Eilen oli Elinan treenit kaukoryhmässä. Treenattiin nollatreeniä, eli tavoitteena oli suorittaa 23 esteen esteen rata virheettä. Virheen sattuessa, aloitettiin aina alusta. Meillä tavoite ei aivan täyttynyt, mutta melkein 22/23. Tarkoituksena oli siis tehdä nolla. Ei kauneinta rataa, vaan nolla. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii ainakin itseltäni todella paljon sisua ja periksiantamattomuutta painaa vaan rataa läpi. Epäusko itseensä ja luovuttaminen (eli ohjauksen herpaantuminen ja epävarmuus) tulevat radalla niin helposti. Virhe tulee yleensä sen takia, kun sitä odottaa. Mitä jos oppisikin olla odottamatta virhettä, vaan tehdä täysillä alusta loppuun asti, siitä huolimatta, mitä radalla tapahtuu. Niinkuin Elinakin eilen totesi, edes maailmanmestarit eivät tee täydellisiä ratoja, mutta ne tekevät radat alusta loppuun virheistä huolimatta. Siinä on itsetutkiskelun aihetta varmasti jokaiselle!
Itse tunnistan ehdottomasti suurimmaksi omaksi virheekseni virheen odottamisen. Olen päässyt yli siitä, etten pelkää teknisesti ratoja, en pelkää sitä, ettei koirani vielä osaa, mutta se mitä pelkään, on se virhe, joka ennemmin tai myöhemmin koittaa. Olen liian arka ja varovainen, vaatii todella kaivaa se ASENNE ja tehdä täysiä. Okei, joskus se täysillä tekeminen voi olla vähän sähläävää, mutta ainakin sillon mennään eikä meinata. Täysiä tehdessään myös yleensä keskittyy parhaiten esteeseen kerrallaan. Varovaisuuden suurin synti itselläni on se, että todella yritän käyttää laajaa näkökenttää radalla ja myös ajatukset laajenevat hetkestä tulevaisuuteen. Siitä seuraa pakan hajoaminen ja kontakti koiraan on varmasti huono. On olemassa katse ja sitten on KATSE. Oikeasti, koiraa tulee katsoa silmästä silmään, ei sitä jotain näkymätöntä pistettä tekonurmessa, josta näät sivusilmällä "kaiken", myös koiran. Vaikka näkisit koiran, se ei tarkoita sitä, että KATSOISIT koiraa.
Vähemmän käsiä - tottavie!! Käsien tarkoitus on auttaa rintamasuuntaa kääntymään, jatkaa liikkeen suuntaan ja tehostaa vartalon liikettä (liikkeellä tarkoitan niin jarrutusta kuin kiihdytystäkin, eli liike ei ole vain täysiä menemistä!!!). Tukea jalkojen liikettä. Mutta EI HEILUA ja housua ja ohjata esteitä. Käsillä ei vaan voi ohjata, se on se liike ja jalat, jotka hoitavat tämän. Jos askel kohti seuraavaa estettä puuttuu, ei käsien heilutuksella tee yhtään mitään sen korjaamiseksi. Mutta jos on tällänen adhd kentällä, jolle liike on elämän eliksiiri, on se hyvin vaikeaa kontroloida myös niitä käsien liikettä. Mutta se pitää vaan opetella. Käsien liikkeeseen liittyy hyvin vahvasti myös puhu, ainakin itselläni. Mitä enemmän puhun, sitä enemmän kädet heiluvat (jotain eteläeurooppalaista taustaa??? :P). Mutta näin se vaan on. Se puhe muutenkin on ihan turhaa, eli toisin sanoen, turpa kiinni ja kädet kuriin ja LIIKETTÄ!!
Mitä nopeampi koira, sitä rauhallisempi ohjaaja. Kiire radalla on yleensä lähinnä korvien välissä. Se pitäisi oppia ymmärtämään. Jos oikeasti pystyy keskittymään hetkeen, yhtäkkiä voi tajutakin, ettei ole kiire minnekään.
Eli kotiläksyt Tuijalle: vähemmän käsiä, enemmän jalkoja. Keskittyminen kuntoon, turpa kiinni ja aina mennään voittamaan radalle. PS: muista AINA katsoa koiraan!! Osaatte kyllä! :)
Tässä vielä pätkää eilisistä treeneistä. Huomiona, first time EVER tuplasylkkäri. Treenilistalle menee, mut vitsi oon ylpee, et sain onnistumaan, siinä tosissaan testattiin usko itseensä!
Elinan treenit 5.11.2013
