Nollatili avattu!

Viikonloppuna kisailtiin Lucan kanssa Liedossa kahden agiradan ja yhden hypärin verran. Kisojen tavoite, eli pään kylmänä pitäminen onnistui hyvin, enkä syyllistynyt liikaan painostamiseen. Loppua kohden vire jopa laski liiankin alas, joten aika moista taiteilua tämä. Kisojen saldona oli hypäriltä 5 (tai siis 10 ois ollu, kielto ja rima, mut tuloksiin merkattiin vaan 5), B agiradalta hyl (urpo minä jätin koiran selän taa, muuten hieno rata) ja kolmannelta eli agiradalta se pakkonolla. Vauhti oli hieman huonompi tällä vikalla radalla, kun mitä aiemmilla oli, mutta reilu -4.62 ihanneajan alitus ja 5. sija. Tuolla nollaradalla olin ehkä liiankin rauhallinen ja olisin voinut enempi tsempata ja ottaa tarkemmin, mutta eka kolmosten nolla kuitenkin, siihen pitää olla tyytyväinen. :) Loput kisavideot viikonlopulta löytyvät "Videot" alasivulta.

A agilityrata, tulos 0, sija 5.

Hyvin huomaa, että kisaamisessa ja treenaamisessa on vielä selkeä ero meillä. Kisatilanteessa en pysty vielä aivan samaan suoritukseen, kun mitä treeneissä teen, mutta suunta on selvästi oikea. Lisäksi tekemiseni on viimeisten kuukausien aikana saanut niin paljon uutta ilmettä ja kehitystä on tapahtunut, että sen kisaradoille saattamisessa varmasti vielä jokunen startti meneekin. Täytyy vaan jatkossakin muistaa pitää pää kylmänä ja keskittyä siihen, mitä on tekemässä.

Kontaktit olivat ehdottomasti parasta antia näissä kisoissa. Sitä huomaa, kuinka helposti jää miettimään vaan niitä parannuksen kohteita, eikä iloitse onnistumisista. Pitäisi kuitenkin niitä positiivisiakin juttuja miettiä. Kontaktit osuivat nappiin, eikä ollut tietoakaan loikkimisesta! Lucalla on selvästi jokin päässä loksahtanut juuri oikein, eli puomilta ei hypitä, vaikka A juostaankin. Nyt pitäisi koputtaa puuta ja ehkä olla hiljaakin, mutta pakko hehkuttaa sen verran, etten olisi ikinä uskonut, että näin vähällä työllä ja nopeasti saisin tämän kontaktimuutoksen tehtyä!! Mutta ehkä tuo piiiiitkään kestänyt kontaktiuurastus on luonut niin vahvan pohjan, että sen päälle muutoskin luonnistuu helpommin. Nyt vaan täytyy pysyä todella tiukkana ja johdonmukaisena, niin hyvä tulee. :)

Se, miten oma ohjaus on muuttunut ja kehitystä tapahtunut, on käytännössä siten, että olen hyvän liikkeen lisäksi alkanut ohjata. Varsin positiivinen muutos siis. Hyvät treenit ja neuvot ovat olleet tähän ensiarvoisessa roolissa, mutta myös Leia on opettanut minulle paljon. Leian kanssa kilpajuoksu on mahdotonta, niin on pakkokin ohjata ja lähetysten on oltava tarkkoja. Samalla olen huomannut, että tämä on tuonut lisää rauhallisuutta tekemiseeni. Voin kyllä allekirjoittaa sen, että pieniä poikkeuksia lukuunottamatta vain maksiohjaajat osaavat oikeasti ohjata, minien kanssa kun meno on niin erilaista - pärjää vähemmällä. Katselin tuossa viikonloppuna parin kuukauden takaisia treenivideoita ja vertasin tämän hetkiseen, niin meinasi oikein hävettää. Niin kamalaa katsottavaa nuo aiemmat olivat. Jalat hosuivat sinne tänne ja kroppa oli koko ajan vinossa. Mutta varsin mukava oli huomata, että kehitystä on tapahtunut. Yleensähän tuo kehitys on niin huomaamatonta, ettei sitä itse tajua. Loppukesästä minulla olikin sellanen fiilis, että jotain uutta täytyisi keksiä, ettei jää paikoilleen polkemaan. Nyt tuo käsien käyttö, ohjaaminen ja sitä kautta pienten asioiden viilaus ja rauhallisuus ovat tuoneet paljon hyvää tekemiseen. Seuraava haaste on saada tuo kaikki rutiininomaiseksi, ettei syyllisty vanhoihin virheisiin.

Varsin onnistuneet perjantaitreenit



Eilen oli maanantaiseen tapaan K9:n alkeistreenit. Meni oikein mukavasti. Treenien jälkeen jäin vielä tekemään Leian kanssa pientä pätkää. Huomisi vaan, että alkoi oma pää olla aika jumissa kymmenen aikaa illalla. Vähän turhan pitkää pätkää tuli tehtyä (tai siis olisi pitänyt palkata useammin), mutta onneksi myös onnistumisia tuli. Nyt vaan täytyy pitää Leiankin kanssa pää kylmänä ja tehdä tasan se, mitä on suunnitellut. Ja mieluummin itse miettiä oma ohjaus hyvin tarkkaan, ennen kun koiran kanssa tekee. Hyvää muistutusta taas tuli. Leia on jo hurjan taitava ja nyt pitäis tehdä niitä oikeita asioita onnistuneesti. Tässä hieman pätkää eiliseltä.

Leia alkaa tosissaan olla pieni teinineiti. Korvat on välillä koristeena ja selkeästi hajut vievät ulkona enemmän. Nyt olisikin tarkoitus lisätä kaikenlaisen temppuilun osuutta arjessa. Ruokakaan ei maistu ihan samalla tapaa, niin ajatus olisi syödä temppuillen. Eli kaikkea pientä, jolla voi vahvistaa yhdessätekemistä. Paikalla olo on myös syynissä, koska siitä on tällä hetkellä kadonnut ajatus kokonaan. Ja treenikentälle vain tarkan suunnitelman kanssa.

Tuleva viikonloppu on kisoja täynnä. Eilen tuli vielä viime hetkellä laitettua ilmoa lauantain Kotkan kisoihin ja sunnuntaina olisi sama kattaus naapurissa Purinalla. Ainakin päästään tuota kisaamista nyt kunnolla harjoittelemaan. Tekee varmasti meille hyvää. Huomenna alkaa SM-ryhmän treenit. Innolla odotan. :)