Leia 1v!!

Tottatosiaan, siitä on vuosi, kun tuo pieni mustavalkoinen on syntynyt. Taas itseäni toistaen voi vaan todeta, että kyllä se aika menee nopeaa. Pienenä yhteenvetona Leian ensimmäistä vuotta ei voi kuvailla muuten kuin helpoksi. Typy on ollut alusta asti reipas ja rohkea. Täynnä iloisuutta ja uteliaisuutta. Juuri kaikkea sitä, mitä nimi jo kasvattajalta lähdettyä povasi, eli Merry'n Bright.

Jos vielä hieman muistelee Leian ensimmäistä vuotta... Leia kotiutui todella hyvin. Lucan kanssa leikkivät jo muutaman päivän päästä ja typykkä oli muutenkin hyvin reipas ja luottavainen, eikä reagoinut negatiivisesti mihinkään. Leian ensimmäinen viikko kotiuduttua meni paukkupakkasissa. Se oli juuri se helmikuun hyisin viikko ja mittari pysyi sinnikkäästi -20 ja sitä kylmemmässä. Siitä huolimatta juostiin säännöllisesti ulkona ja tarpeet tehtiin kylmyydestä huolimatta. Se oli kyllä aikamoista taiteilua varustaa itsensä kelinmukaisiin vaatteisiin niin nopeasti, kuin vain mahdollista. :D

Leia kehittyi ja kasvoi hyvin tasaista vauhtia. Tuhoja ei kotona tehty ja mukavasti rauhoituttiin jo pienestä pitäen. Kävelylenkit menivät alkukuukausina paljolti Lucan korvissa roikkuen, mutta tämä onneksi loppui muistaakseni siinä 4-5kk iässä. Hampaat vaihtuivat ilman ongelmia. Sisäsiisteys oli ainut, joka antoi Leialla odottaa ja välillä tuntuikin, että eikö se koskaan opi! Luulen, että suurin syy tähän oli yksinkertaisesti malttamattomuus.

Muihin koiriin ja ihmisiin Leia suhtautui kaiken aikaa hyvin avoimesti ja luottavaisesti. Etenkin tutut koirat, jotka eivät niin jaksaneet Leian energisyyttä, kuuluivat listalle, joita yritettiin (ja edelleen yritetään) miellyttää hyvin määrätietoisesti. Leiahan on nimenomaa sitä mieltä, ettei voi ymmärtää, miten kukaan voisi olla rakastamatta häntä, hänhän on maailman suloisin ja kaunein ja paras... ja siis maailmanapa. :D

Treenailua ja temppuilua ollaan tehty säännöllisesti. Leian kanssa on tosi kiva touhuta ja olen tykännyt etenkin Leian kyvystä keskittyä minuun ja tekemiseen, vaikka muulloin saatettiinkin olla aika viirapäitä. Muiden tekemisen seuraaminen on Leialle itsemurhaa. Oma tahto päästä tekemään on kova ja näitä malttiharjoituksia, joita ollaan tehty siis pienestä pitäen, tullaan varmasti tekemään vielä pitkään. Puolen vuoden korvilla kuvioihin astui hihnassa kiskominen. Hermot kiristyivät hihnan tapaan lenkeillä, eikä tyttöselle meinannut millään mennä jakeluun, kuinka hihnassa tulisi käyttäytyä. En yhtään ihmettele, miksi borsuja näkee kovin usein vapaana. :D Hihnakäyttäytyminen muun maltin lisäksi parantui huomattavasti, kun ensimmäiset juoksut olivat ohi. Leialle tämä aikuistumisen kynnys tapahtui 10kk iässä.

Agitreenailut aloitimme Leian kanssa kevään penturyhmässä. Tarkoituksena oli lähinnä tutustua esteisiin ja saada häiriötä treenitilanteisiin. Leia oppi hirmu nopeasti uudet asiat ja muutoinkin alkeiden opettelu sujui varsin mallikkaasti. Mitää kiirettä emme pitäneet, vaan etenimmi pikkuhiljaa. Alussa pääpaino oli kontakteilla, jotka halusin opettaa juurtajaksaen ja niin johdonmukaisesti, ettei minun tarvitsisi enää Leian kanssa käydä samaa tuskaista tietä läpi, mitä Lucan kanssa olen kulkenut. Noh, tällähetkellä kontaktit ovat ehdottomasti bravuurinumeromme, toisin kun lähdöissä pysyminen...

Elämä on muutoinkin ollut helppoa ja Leia on ehdottomasti ollut juuri sitä ja paljon enemmän, kun olen koiralta voinut toivoa. Mun pieni tähtisilmä. <3

Leia 1v.

säkä: 49cm

paino: 14,5kg

Leia on käynyt nyt Niinulla treenailemassa. Olemme saaneet paljon hyvin vinkkejä, joihin on juuri nyt oikea aika kiinnittää huomiota. Olen ollut erittäin tyytyväinen, että tuonne itsemme löysimme. Treenit ovat siis sujuneet hyvin. Toki vielä treenipätkät pysyvät suht lyhyinä, mutta sitäkin enemmän kiinnitetään siihen huomiota, että kaikki mitä tehdään, tehdään tarkasti ja kunnolla. Perusta pitää olla kunnossa, jotta sille saa jotain hyvää ja pysyvää rakennettua. :)

Lucalla oli eilen vuoden viimeiset treenit. Viime treenien ärsytykset oli unohdettu ja nyt oli taas sama vanha asenne tekemiseen. Jumiepäilyt sinällään osoittautuivat vääriksi ja mitään kiretyttä kummempaa ei koirasta löytynyt. Suurin epäilyni tällä hetkellä Lucan viime viikon outoon menoon on se, että yksinkertaisesti lämmittelyt eivät olleet silloin riittävät. Tällä viikolla käytiinkin kunnon alkulämpät, välikävelyt ja loppuverkalla intouduttiin Marin kanssa jopa hölkkäämään. Sen voisikin ottaa ihan tavaksi.

Vuoden viimeiset Oreniuksen SM-treenit

Treenit menivät siis mukavasti, mitä nyt oma pää oli hieman koetuksella. Vähän tuli oiottua rataa ja huolimattomuusvirheitä oli turhan paljon. Onneksi sentään päätettiin vuoden viimeiset treenit puhtaaseen ratasuoritukseen. Tästä on hyvä jäädä kahden viikon tauolle. :)

Seuraavaksi olisikin sitten joulu. Ja totuttuun tapaan, lahjat on vielä hankkimatta, mutta minkäs sitä ihminen tavoistaan pääsee. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja onhan tässä vielä pari päivää aikaa. :D Loppuvuosi menee Lucan osalta agitauolla. Tarkoitus olisi tokoilla ja temppuilla senkin edestä. Jos sitä intoutuisi vaikka kehittämään jonkun freestyle numeron, jota alkaisi tämän temppukoneen kanssa treenailemaan. Leia saa agiliitää myös joulun välipäivinä, ohjelmassa on keppien lisäksi paikallaoloharjoituksia sun muuta sellaista. Leian kanssa on myös tarkoitus tokoilla, jotta sekin etenisi edes hitaasti eteenpäin.

Oikein iloista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!!

- may your days be merry and bright -