Haltuun!!

Voi tuska ja parahdus. Oli vaihteeksi henkisesti hyvin raskaat treenit. Tuli taas muistutettua itselleen, kuinka tämä treenaaminen ei tosissaan lopu koskaan ja kuinka nöyränä pitää vaan jaksaa ja jaksaa tsempata itseään ja painaa hommia väsymättä. Tuntuu vaan niin kovin raskaalta, kun tuota työtä vaan riittää ja riittää. Ja monien hyvinkin vaikeiden asioiden kanssa ollaan Lucan kanssa painittu. Kontakteiden eteen tein väsymättä vuoden verran työtä, "karkailu" on ollut puolisen vuotta voitettu kanta, kisavireen kanssa saan tehdä koko ajan työtä, ettei Luca kuumenna itseään toimintakyvyttömäksi ja nyt sitten vielä pitäisi alkaa tehdä tosissaan hommia haltuunottojen kanssa.

Eilen tuli todettua, ettei Luca tosissaa osaa eikä tiedä, mitä haltuunotto tarkoittaa. Hyvähän se on, että koira on estehakuinen ja irtoava, mutta se, mitä Orenius sanoi, pitää täysin paikkaansa. Tällä hetkellä joudun valitsemaan aina ohjaukseni sen mukaan, että pääsen jotenkin blokkaamaan miinaesteet, muutoin hyllytetään aina tietyissä kohdissa. Lisäksi tämä blokkaaminen on harvoin nopein ja paras ohjaus, joka usein päättyy kilpajuoksuksi. On myös tilanteita, joissa ei ole muuta vaihtoehtoa, kun ottaa koira haltuun ja nämä tilanteet ovat meille murhaa, koska Luca ei haltuun tule, vaan valitsee itse seuraavan esteen. Myös suuret kaarrokset ja sisäkurvin pyöritykset ovat seurausta tästä samasta, eli koira ei tule minua kohden käskystä ja ohjauksesta, vaan pyrkii lukemaan itse rataa. Tämä on jatkon ja kehittymisen kannalta hyvin olennainen juttu, mutta sen tiedän, että treeniä vaatii ja paljon!

Keskiviikon haltuunottaja



Luca ei ole koskaan ollut ohjaajahakuinen. Ei edes alkuvaiheissa, jolloin on hyvin tyypillistä, että koira ajautuu ohjaajaa päin ja kieltää esteitä. Lähiohjaus on aina ollut meille vaikeaa. Kun olen kaukana ja Luca saa itsenäisesti suorittaa, homma toimii. Tämä on tietysti hyvä juttu ja vauhti tulee sitä kautta. Luca on helppo irrottaa kauas suorittamaan itsenäisesti esteitä. Koska lähiohjaus on meille haastavaa, eikä Luca tule helposti lähelle, ovat kaarteet helposti suuria. Tämän välttääkseni olen ennemmin panostanut liikkeeseen ja siihen, että saan sillä ohjattua koiraa sen sijaan, että oikeasti "ohjaisin". Käännökset ovat parantuneet oman ennakointini parantuessa, mutta tiukoissa paikoissa, jolloin pitäisi saada koira kulkemaan kohti minua ja koiran huomio itseeni, vetävät miinat armottomasti. Nyt pitäisi siis opettaa Luca tulemaan kohden. Haasteita siis. Mutta jos tuloksia haluan, on haltuunotot myös onnistuttava. Noh, tietääpähän, mitä treenata. Varmasti tulen tuon eilisen radan uudelleen rakentamaan.

Keskiviikon ratapiirros

Leian kanssa on mennyt nyt oikein mukavasti. Tällä hetkellä pääpaino on estehakuisuudessa ja paikalla olossa. Lisäksi ollaan alotettu keppitreenit. Opetan Leialle kepit 2x2 menetelmällä. Ollaan treenailtu vasta ihan muutama kerta, mutta jo tässä vaiheessa olen tyytyväinen, tosi kivasti tyttö on hoksannut, mitä pitää tehdä.

2x2 kepit

Treenaaminen aloitettiin ihan kahdella kepillä, eli Leian tulee mennä keppien välistä, kulmasta kun kulmasta ja saa siitä palkan eli pallon. :) Tämä on tottakai tuon pallohullun mielestä ihan huippu kivaa. Aika nopeasti lisäsin toisen parin keppejä suoraan linjaan kuva 1 mukaisesti. Nopeasti Leia hiffasi myös tämän. Nyt olen enimmilläni päässyt kuva 3 mukaiseen tilanteeseen, mutta vahvistan vielä 1 ja 2 tilanteita säännöllisesti. Tykkään tosi paljon tästä tyylistä opettaa kepit. Katsotaan, kuinka treenit etenevät.

Tänään olisi tarkotus tehdä pitkä lenkki ja vähän tokoilla. Lauantaina on vuorossa kisapäivä. Sinne vaan rentoja suorituksia hakemaan. Jos menisi vaikka vähän paremmin kun viime viikonloppuna, aika kamalaa oli, joten siitä ei voi kun parantaa.