Koira toimii kun ajatus... paitsi kisoissa.

Nii-in... siinä missä muut tuskailevat "paskavalsseja", kompurointia, myöhässä olemista jne, minä tuskailen sitä, että jos koira toimisi edes 10% siten, miten treenatessa. Oltiin taas kisailemassa Lucan kanssa ja voi sitä pännimisen määrää. Omassa tekemisessä ei juuri moitteita ollut, oikeasti ohjasin omalla tasollani ja voin olla ylpeä tekemisestäni. Kaiken kaikkeaan rentoa ja hyvää menoa. Mutta ei.. ei sekään nähtävästi riitä tuloksien tekemiseen. Luca oli taas ylikuumentunut hermoraunio, jolla ei yksinkertaisesti pysy nappulat koossa, vaan heti ekassa startissa meni kuono maahan jo ennen ensimmäistä hyppyä. Aivan toimintakyvytön koira. Noh, pieleen meni tietty heti alkuun, loppuradalla oli jo hieman älyä. Tokalla radalla keppivirhe (!!!). Meni sisään ihan oikein, muttei pää ja itseluottamus vaan riittänyt. Taas tuli virhe heti alkuradasta. Kolmannella ei pelittänyt korvat ja painoi väärälle esteelle. 2 x hyl ja yks vitonen, ja kaikki puhtaasti Lucan piikkiin! Ja arvaa vaan kiehuiko sisällä. Vois tosiaan joskus olla helpompaa. Eilen kun käväistiin kentällä, niin toimi taas kun unelma! Toimii kun ajatus ja voi tehdä aivan mitä vaan. Teknisesti hemmetin taitava koira. Mutta kisoissa vaan ei pää vielä kestä. Turhauttavinta tässä on se, että tällä kertaa pystyin itse olemaan totaalisen rauhallinen, en enää rauhallisempi voisi olla. Mutta ei, Lucalla vaan menee yli tuo tilanne. Vähän lohduton ja toivoton fiilis, en yhtään tiedä, että miten tätä nyt pitäisi lähteä ratkomaan.

Noh, ei auta muu kun yrittää vaan olla sinnikäs ja jollain ilveellä keksiä keino, jolla voisi alkaa ratkaista tätä ikuisuusongelmaa. Ikä varmasti tulee auttamaan, mutta se ei varmasti ole yksistään ratkaisu, vaan pitäisi keksiä niin toimivat rutiinit, että Luca pystyisi myös kisoissa toimia. Tilanne on tosissaan sinällään jännä, että kisapaikalla lämppäriesteillä ei ole mitään ongelmaa, myöskään epiksissä ei ole ollut nyt ongelmaa. Mutta virallinen startti, niin avot, mulla on paniikkiapina. Jotenkin tämäkin ongelma varmasti on minusta lähtöinen, mutta kun tietäisi syyn, niin olisi helpompi lähteä eteenpäin. Pahinta tässä on se, että minulla itsellä alkaa mennä hermot ja se ei ainakaan ole eteenpäin vievää.

Leia 11kk

paino:

säkä:

Mutta iloisempiin asioihin. Mun pikkuneiti tuli just 11kk ikään! Kuukauden kuluttua tulee jo vuosi täyteen, aivan älytöntä! Juoksut on nyt voitettu kanta ja itseasiassa Leia on tosissaan tainnut alkaa hieman aikuistua. Kotona on jotenkin rauhallisempi ja muitakin positiivisia aikuistumisen merkkejä on ollut. Esimerkiksi hihnassa kiskominen on vähentynyt. Jei, sille rupee tulla älyä päähän!! :D

Nyt ollaan treenailtu taas vähän enemmän. Koko ajan tulee varmuutta ja estehakuisuutta lisää. Se lähinnä onkin tämänhetkinen tavoite. Keppitreenit etenevät myös mukavasti. Ainut mitä täytyy miettiä on se, että pitäisikö ottaa myös namialusta palkaksi, koska pallopalkka on niin kiihdyttävä palkka Leialle, että sillä on hieman haittavaikutusta keskittymiseen. Agitreenailun lisäksi ollaan myös tokoiltu hieman enemmän. Ajattelin, että täytyisi ihan suunnitelmallisesti ottaa joku päivä, jolloin keskittyisi tokoiluun, että tulisi sitäkin tehtyä. Pitäisi Lucankin kanssa nyt tokoilla säännöllisesti, jos sitä vaikka vihdoin saisi ilmoitettua kokeisiinkin. Tavoitteeksi voisi ottaa, että menisi alkuvuodesta kokeeseen. Pitäisi vaan ilmoittaa, eikä ihmetellä. :P

Talvi tekee nyt kunnolla tuloaan. Tässä pari kuvaa viikonlopulta:

Tämä viikko on taas ohjelmaa täynnä. Kouluttamista, treenaamista, kisajärjestelyitä ja viikonloppuna vielä koulutusohjaajakurssin toinen osio. Huh! Eipä ainakaan ole tekemisestä pulaa..