Puristusta

Piirimestaruudet on nyt tältä vuodelta ratkottu. Meidän osalta kisat meni aika lailla oppirahoja maksaen. Meni taas liikayrityksen ja puristuksen puolelle. Ja päivän kruunasi järkyttävä keppivirhe juokkueradalla, jolle sentään olin puristusta saanut hieman hellennettyä. Että pitikin..

Noh, jottei menisi aivan itsesäälin ja ruoskinnan puolelle, niin täytyy ajatella tätäkin taas niin, että oppia ainakin tuli. Liika puristus on aina negatiivista ja kaiken hyvän lisäksi Luca painestuu puristuksestani ihan kamalasti, eikä kulje minnekään. Aamusta kaikki näytti hyvältä. Lucalla oli intoa ja tekemisen meininkiä, jota riitti yllätyksekseni aina iltapäivään asti, mutta minä menin sitten pilaamaan sen, ettei saatu sitä siirrettyä suorituksiin asti. Nyt on siis aika istua taas alas ja pohtia omaa tekemistä ja ehkä voisi kertaukseksi lukea sen "kilpailemisen taito" kirjan...

Yllä siis videopätkä juokkueradalta. Jotain, johon voi tyytyväinen olla, on ehdottomasti alun pyöritys, se jopa onnistui, kun yleensä tuollaiset kohdat tuottavat meille suunnattomasti päänsärkyä. Vauhti ei ollut mikään maata järisyttävä, mutta 9 tunnin kisapäivä ja 4. startti huomioiden ihan mukavaa. Ilman keppivirhettä olisi ihanneaikakin alittunut parilla sekunnilla... ja siis mikä tässä eniten harmittaa, on se, että nyt saavuttamamme piirimestaruuksien neljäs sija olisi vaihtunut kolmanneksi sijaksi... mutta eipä auta jossitella, vaikka niin teenkin. :D

Muista radoista pieni analyysi. Ensimmäinen agirata. Aivan kamala, siis järkyttävintä koskaan. Siihen rataan oikein kiteytyi liikapuristus. Mikään ei onnistunut ja meni aivan toivottomaksi säätämiseksi. Olin radan jälkeen jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta pieni metsälenkki ja aivojen tuuletus auttoi sen verran, että sain kerättyä itseni seuraaville radoille.

Toinen agirata oli jo parempaa tekemistä, liikaa puristusta vielä siinäkin. Tällä radalla tuli myös hylkäys, kun oman ohjaus- ja sijoittumisvirheen myötä Luca valitsi putken väärän pään. Viimeinen yksilörata, eli hypäri kruunasi ärsytyksen.. tulos: 0,43. Noh, olisi ollut ehkä liikaa, että nolla oltaisiin saatu. Ehkä parempikin, ettei tullut, niin varmasti opin, että puristus loppuu nyt! Muutamalla hienosäädöllä tuon radan tuolla puristuksellakin olisi nollaksi saanut, mutta se jäi nyt siis alle puolen sekunnin päähän...

Mitä kontakteihin tulee, niin A:t meni kisoissa hyvin. Puomin kanssa täytyy olla tarkkana, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että ihan oikean ratkaisun olen tehnyt. Seuraavana projektina ja uuden oppimisena minulla on lähiohjaus. Siinä meillä on selkeästi parantamisen varaa, joten eikun opettelemaan. Tuli myös huomattua, että etenkin lähiohjauksessa vasen puoleni on huomattavasti oikeata heikompi, eli lisää treeniä sille puolelle. Notkeuskaan ei aina ole positiivinen juttu, vaan toinen ongelma lähiohjauksessa. Yliliikkuva kroppani tekee sen, että väännän helposti kylkiä, jolloin ohjauksesta tulee epäselvää. Pitäis varmaan joku painivyö hommata, että sais pidettyä kropan suorana sivusuunnassa. :P En ole järin innostunut lähiohjauksen opettelemisesta, koska oma vahvuuteni on ehdottomasti liike ja ketterät jalat ja lähiohjauksessa tarvitaan tarkkuutta ja malttia. Siinä mulla onkin opettelemista... :D

Leialle tulee nyt 9kk täyteen. Iso tyttö. Mun pieni murkku. <3 Leian kanssa ollaa treenailtu kaikenlaista vähän. Pikkuhiljaa voisi miettiä, kuinka ja mitä jatkossa Leian kanssa treenailee, ettei ihan sillisalaatiksi mene. Kontaktit tyttö osaa hienosti. Ollaan tehty jokusen kerran jo kokonaista puomia, joka sekin sujuu hienosti. Varsin lupaava kakara. :)