torstai 1. joulukuuta 2011

Lenkille mars!

Vähän sellanen olo tuli eilisten SM-ryhmän Oreniuksen treenien jälkeen. Aivan mahtavaa pistää ittensä totaalisesti likoon ja painaa täysiä, mutta kyllä se koville ottaa! Treenien jälkeen ei todellakaan tuntunut hyvältä, vaan tuntui, että sisäelimiä olisi väännetty solmuun, oksennus kurkussa ja pohkeet kramppaili. Hulluahan tää on! Mutta ah, niin mahtavaa! Tälläsiä treenejä nimenomaa kaipaa, että joutuu tosissaan menemään omilla äärirajoilla. Sieltä se seuraava kehitysaskel tulee.

Kokonaisuudessaan treenit meni oikein kivasti. Tehtiin paljon puhtaita suorituksia ja sitä kautta saikin juosta oikein urakalla. Viilattavaa toki aina jää ja niin pitääkin, mutta kivasti tuli parannusta suorituksiin ja mikä parasta, Lucan into ja draivi oli tosi hyvä koko treenien ajan! Siinä vaiheessa, kun itse olis voinut hetken puhaltaa, niin Lucalta tuli käskyä, että mennäämennään! Loistavaa!

Kyllä sai juosta!

Alun valssit osoittautuivat tosi vääntäviksi. Ihan ekalla kerralla ensimmäistä lukuunottamatta valssit valahtivat aika pahasti. Syy tähän oli se, että vaikka ennakointi olikin hyvää ja liikuin ihan oikeaan suuntaan, en ottanut koiraa millään lailla hypyltä mukaan. Seuraavilla kerroilla pyrin siihen, että otin Lucan tiukasti heti hypyn jälkeen, jolloin saatiinkin käännökset paremmiksi. Noissa on toki paljon vielä viilattavaa, mutta siihen olen tosi tyytyväinen, että parannusta tuli heti noihin!

Puomin kontaktit sujuivat joka kerta kivasti, toki nopeamminkin tuo olisi voinut mennä, mutta oikein riittävä tähän hetkeen. Putkenjälkeiset hypyt menivät jopa yllättävän hyvin ja sain jollain ihmeen kaupalla Lucan haltuun, eikä kertaakaan menty miinahypylle, joka oli tosi lähellä putkenjälkeistä hyppyä. Tässä kohtaa jalat olisivat saaneet liikkua ehkä vielä hieman paremmin, niin olisin saanut paremman etumatkan seuraaville hypyille. Sitten saikin pinkoa urakalla, että ehti ohjata koiran takaakiertoon. Nämä tosin ovat meille helppoja, koska Luca hakee takaakierrot tosi hyvin. Kepeillemenoihin olen tosi tyytyväinen. Hienosti Luca haki ja pujotteli kivalla vauhdilla. Keppienjälkeisen hypyn jaakotus oli kohtuullinen, mutta siinä olisi ollut hieman hiottavaa. Lähinnä siis siinä, että olisin jälleen tehnyt jaakotuksen aiemmin ja saanut etumatkaa, jottei takaakierrolle olisi tullut niin kiire. A:lta käännöksiin olen hurjan tyytyväinen, onnistuivat hyvin! Lopun takaakiertoon jäikin ehkä koko rataa ajatellen eniten parannettavaa, mutta ainakin ajatus tuli, kuinka tuo pitäisi ohjata. Summasummarum, hiki tuli ja hyvät treenit oli! Luca on superi! <3

Leian kanssa ollaan treenailtu myös tällä viikolla. Maanantaina käytiin ottamassa keppejä, keinua ja kontakteja. Tiistaina sama homma plus ryhmätreenit, joissa oli kontakteja ja pussi, muuri ja rengas. Tyyppi kyllä loisti noissa tiistain treeneissä! Ylpeä voin pienestä ämveepuuceesta olla. :) Nuo ryhmätreenit olivat muutenkin hyvät sen kannalta, että saatiin taas harjoitella nätisti oman vuoron odottamista. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että syötiin juustoa kontaktissa kun muut tekivät. Siitä se lähtee. :D Keppitreenit ovat edenneet myös mukavasti. Nyt toistamme lähinnä 4 keppiä ja haetaan varmuutta ja kulmia niihin. Vielä kepeille keräämisessä on hieman haasteita, joten teemme vielä näitä harjoituksia paljon. En aio yhtään hosua, vaan huolella tehdään, jotta lopputulos olisi sitten optimi.

Agitreenailujen lisäksi ollaan otettu hieman tokoa ja paikallaoloa Leian kanssa. Seuraaminen alkaa näyttää jo siltä miltä sen pitää ja paikallaolo alkaa olla jo hyvää muualla kuin agikentällä, tosin sielläkin on kehitystä tapahtunut, mutta vaikeaa vielä on. Leiakun on niin pahanlainen kaahottaja, ettei namitkaan meinaa kurkusta mennä alas, niin kuinka sitten maltti säilyisi esteen takana, mutta työnalla on ja hiljaa hyvä tulee. :)

Viikonloppuna kisaillaan taas Lucan kanssa. Saa nähä, onko mulla taas paniikkiapina kisoissa vai olisiko jotain järkeäkin mukana. Seuraavat Lucan kisat ovat todennäköisesti sitten vasta ensi vuonna. Nyt siis pientä kisataukoa, jos vaikka panikointikin lähtisi tauolla.

Mutta vielä otsikkoon palatakseni, lenkkipolulle täytyy suunnata. Vaikka oma kunto sinällään ihan kohtuullinen on, niin hieman voisi kestävyyttä kasvattaa, jottei suoritukset ainakaan omista hapoista jäisi kiinni. :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti