tiistai 1. lokakuuta 2013

Talvi käyntiin!

Vuoden viimeinen neljännes pyörähti käytiin tarkoittaen samalla talvikauteen siirtymistä. Loppukesä oli monivivahteinen. Paljon pohdintaa, välillä ahdistusta ja sitten taas mielettömiä oivalluksia ja onnistumisia. Tietyllä tapaa henkisellä puolella on ollut kasvunpaikka ja varovaisesti uskallan sanoa, että eteenpäin ollaan menty.
Kesällä käytiin valloittamassa Koli. Leia valloitti lähes kaikki reitin kivet. :)
Yksi suurin oivallus on rentous, jonka myötä on löytynyt se sama vanha iloisuus, mikä on aina leimannut minun ja Leian tekemistä. Vaikka tehdään tarkasti ja määrätietoisesti,  mukana on aina se pilke silmäkulmassa. Lisäksi meillä on niitä meidän omia juttuja. Se on ehkä parasta tässä. Siis kun meillä on sitä jotain (<3) ja ihan oma "kieli" ja ymmärrys. Ei tarvita kun oikeanlainen katse ja Leia tietää tarkalleen, mitä minun päässäni liikkuu. Ehkä yksi asia, jonka tässä on taas ymmärtänyt, on se, että minun kannattaa ehdottomasti tukeutua radalla tähän meidän vahvaan siteeseen. Silloin menee pieleen, kun lähdetään vaan konemaisesti suorittamaan.

Leia on koirana sellainen, joka tekee 100% yhdessä rataa. Tykkää siitä, että annan sille tilaa ja mahdollisuutta edetä "itsenäisesti" ja lukea rataa. Mutta se, mitä tarvitsee, on kontakti. Kun se on kunnossa, voidaan olla vaikka eripuolilla rataa ja silti tehdä yhdessä. Sen sijaan jos kontakti katkeaa, niin voi tulla mm. esteohituksia ihan helpoista kohdista. Kontaktin katkeamista en saa anteeksi. Tämä tekee ohjaamisesta sillä lailla vaativaa, etten voi tehdä virheitä tuossa asiassa, mutta sitten kun toimin oikein, on mahdollisuudet rajattomat.

Yksi "uusi" älyäminen: TURPA KIINNI!! höpötän aivan liikaa radalla. Häiriön Leian tekemistä ja lisäksi höpöttäminen hetsaa aivan liikaa itseäni radalla. Taas pitäisi muistaa, mitä kiihkeämpi koira, sitä rauhallisempi ohjaaja. Tykkään juosta kovaa, mutta sekin pitäisi muistaa, että minun juoksuvauhti ei vaikuta juuri mitenkään koirani vauhtiin (säntäily korkeintaan negatiivisesti), joten välillä voi olla parempi edetä rauhallisemmin. Niitä spurttejakin varmasti tulee, joten ei niistä ihan luopua sentään tarvitse.

Mitkäs on sitten talven tavoitteet? Aika selkeät. Ohjaustehostimen hankkiminen Leialle, pitäen sisällä tiukan kokoamisen niin, että osaa itsenäisestikin koota. Esteosaamisen kehittäminen uudelle levelille. Tarkoittaa mm. pituuden käännöksiä, keppejä seinääpäin ja vaikeita kulmia, kontakteille vauhtia ja itsenäisyyttä. Talven treenaaminen tulee koostumaan Niinun ratatreeneistä sekä itsenäisistä tekniikkatreeneistä. Fiilis on tällä hetkelä odottava ja innostunut.

Talvi tuo uudet koulutusryhmät, joita odotan myös innolla. Tykkään vaan niin paljon kouluttamisesta. Saa joka viikko haastaa itsensä. En tyydy vetämään samanlaisia treenejä, vaan haluan myös tarjota uusia ajatuksia koulutettaville aina kun mahdollista.

Tänään omaa treeniä, huomenna koulutteluita ja torstaina talven ekat Niinun treenit. Tästä se lähtee.

Ai niin joo, Helsinki City Run 2014 kutsuu ensi toukokuussa, joten agitreenien lisäksi lenkkipolut kutsuu vähintään sen 3 kertaa viikossa. Leia pääsee myös hyötymään näistä juoksulenkeistä, joten toivonmukaan ensi vuonna nähdään entistä tykimmässä vireessä oleva kaksikko.

Mutta muistakaa, välillä pitää ottaa rennostikin.. Hyvää alkavaa talvikautta kaikille! :)