tiistai 21. elokuuta 2012

Kohti syksyä uudella energialla

Kesä on nyt takana. Näin se vaan on. Toivottavasti vielä saadaan nauttia muutamista lämpimistä päivistä ja kuulaista illoista, mutta fakta on se, että aurinko suuntaa taas etelään. Kesä meni paljolti lomaillessa. Jo keväästä lähtien aloin potea pienoista agilitymasennusta. Treenaamisessa ei ollut sitä samaa hohdokkuutta ja hyvin intensiivinen talvi ja kevät agilityn parissa ilman suurempia taukoja oli selkeästi vaatinut verojaan. Olin suoraan sanoen aika poikki.

Tauko tuli paikoilleen. Tai no, juhannuksen jälkeen Leian tultua kisaikään, käytiin ottamassa muutamat startit. Tuloksia tuli enämmän kuin hyllyjä, joten oikein tyytyväinen sai olla. Vielä huomaa, että perusvarmuudessa on tekemistä. Mutta kuitenkin, meidän yhteistyö toimii kivasti ja meno on mukavaa. :)

Heinäkuussa pidin ensimäistä kertaa kunnon loman. 4 viikkoa ilman mitään suunnitelmia! Täydellistä!! Sen sijaan, että kalenteri pursuaa sitä sun tätä, ei ollut mitään aikatauluja tai rajoitteita tekemisille. Lisäksi irtiotto tietokoneen ruudusta teki enemmän kuin hyvää. Suosittelen oikeasti kaikille! Nyt jaksaa taas täyttää kalenteriakin, kun on saanut kunnolla ladattua akkuja.

Syyskausi pyörähti käyntiin elokuusta. Treenit ovat siis pyörineet pari viikkoa. Omat koulutettavat ovat loistaneet niin treeneissä kun kisoissakin ja ompa ollut kivaa taas kouluttaa. Omat treenit ovat sujuneet Lucan osalta "täydellisesti" ja Leiankin kanssa meno omatoimiryhmässä on ollut mukavaa. Ohjatut treenit Leian kanssa ovat sen sijaan olleet aivan liian vaikeat. Nyt pitää ottaa pari askelta taaskepäin ja jatkaa siitä, mihin ollaan keväällä jääty. Ihan toivotonta tehdä vaikeaa ratatreeniä, jossa minun pitäisi päästä kunnolla etenemään, mutta tämä ei vielä onnistu esteiden ohitusten vuoksi. Haluan ensiksi vahvistaa koiran suoritusvarmuutta ja itseluottamusta helpommilla pätkillä, kun hakea epäonnistumisen ja turhautumisen kautta hajaonnistumisia. Loppuvuoden treenit tulevat meillä koostumaan estevarmuuden- ja hakuisuuden kasvattamisesta, minun liikkumisen sietämisestä sekä yksittäisten tekniikoiden ja estesuoritusten vahvistamisesta. Nyt unohdetaan täysin vaikeat ja pitkät ratatreenit ja haetaan onnistumisia pilkkomalla ja etupalkalla. Kisaamista ei jätetä kokonaan pois, vaan käydään silloin tällöin kokeilemassa siipiä. Tekeminen on sen verran hyvällä mallilla kuitenkin, ettei ykkösten radoilla pitäisi olla meille liian vaikeita juttuja.

Ykkösten radoista puheenollen, huh että oli elokisat. Radat olivat haastavahkot ja tuloksia tuli vähän. Agiradoilla oma menomme sortui keppivirheisiin (perkele kun treeneissä tehdään liian vaikeaa ja muserretaan koiran itseluottamusta, suututtaa!! -> pitäisi ite osata aina arvioida se, mitä me voimme tehdä). Ratojen välissä käytiin tekemässä hyviä onnistumisia kepeillä lämppäesteillä (kaikki täydellisiä suorituksia) ja Leiasta huomasi hyvin, miten nämä positiiviset toistot vahvistivat ja loivat itseluottamusta. Vikalla radalla kepit olivatkin ihan pässinlihaa ja rata muutenkin oli oikein hieno. Yksi kieltovirhe "pilasi" täydellisen radan, kun Leia edelleen lähti putkesta mun perään, eikä katsonut esteitä ja ohjausta. Loppusuoran irtoaminen sen sijaan oli jotain upeaa!! Minunkin pitäisi muistuttaa välillä itseäni omissa vaatimuksissani, että kuinka nuoresta koirasta on vielä kysymys, eikä kaiken täydy olla vielä täydellistä, joten harjoitukset jatkuvat. Viimeisen radan 5 tulos riitti voittoon ja näin ollen Leia nappasi omissa kisoissa komeasti ensimmäisen palkintopallisijan. :)

 Tässä vielä voittorata:

18.8.2012 - C-hyppyrata, 5vp 1.sija

Sunnuntaina oli Lucan vuoro. Luca oli edellisen kerran kisannut SM-kisoissa ja treeniä oli muutenkin tosi vähän alla. Itseasias ainoa juttu, mitä Lucan kanssa oli kesällä kokeiltu, eli kontaktien muuttaminen juoksuttamiseksi... noh, aika huonolla prosentillahan tuo osuu, joten ainakin vähän pitää ottaa komentoa takaisin. Kontaktien juoksuttamisen takia olinkin ilmoittanut Lucan pelkälle hypärille. Mentiin vaan pitämään hauskaa. Ja sitä todella tehtiin. Luca on kesän aikana kehittänyt taas itselleen vauhdin ja innon ja vitsi että oli kivaa! Tuloksena nolla ja sijoitus 4., eli meidän paras 3-luokan suoritus. Tästä on hyvä jatkaa kautta. Muutenkin Lucan kanssa tekeminen on nyt niin helppoa. Koira toimii kun ajatus, tykkää kun hullu puurosta tekemisestä ja kulkee taas vauhdikkaasti!! Tässä Lucan sunnuntain rata:

19.8.2012 - C-hyppyrata, 0vp 4. sija

Mutta mitäs sitten?? Noh, ulkokautta vielä sen verran mukavasti jäljellä, että nyt keskitytään jälleen kerran johdonmukaiseen treenaamiseen Leian kanssa ja Lucan kanssa hauskanpitoon. Seuraavat kisat on Syysskabat. Joten ei muuta kun motivaatio korkealla kohti seuraavia treenejä!!