sylkkäriä ja hieman viime viikolla treenattua takaakiertoa. Kaikilla meni oikein loistavasti. Treeneissä tuli huomattua, kuinka tärkeää on se, että osaa taiteilla kädestä ja "targetilta" tulevan palkan välillä. Tulin jopa siihen tulokseen, että mieluummin ei ollenkaan kädestä. Koira kun on jo valmiiksi ehdollistunut olemaan lähellämme, niin kaikki vahvistus siihen, vie huomion eteenpäin menosta ja esteiden katsomisesta. Kannattaa siis aina laittaa koira miettimään tekemistään ja antaa koiralle mahdollisuus keksiä, mitä siltä vaaditaan. Kädestä tulevan palkan ongelma on se, että koira tuijottaa vaan kättä, eikä huomioi sitä mitä tekee. Tällä tavoin vaaditaan julmettu määrä toistoja, että oppimista tapahtuu. Lisäksi se vahvistaa lähellä oloa ja tuottaa lisähaastetta irtoamiseen. Namit siis palloon tai targetille mieluummin kuin käteen!! Ja AINA täytyy muistaa palkata, oli se sitten kehu, nami tai lelu, koska tekeminen perustuu siiihen, että on kivaa. Kokeilkaa, mistä koiranne innostuu. Olkaa itse innostuneita ja kiinnostavia. Leikkikää koiran kanssa, takaa-ajo leikit mm. sytyttävät melkein koiran kun koiran. Usein tulisi pystyä heittäytyä ns. koiran tasolle. Miettiä asioita niin, että kuinka kerron koiralleni parhaiten sen, mitä siltä vaadin ja kuinka teen siitä koiran mielestä kiinnostavan ja kannattavan yrittää ja myös toteuttaa.

Paljon ajatuksia on nyt päässä, joten aika analysoivaa tekstiä on varmasti luvassa. Eli josko sitä jatkaisi tiistain omista treeneistä, jotka kaikeksi harmiksi olivat tämän kesäkauden viimeiset treenit ja samalla viimeiset treenit I-HAH:in lupaavissa Maijun johdolla. Tämän jälkeen siirryn seuramme SM-ryhmään treenaamaan talveksi. Kiitos Maiju vielä loistavista treeneistä ja hyvistä ajatuksista ja opeista!

Katkeilmia tiistain treeneistä

Treenit sujuivat taas vallan mallikkaasti. Sellasta aika rutiinitekemistä. Kun aiemmin puhuin kisoissa liiasta tsemppaamisesta, niin eilen kiinnitin huomiota toiseen omaan vireeseeni liittyvään tekijää. Ensimmäinen ratasuorituksemme, jota ei yllä olevalla videolla olekaan, oli varsin mallikasta menoa aina puomin alastulolle saakka. Itse kiirehdin eteenpäin, jotta olisin saanut nopean vapautuksen ja olisin ollut ajoissa tekemässä sylkkäriä... Noh, Luca ei kestänyt tuota vielä, koska A:n muuttaminen juoksukontaktiksi on hieman sotkenut puomin varmuutta, lopputuloksena siis loikka. Jatkettiin rata kuitenkin korjauksen jälkeen loppuun, mutta kaunista katsottavaa se ei ollut. Tai no, kohtuullista, mutta aikamoista rilluttelua. Syy tähän olin vain ja ainoastaan minä! Koska mahdollisuus puhtaaseen rataan oli mennyt, annoin puomivirheen vaikuttaa itseeni loppuradan verran. Toisin sanoen luovutin, vaikka olisi ollut mahdollisuus tehdä täydellinen loppurata. Jäin elämään menneeseen, enkä keskittynyt tulevaan. Tuossa on työstettävää ja pohdittavaa itselleni. Miksi pilata jotain, mikä on edessä sillä, mikä on mennyt? Mennyttä kun ei voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Se, kuinka paljon oppii, riippuu siitä, kuinka hyvin osaa mennyttä käsitellä ja siihen reagoida. Tulevan pilaaminen ei varmasti ole se tehokkain keino kehittyä. Tapahtunutta virhettä en loppuradan aikana pysty "ratkaista", vaan sen aika on myöhemmin. Täytyisi taas muistaa vanha hyväksi havaittu neuvo - tartu hetkeen!

Treeneissä ilmeni muita "ongelmia" koirakoilla, jotka saivat minut ajattelemaan. Sikaileeko koira, jos se karkaa lähdöstä tai sinkoaa omille teilleen? Osoittaako koira mieltään? Tälläinen koira ei varmasti agilitystä välitä, jos niin tekisi näiden syiden takia. Syyt ovat usein paljon helpompia, miten ihmismieli tahtoisi ne käsitellä. Ongelmien lähtökohtana on yleensä ristiriitaiset vaatimukset, liian suuret vaatimukset treenaamiseen nähden, epäjohdonmukaisuus, huono palkkaus ja virheen jankkaaminen. Taas pitäisi pystyä asettua koiran rooliin ja nähdä asia koiran näkökulmasta. Olisi niin paljon helpompaa, jos koirat osaisivat puhua ja voisimme kysyä, että "miksi loikkasit puomilta, vaikka sanoin ja ollaan tuhannesti treenattu, että siihen pitää pysähtyä?". Syy tähän epätoivottuun loikkaa voi olla esimerkiksi se, että ohjaaja tekee jotain sellaista, mitä ei ole treenattu aluksi helpommin, kun yhtäkkiä puomi suoritetaankin täydessä kiihkossa ja vauhdissa keskellä rataa. Ollaan vaadittu liikaa. Meidän tulisi ohjaajana muistaa olla kärsivällisiä ja tehdä asiat niin johdonmukaisesti, että annamme koirillemme mahdollisuuden onnistua, eli suorittaa tässä tapauksessa esteet toivomallamme tavalla. Varmuus tulee vaan onnistuneiden toistojen kautta, sitä kautta koira tietää, mitä siltä vaaditaan. Se, minkä takia kokeneetkin koirakot joutuvat kertaamaan opittuja asioita ja muistuttelemaan oikeaa suoritustapaa, johtuu pääsääntöisesti siitä, että ohjaaja on muuttanut toimintaansa, lisännyt häiriötä tai muuten kasvattanut vaatimustasoa, eikä ole ensin opettanut sitä koiralle, eli on toiminut jossain määrin epäjohdonmukaisesti. Kokenut koira, jonka rutiini on hyvä, oppii uudet nyanssit usein varsin vaivatta. Mutta tärkeää on, että johdonmukaisuus ei jää opettamisvaiheeseen, vaan seuraa aina mukana.

Sikaileeko siis jotkut koirat? Ja miksi sitten jotkut koirat ovat täydellisiä "kullannuppuja" jotka eivät "koskaan" sikaile? Oma mielipiteeni tähän on, että ei, koirat eivät sikaile, vaan vika on täysin narun toisessa päässä. Koirat, jotka eivät sikaile, tietävät, mitä heiltä vaaditaan. Koirat ovat toki yksilöitä, mutta mehän tunnemme oman koiramme parhaiten. Meidän tulisi tietää, mikä omalle koirallemme on vaikeaa, missä tarvitsemme ehkä tuhansia toistoa ja paljon helppoa treeniä alkuun, kun joku toinen saa asian toimimaan "hetkessä". Sikailua se ei ole, jos koira kierrostensa takia ei pysty keskittyä annettuun tehtävään. Meidän täytyy vaan tällaisessa tapauksessa opettaa koiraamme laskemaan kierroksia ja keskittymään pilkotusti ensiksi pieniin asioihin, ennen kun vaadimme liikaa. Tämä vaatii ennen kaikkea malttia, mutta niinkuin missä tahansa - lopussa kiitos seisoo, kun jaksaa olla maltillinen ja johdonmukainen. Hyvänä esimerkkinä on Luca. Olemme tehneet hyvin monen pienen asian kanssa valtavasti työtä, mutta johdonmukaisesti tehtynä se on saattanut meidät tähän pisteeseen, missä nyt olemme. Työ ei toki missään nimessä ole tähän loppunut, vaan vasta alkutekijöissä. Meidän piti esimerkiksi harjoitella pelkkää hihnan kaulasta ottamista, ettei Luca vapaudu heti kun hihna lähtee kaulasta ja käy liian kierroksilla ja ala rauhoitella itseään ja minua. Tällöin keskittymisestä ei tullut mitään. Treenin aloitimme kotona niin, että laitoin hihnan kaulaan ja silittelin Lucaa, pikkuhiljaa kumarruin ja koskin hihnaa ottamatta sitä pois jne. Joka kerta niin, ettei kierrokset nousseet. Heti jos kierrokset nousivat, tiesin, että olin edennyt liian nopeasti. Näitä asioita kannattaa oikeasti miettiä ja soveltaa...

Ja sitten kevyempiin aiheisiin. :D Tänään on vikat treenit Leian kanssa ja vikat koulutukset näiden ryhmien kanssa. Eli jälleen haikea ilta luvassa, mutta ensin pidetään vielä kerran hauskaa! Leian kanssa en jatkakaan seuramme ohjatuissa treeneissä talvella, vaan treenailen pääsääntöisesti itsekseni. Jahka aikaa on, niin täytyisi tehdä kunnon suunnitelmat, jotta homma pysyy niin sanotusti lapasessa (näin talvista teemaa mukaillen. :P)

Viikonloppuna olisi luvassa TSAU:n kisat, kaksi agirataa ja yks hyppis. Tavoite näihin kisoihin on pitää pää kylmänä ja mennä tekemään se, mitä osataan. Jos se onnistuu, tuloksista riippumatta, olen enemmän kun tyytyväinen. Tässä vielä täydellä akulla napsittuja syksyisiä kuvia viime viikolta:

Tyypit kaahaa



Iso kita



Leia 9kk

Loikoiluhetki leikkien jälkeen

Kunnon painiotteet ne pitää olla

Tarkkaavainen tyttö

Leia 9kk

Kamalaa, kun aika kuluu ihan siivillä. Pieni Leiskautushan oli vasta ihan pieni karvapallo ja nyt on jo iso 9kk teinineiti. Pientä murkkuiän poikasta on ollut havaittavissa. Vähän täytyy kokeilla, mutta aika lievää kokeilua on ollut, mutta eiköhän ne kunnon murkkutempauksetkin sieltä tule. Miten tämä murkkuilu sitten ilmenee.. noh, pientä korvattomuutta, leluja ois kiva tuhoilla ja sitten se syvän huokauksen aiheuttaja eli kiskominen. Etenkin kun on kummatkin ulkona. Murr... Myös treenien vierestä seuraaminen on aika ylitsepääsemätöntä Leialle, mutta heti kun itse pääsee kentälle, ei muiden toiminta järin häiritse. Muutoin neiti on ollut oikein mallikelpoinen koirakansalainen. Aina iloinen, avoin, tarmokas, ei turhan herkkä eikä hätkyile eikä säpsy sen kummemmin ja hirmu sosiaalinen - kaikkien kaveri. Tosin urokset eivät noin vain saa tulla haistelemaan, tai jos liian innokkaita ovat, niin Leia kyllä huomauttaa asiasta, sen verran itsetietoinen neiti on kyseessä. Oikea maailman napa, eli perus Leia. :D

Leia 9kk

paino: 14,5kg

säkä: ~49cm

Piirimestikset siis oli ja meni ja niistä on nyt yli päästy. On tullut treenattuakin jo tässä välissä. Tiistaina oli Maijun treenit. Oli varsin hulvattomat treenit, tuli naurettua enemmän kun koskaan treeneissä. Agility voi siis olla jopa hauskaakin. :P Treenit sujuivat siis oikein mukavasti. Lucalla oli taas täysi into ja vauhti päälle, joka oli hyvä muistutus minulle siitä, millaista se meidän tekeminen on, kun itse pysyn rentona. Nyt siis turha jännitys pois. Muutoin treeneissä oli ihan mukavasti pointteja, joita meidän on hyvä jatkossa treenata. Näistä selkein on se, mistä mainitsin jo aiemmin, eli lähi/käsiohjaus. Lucakun ei lue käytännössä yhtään käsiäni, vaan katsoo puhtaasti liikettäni ja jalkojani. Eli monipuolisuutta olisi nyt tavoitteena menoomme saada. Tämä kärjistyi hyvin kepeillä, jossa minun piti kädellä näyttää aloitus... jaa että mitä teet, tuumasi Luca moiseen. :P Eli treenin alle tuo. Ajoitukset olivat treeneissä pääosin kunnossa, mitä nyt A:n jälkeinen poispäin käännös jäi aika karmeaksi. Noissa täytyy muistaa vaan antaa koiralle tarpeeksi tilaa, eikä mennä liian lähelle estettä tekemään poispäinkäännöstä. A:n jälkeisen loppuradan tein kahdella tapaa, kummaltakin puolelta ohjaten. Molempi parempi sinäänsä, mutta tuli huomattua, kuinka hyvä tuo puolivalssiratkaisu oli ohjauksellisesti. Olen viimeaikoina turvautunut paljon tiukkoihin valsseihin/vääntöihin ja päällejuoksuihin, joten oli piristävää huomata, miten puolivalssi esim. tuollaisessa tilanteessa oli mielestäni jopa se parempi ohjausvaihtoehto. Saa sitä laajutta taas omaan tekemiseensä, eikä vaan orjallisesti toista itseään, vähän sellasta "out of the box" ajattelua. :)

Pientä pätkää tiistain treeneistä

Keskiviikkona oli vuorossa sitten Leian treenit ja kouluttamista. Leia oli varsin pätävä typykkä, mitä nyt välillä oli keskittymiskyvyssä parantamisen varaa. Pientä sinkoilua. Suurinta ongelmaa meille tuottaa tällä hetkellä paikalla pysyminen esteen takana.. kun ois niin kiire radalle. Jos ei esteitä ole, niin kyllä sitten jökötetään paikalla kun tatti. Mutta treeniä treeniä... Kontaktit menivät jälleen hienosti. Päästiin tekemään jo etupalkalla ja tyttö malttoi silti hienosti pysähtyä oikeaan paikkaan ja odottaa vapauttavaa "jesiä". Irtoaminen sujui totuttuun tapaan. Rengasta, jota treenattiin nyt toista kertaa, sujui sekin vailla yhtään korjausta. Eli kaiken kaikkiaan varsin onnistuneet treenit, vaikka sitä vettä jälleen kerran tulikin taivaan täydeltä... argh!!

Jahka oltiin tarpeeksi kastuttu, oli vuorossa kouluttamista. Noh, sitä rupesi jo sateelle nauramaan, kun epätoivoseesti yritti täysin vettynyttä ratapiirrosta avata sen verran, että saisi jotain selvää, minne esteet tulisi sijoittaa. Muovitasku ois kova sana, mutta selvittiin sitä sit ilmankin. :D Ratana oli kakkosluokan hypäri, joka osottautui varsin onnistuneeksi treeniksi. Tärkeimpänä radan teemana oli putkijarrutus. Meillä oli Even kanssa totutusti huippu hauskaa ja kaiken hyvän lisäksi oli mahtava huomata huimaa kehitystä, olin aivan fiiliksissä! Treenaajia oli vain kaksi, joten treenasin samalla Lucan kanssa. Jälleen kerran kumppariagia, ei sitä aina helpolla pidä päästä. Enkä todellakaan päässyt, koska Lucalla oli ihme turbovaihde silmässä. Sitä sai juosta, minkä kumppareista pääsi. Ei ole varmaan koskaan mennyt noin kovaa, samanlaista tahtia, kun olisi parhaimmassakin pupujahdissa!! Pidetään tämä!! Ikäväkseen tästä huimasta menosta ei ole videotallenteita, mutta eihän niistä parhaista hetkistä koskaan olekaan. :P

Keskiviikon treeni, 3 putken tilalla pussi ja 4 pussin tilalla pöytä

Torstaina oli tarkoituksena lähteä hieman kuvailemaan tyyppejä lenkin yhteydessä, mutta kuinkas ollakaan, olin sitten unohtunut tarkastaa, että järkkärissä on akkua. Ja tyhjähän se oli, joten sain tyytyä muutamaan kännykuvaan. Jos sitä vaikka lauantaina tekisi kunnon metsälenkin ja ottaisi uuden yrityksen täydellä akulla. Tässä kuitenkin muutama otos:

Tyypit

Leia - oisko tässä se kuuluisa hullun katse?? :D

Viikonlopun ohjelmassa olisi siis metsälenkkiä, siivoilua, tyttöjen iltaa ja sunnuntaina Leian Nata siskon treffaamista. Eli varsin mukava viikonloppu tulossa. :)

Puristusta

Piirimestaruudet on nyt tältä vuodelta ratkottu. Meidän osalta kisat meni aika lailla oppirahoja maksaen. Meni taas liikayrityksen ja puristuksen puolelle. Ja päivän kruunasi järkyttävä keppivirhe juokkueradalla, jolle sentään olin puristusta saanut hieman hellennettyä. Että pitikin..

Noh, jottei menisi aivan itsesäälin ja ruoskinnan puolelle, niin täytyy ajatella tätäkin taas niin, että oppia ainakin tuli. Liika puristus on aina negatiivista ja kaiken hyvän lisäksi Luca painestuu puristuksestani ihan kamalasti, eikä kulje minnekään. Aamusta kaikki näytti hyvältä. Lucalla oli intoa ja tekemisen meininkiä, jota riitti yllätyksekseni aina iltapäivään asti, mutta minä menin sitten pilaamaan sen, ettei saatu sitä siirrettyä suorituksiin asti. Nyt on siis aika istua taas alas ja pohtia omaa tekemistä ja ehkä voisi kertaukseksi lukea sen "kilpailemisen taito" kirjan...

Yllä siis videopätkä juokkueradalta. Jotain, johon voi tyytyväinen olla, on ehdottomasti alun pyöritys, se jopa onnistui, kun yleensä tuollaiset kohdat tuottavat meille suunnattomasti päänsärkyä. Vauhti ei ollut mikään maata järisyttävä, mutta 9 tunnin kisapäivä ja 4. startti huomioiden ihan mukavaa. Ilman keppivirhettä olisi ihanneaikakin alittunut parilla sekunnilla... ja siis mikä tässä eniten harmittaa, on se, että nyt saavuttamamme piirimestaruuksien neljäs sija olisi vaihtunut kolmanneksi sijaksi... mutta eipä auta jossitella, vaikka niin teenkin. :D

Muista radoista pieni analyysi. Ensimmäinen agirata. Aivan kamala, siis järkyttävintä koskaan. Siihen rataan oikein kiteytyi liikapuristus. Mikään ei onnistunut ja meni aivan toivottomaksi säätämiseksi. Olin radan jälkeen jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta pieni metsälenkki ja aivojen tuuletus auttoi sen verran, että sain kerättyä itseni seuraaville radoille.

Toinen agirata oli jo parempaa tekemistä, liikaa puristusta vielä siinäkin. Tällä radalla tuli myös hylkäys, kun oman ohjaus- ja sijoittumisvirheen myötä Luca valitsi putken väärän pään. Viimeinen yksilörata, eli hypäri kruunasi ärsytyksen.. tulos: 0,43. Noh, olisi ollut ehkä liikaa, että nolla oltaisiin saatu. Ehkä parempikin, ettei tullut, niin varmasti opin, että puristus loppuu nyt! Muutamalla hienosäädöllä tuon radan tuolla puristuksellakin olisi nollaksi saanut, mutta se jäi nyt siis alle puolen sekunnin päähän...

Mitä kontakteihin tulee, niin A:t meni kisoissa hyvin. Puomin kanssa täytyy olla tarkkana, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että ihan oikean ratkaisun olen tehnyt. Seuraavana projektina ja uuden oppimisena minulla on lähiohjaus. Siinä meillä on selkeästi parantamisen varaa, joten eikun opettelemaan. Tuli myös huomattua, että etenkin lähiohjauksessa vasen puoleni on huomattavasti oikeata heikompi, eli lisää treeniä sille puolelle. Notkeuskaan ei aina ole positiivinen juttu, vaan toinen ongelma lähiohjauksessa. Yliliikkuva kroppani tekee sen, että väännän helposti kylkiä, jolloin ohjauksesta tulee epäselvää. Pitäis varmaan joku painivyö hommata, että sais pidettyä kropan suorana sivusuunnassa. :P En ole järin innostunut lähiohjauksen opettelemisesta, koska oma vahvuuteni on ehdottomasti liike ja ketterät jalat ja lähiohjauksessa tarvitaan tarkkuutta ja malttia. Siinä mulla onkin opettelemista... :D

Leialle tulee nyt 9kk täyteen. Iso tyttö. Mun pieni murkku. <3 Leian kanssa ollaa treenailtu kaikenlaista vähän. Pikkuhiljaa voisi miettiä, kuinka ja mitä jatkossa Leian kanssa treenailee, ettei ihan sillisalaatiksi mene. Kontaktit tyttö osaa hienosti. Ollaan tehty jokusen kerran jo kokonaista puomia, joka sekin sujuu hienosti. Varsin lupaava kakara. :)