Anger management!

Niinpä niin. Oltiin taas Lucan kanssa viikonloppuna kisailemassa ja jälleen kerran sama virsi. Kun ei kulje kisoissa, niin ei kulje. Ja siitä seuraan sitten se, että oma pinna katkeaa täysin; hermot menee ja turhauttaa. Oravanpyörä on siis valmis, minä turhaannun -> Luca paineistuu -> ei kulje ja on epävarmaa -> minä turhaannun -> Luca paineistuu lisää. Jipii... Nyt siis pitäisi keksiä, kuinka katkaista tämä oravanpyörä. Ensimmäinen lääke tähän on se, että opin hallitsemaan hermojani, enkä hermostu siitä, vaikkei kulkisi, vaan kääntäisin heti semmoiset startit menneisyyteen ja suuntaisin katseeni avarin mielin seuraaviin startteihin. Nyt vaan lietson Lucan epävarmuutta sillä, että itseäni ottaa huonojen starttien jälkeen luvattoman paljon päähän. Tekemisestä on tällöin ilo kaukana ja kaivan vaan maata jalkojeni alta. Episstartit voisivat tehdä nyt hyvää, koska niissä ei ole omassa mielessäni niin paljoa panosta, niin ehkäpä sitä kautta voisin saada sitä iloa tekemiseen eikä vauhdin puute tms harmittaisi niin paljon. Sitä kautta varmasti Lucakin oppisi taas luottamaan minun kisoissa ja saisin itse luoton siihen, että osataan myös kisoissa mennä samalla tasolla kuin treenatessa. Sitä vaan kun tietää, mihin itse pystyy ja mihin koira pystyy, niin ei helpolla sulata oman tason totaalialitusta kisoissa.

Noh, tuli viikonlopun kisoissa sentään hieman tulostakin, eikä saatu perus hyl, hyl, 5 tuloksia. Tällä kertaa kolmesta startista tuloksena oli hyl ja kaksi nollaa. Toinen 1,8 sekunnin yliajalla ja toinen oli puhdas nolla, eli kauden kolmas sm-nolla. Tässä kisavideot, jotka ovat laadultaa vielä luokkaa "luokaton", mutta tähän tulee jatkossa muutos, kun naarmuinen puhelimen video saa väistyä upouuden videokameran rinnalla. Hyvää joulua Tuija, T. Tuija. ;)

A rata (agi)

Aamun ensimmäisellä radalla vauhti oli mitä oli, ei treenivauhtia, mutta kohtalaista. Meno oli muuten ok, keppejä lukuunottamatta. Lucan piikkiin tämä virhe ei mennyt, koska jostain käsittämättömästä syystä rupesin itse keppejä lähestyttäessä miettimään, että miltäs puolelta ne kepit alkoivatkaan. Siis haloo?? Huoh.. Ei pitäisi tuollaisiin virheisiin enää sortua. Ja Luca kun toimii ajatuksen voimalla, niin tuollainen epävarmuus johtaa automaattisesti virheeseen. Koska ekalla radalla töpeksittiin kepeillä, menivät kepit sitten kaiken hyvän lisäksi madellen seuraavilla radoilla tämän virheen vuoksi. Luca kyllä ei anna yhtään anteeksi. Ai mitenniin voisi joskus olla helppoakin?

B-rata (agi)

Päivän toisella radalla meno olikin huonointa. Syy tähän oli selvä. Hermot meni ekan radan jälkeen ja seuraus näkyy toisella radalla. Lompsoteltiin menemään, huonot kepit ja tuloksena yliaikanolla (1,8s.). Noh, ratavirheetön rata sentään, mutta tällänen syö.

C-rata (hyp)

Päivän viimeinen rata oli hyppyrata, jonka ihanneaika oli määritetty 3,8 m/s etenemän mukaan. Pienoinen turhautuminen tuli heti tuon kuullessani. Lucan tämänhetkinen kisavauhti ei yksinkertaisesti riitä tuohon. Noh, menin radalle sitten sillä asenteella, että juostaan ja vedätetään niin paljon kun vaan on mahdollista. Tämä kannatti ja ihme tapahtui: nolla tuli! Pientä lohtua, mutta vaikeat ajat on edessä...

Jotta saisin käännettyä ajatuksiani positiivisimmiksi, niin mikä kisoissa oli hyvää oli tietty kaksi nollaa ja se, että lähdöt sujuivat nyt hyvin. Eiköhän se tästä, pitää vaan oikeasti keskittyä oman pään hallintaan.

Leia pääsi myös treenailemaan. Tyyppi on kyllä ikäisekseen hurjan taitava, mutta toki paljon on vielä työn alla. Uusi videokamera pääsi testiin ja hyvää kuvaa tuli. Tässä Leian treenailua:

Leia treenaa

Leia teki nyt ensimmäistä kertaa keppejä ihan oikeilla kepeillä, eikä pelkillä tolpilla. Aika kivasti meni. Nyt vaan häiriötä lisää neljällä kepillä ja sitten siirrytään kuuteen keppiin. Jos vaikka ehtisi jokusen kerran kentälle ennen pysyvää lunta, niin saisi yhdistettyä neljä keppiä ja kaksi tolppaa. Muutenkin meni kivasti reenailu. Vauhti kasvoi aika kovaksi jo ja huomasi, kuinka itse alkoi olla myöhässä ohjauksissa. Pussin Leia puski niin vauhdilla, että ohjaaminen sen jälkeen oli aika haasteellista. Videointi on kyllä tosi hyvä homma, koska huomaa hyvin, missä oma ajotus on pielessä. Lisäksi saa taas kiinnittää huomiota tuohon nyrkissä olevaan käteen, eli vielä lisää huomiota käden aukipitämiseen. Estehakuisuus on jo ihan mukavalla mallilla. Loppusuoralla jätin itse juoksemisen lopussa aivan liian aikaisin kesken, joten siksi jäi välillä viimeinen hyppy suorittamatta. Täytyy muistaa itsekin juosta, vaikka koira kulkeekin. Kontaktit Leia osaa hyvin yksittäisesti. Vielä tarvitaan varmuutta kontakteihin, kun ne suoritetaan radan osana. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tänään on luvassa sitten Lucan SM-treenit. Jos ei mitään muuta, niin varmasti ainakin hiki tulee, siitä olen jo nyt varma. :D