Maanantai-ilta meni eläinlääkisläisiä koulutellessa. Ryhmä on alkeisryhmä, joko koostuu pääsääntöisesti noin vuoden ikäisistä koirista. Todella upea ryhmä täynnä ja potentiaalisia ja energisiä koirakoita, joita on mielettömän mukava kouluttaa. Tällä viikolla teimme uutena esteenä pussia, "ratamaisena" treeninä suoria hyppyjä ja u-putkea sekä ohjaustreeninä sylkkäriä ja hieman viime viikolla treenattua takaakiertoa. Kaikilla meni oikein loistavasti. Treeneissä tuli huomattua, kuinka tärkeää on se, että osaa taiteilla kädestä ja "targetilta" tulevan palkan välillä. Tulin jopa siihen tulokseen, että mieluummin ei ollenkaan kädestä. Koira kun on jo valmiiksi ehdollistunut olemaan lähellämme, niin kaikki vahvistus siihen, vie huomion eteenpäin menosta ja esteiden katsomisesta. Kannattaa siis aina laittaa koira miettimään tekemistään ja antaa koiralle mahdollisuus keksiä, mitä siltä vaaditaan. Kädestä tulevan palkan ongelma on se, että koira tuijottaa vaan kättä, eikä huomioi sitä mitä tekee. Tällä tavoin vaaditaan julmettu määrä toistoja, että oppimista tapahtuu. Lisäksi se vahvistaa lähellä oloa ja tuottaa lisähaastetta irtoamiseen. Namit siis palloon tai targetille mieluummin kuin käteen!! Ja AINA täytyy muistaa palkata, oli se sitten kehu, nami tai lelu, koska tekeminen perustuu siiihen, että on kivaa. Kokeilkaa, mistä koiranne innostuu. Olkaa itse innostuneita ja kiinnostavia. Leikkikää koiran kanssa, takaa-ajo leikit mm. sytyttävät melkein koiran kun koiran. Usein tulisi pystyä heittäytyä ns. koiran tasolle. Miettiä asioita niin, että kuinka kerron koiralleni parhaiten sen, mitä siltä vaadin ja kuinka teen siitä koiran mielestä kiinnostavan ja kannattavan yrittää ja myös toteuttaa.
Paljon ajatuksia on nyt päässä, joten aika analysoivaa tekstiä on varmasti luvassa. Eli josko sitä jatkaisi tiistain omista treeneistä, jotka kaikeksi harmiksi olivat tämän kesäkauden viimeiset treenit ja samalla viimeiset treenit I-HAH:in lupaavissa Maijun johdolla. Tämän jälkeen siirryn seuramme SM-ryhmään treenaamaan talveksi. Kiitos Maiju vielä loistavista treeneistä ja hyvistä ajatuksista ja opeista!
Katkeilmia tiistain treeneistä
Treenit sujuivat taas vallan mallikkaasti. Sellasta aika rutiinitekemistä. Kun aiemmin puhuin kisoissa liiasta tsemppaamisesta, niin eilen kiinnitin huomiota toiseen omaan vireeseeni liittyvään tekijää. Ensimmäinen ratasuorituksemme, jota ei yllä olevalla videolla olekaan, oli varsin mallikasta menoa aina puomin alastulolle saakka. Itse kiirehdin eteenpäin, jotta olisin saanut nopean vapautuksen ja olisin ollut ajoissa tekemässä sylkkäriä... Noh, Luca ei kestänyt tuota vielä, koska A:n muuttaminen juoksukontaktiksi on hieman sotkenut puomin varmuutta, lopputuloksena siis loikka. Jatkettiin rata kuitenkin korjauksen jälkeen loppuun, mutta kaunista katsottavaa se ei ollut. Tai no, kohtuullista, mutta aikamoista rilluttelua. Syy tähän olin vain ja ainoastaan minä! Koska mahdollisuus puhtaaseen rataan oli mennyt, annoin puomivirheen vaikuttaa itseeni loppuradan verran. Toisin sanoen luovutin, vaikka olisi ollut mahdollisuus tehdä täydellinen loppurata. Jäin elämään menneeseen, enkä keskittynyt tulevaan. Tuossa on työstettävää ja pohdittavaa itselleni. Miksi pilata jotain, mikä on edessä sillä, mikä on mennyt? Mennyttä kun ei voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Se, kuinka paljon oppii, riippuu siitä, kuinka hyvin osaa mennyttä käsitellä ja siihen reagoida. Tulevan pilaaminen ei varmasti ole se tehokkain keino kehittyä. Tapahtunutta virhettä en loppuradan aikana pysty "ratkaista", vaan sen aika on myöhemmin. Täytyisi taas muistaa vanha hyväksi havaittu neuvo - tartu hetkeen!
Treeneissä ilmeni muita "ongelmia" koirakoilla, jotka saivat minut ajattelemaan. Sikaileeko koira, jos se karkaa lähdöstä tai sinkoaa omille teilleen? Osoittaako koira mieltään? Tälläinen koira ei varmasti agilitystä välitä, jos niin tekisi näiden syiden takia. Syyt ovat usein paljon helpompia, miten ihmismieli tahtoisi ne käsitellä. Ongelmien lähtökohtana on yleensä ristiriitaiset vaatimukset, liian suuret vaatimukset treenaamiseen nähden, epäjohdonmukaisuus, huono palkkaus ja virheen jankkaaminen. Taas pitäisi pystyä asettua koiran rooliin ja nähdä asia koiran näkökulmasta. Olisi niin paljon helpompaa, jos koirat osaisivat puhua ja voisimme kysyä, että "miksi loikkasit puomilta, vaikka sanoin ja ollaan tuhannesti treenattu, että siihen pitää pysähtyä?". Syy tähän epätoivottuun loikkaa voi olla esimerkiksi se, että ohjaaja tekee jotain sellaista, mitä ei ole treenattu aluksi helpommin, kun yhtäkkiä puomi suoritetaankin täydessä kiihkossa ja vauhdissa keskellä rataa. Ollaan vaadittu liikaa. Meidän tulisi ohjaajana muistaa olla kärsivällisiä ja tehdä asiat niin johdonmukaisesti, että annamme koirillemme mahdollisuuden onnistua, eli suorittaa tässä tapauksessa esteet toivomallamme tavalla. Varmuus tulee vaan onnistuneiden toistojen kautta, sitä kautta koira tietää, mitä siltä vaaditaan. Se, minkä takia kokeneetkin koirakot joutuvat kertaamaan opittuja asioita ja muistuttelemaan oikeaa suoritustapaa, johtuu pääsääntöisesti siitä, että ohjaaja on muuttanut toimintaansa, lisännyt häiriötä tai muuten kasvattanut vaatimustasoa, eikä ole ensin opettanut sitä koiralle, eli on toiminut jossain määrin epäjohdonmukaisesti. Kokenut koira, jonka rutiini on hyvä, oppii uudet nyanssit usein varsin vaivatta. Mutta tärkeää on, että johdonmukaisuus ei jää opettamisvaiheeseen, vaan seuraa aina mukana.
Sikaileeko siis jotkut koirat? Ja miksi sitten jotkut koirat ovat täydellisiä "kullannuppuja" jotka eivät "koskaan" sikaile? Oma mielipiteeni tähän on, että ei, koirat eivät sikaile, vaan vika on täysin narun toisessa päässä. Koirat, jotka eivät sikaile, tietävät, mitä heiltä vaaditaan. Koirat ovat toki yksilöitä, mutta mehän tunnemme oman koiramme parhaiten. Meidän tulisi tietää, mikä omalle koirallemme on vaikeaa, missä tarvitsemme ehkä tuhansia toistoa ja paljon helppoa treeniä alkuun, kun joku toinen saa asian toimimaan "hetkessä". Sikailua se ei ole, jos koira kierrostensa takia ei pysty keskittyä annettuun tehtävään. Meidän täytyy vaan tällaisessa tapauksessa opettaa koiraamme laskemaan kierroksia ja keskittymään pilkotusti ensiksi pieniin asioihin, ennen kun vaadimme liikaa. Tämä vaatii ennen kaikkea malttia, mutta niinkuin missä tahansa - lopussa kiitos seisoo, kun jaksaa olla maltillinen ja johdonmukainen. Hyvänä esimerkkinä on Luca. Olemme tehneet hyvin monen pienen asian kanssa valtavasti työtä, mutta johdonmukaisesti tehtynä se on saattanut meidät tähän pisteeseen, missä nyt olemme. Työ ei toki missään nimessä ole tähän loppunut, vaan vasta alkutekijöissä. Meidän piti esimerkiksi harjoitella pelkkää hihnan kaulasta ottamista, ettei Luca vapaudu heti kun hihna lähtee kaulasta ja käy liian kierroksilla ja ala rauhoitella itseään ja minua. Tällöin keskittymisestä ei tullut mitään. Treenin aloitimme kotona niin, että laitoin hihnan kaulaan ja silittelin Lucaa, pikkuhiljaa kumarruin ja koskin hihnaa ottamatta sitä pois jne. Joka kerta niin, ettei kierrokset nousseet. Heti jos kierrokset nousivat, tiesin, että olin edennyt liian nopeasti. Näitä asioita kannattaa oikeasti miettiä ja soveltaa...
Ja sitten kevyempiin aiheisiin. :D Tänään on vikat treenit Leian kanssa ja vikat koulutukset näiden ryhmien kanssa. Eli jälleen haikea ilta luvassa, mutta ensin pidetään vielä kerran hauskaa! Leian kanssa en jatkakaan seuramme ohjatuissa treeneissä talvella, vaan treenailen pääsääntöisesti itsekseni. Jahka aikaa on, niin täytyisi tehdä kunnon suunnitelmat, jotta homma pysyy niin sanotusti lapasessa (näin talvista teemaa mukaillen. :P)
Viikonloppuna olisi luvassa TSAU:n kisat, kaksi agirataa ja yks hyppis. Tavoite näihin kisoihin on pitää pää kylmänä ja mennä tekemään se, mitä osataan. Jos se onnistuu, tuloksista riippumatta, olen enemmän kun tyytyväinen. Tässä vielä täydellä akulla napsittuja syksyisiä kuvia viime viikolta:
 |
| Tyypit kaahaa |
 |
| Iso kita |
 |
| Leia 9kk |
 |
| Loikoiluhetki leikkien jälkeen |
 |
| Kunnon painiotteet ne pitää olla |
 |
| Tarkkaavainen tyttö |
kovin on nättiö teidän haukkujen leikki verrattuna meidän tyttöihin :) pitäisi joskus ottaa videolle kun koko lähi metsä raikaa kun hyttynen ja natsi on päässeet irti:)
VastaaPoista