tiistai 28. helmikuuta 2012

Agia, mitäs muutakaan!!

Todellakin. Taas on aika voimakkaasti mennyt vapaa-aika kyseisen lajin parissa, mutta ei haittaa, kun on se vaan niin upeaa. Ja nimenomaa, nyt on pitkästä aikaa löytynyt se viimeisinkin kipinä. Se, että yksinkertaisesti nauttii täysillä tekemisestä. Hampaankoloissa ei ole ylimääräisiä kiviä, eikä otsalla ole panta ryppyjen suoristamiseksi, vaan korkeintaa pitämässä hikeä ja hiuksia pois naamalta. Nyt tuntuu, että kaikki sujuu. Etenemistä tapahtuu Leian kanssa koko ajan ja erinäisten asioiden oivaltamisia ylipäätänsäkin.

Se, että kadoksissa ollut rentous on vihdoin löytynyt on poikinut mm. Lucalle iloisuuden ja vauhdin takaisin. Viime keskiviikkona sm-ryhmän treeneissä sain oikeasti juosta ja ehtiä! Vähän oli minulla palikat alussa sekaisin, mutta sain tsempattua sen verran, että loppupuolella saatiin jo vähän parempaa tekemistä aikaiseksi. Mutta Luca liikkui hyvin. Oli aivan innoissaan ja veti jopa lentokeinut! Hahaa, noh, tekevälle sattuu, mutta saa mennä ajassa paaaljon taakse päin, että meillä ollaan lentokeinut nähty. Niin paljon vaan oli intoa radalla, ettei korvat kuunnelleet esteen nimeä, vaan jalat painoi eteen päin. Tällaista Lucaa olen yli puoli vuotta kaivannut takaisin ja ihanaa, että nyt menee näin. Seuraavassa pätkää viime viikolta.

SM-ryhmän treenit Ville Liukan vetäminä

Yksi edesauttava asia Lucan iloisuuteen on varmasti myös pieni muutos arjessa. Parin viikon ajan olen leikkinyt Lucan kanssa niin, että Leia odottaa muualla vuoroaan, eikä ole jatkuvasti hääräämässä ja dominoimassa tilannetta. Yhteiset leikkihetket unohtuvat helposti, kun talossa on useampi kuin yksi koira ja etenkin, jos toinen on voimakasluonteisempi kuin toinen. Tilannetta tietty hämää myös se, ettei riitää tule, vaikka vähän leikkisi samalla kummankin kanssa, joten näin ollaan toimittu. Sitä ei sitten edes itse huomaa, että toinen jää hieman paitsiolle. Prime time on kuitenkin tärkeää kaikille koirille. Ja oppiipahan Leiakin nöyryyttä. Nykyään pystyn leikkimään Lucan kanssa vaikka pallolla niin, että Leia on metrin päässä häkissä ilman, että nousee aivan kamala tuska tyttöselle. Mutta tätä leikkimistä muistamme nyt jatkaa, etenkin kun on kyseessä koirat, jotka rakastavat kaikkea leikkimistä ja ovat siihen valmiita milloin vain.

Mukavia uutisia treenirintamalta. Meidät valittiin Leian kanssa seuramme kautta SAGIn alueelliseen valmennukseen ja treenaamme vuoden päivät kuukausittain Target Team 3, joka kulkee nimellä Training to Train. Tosi loistavaa päästä motivoituneen porukan kanssa treenaamaan ja kehittämään taitojaan. Lisäksi suunnitelmani kesän treeneistä ovat muokkautuneet päätöksiksi asti, mutta nämä päätökset jääköön odottamaan ryhmäpaikkojen julkistamista. Mutta eipä talvikautta ole enää kuin 2kk jäljellä ja toivon mukaan kenttäkauden alkuun maksimissaan se kuukausi. Joten lumet hus! Me halutaan ulos treenaamaan!! :D

Kevään suunnitelmista muutoin sen verran, että Lucan kanssa on tarkoitus kisailla suhteellisen ahkeraan (ja kerätä ainakin ne puuttuvat 3 sm-nollaa) sekä jos Leian kanssa kehittyminen kulkee näin, niin aloittaa kisailu mölleissä. Mielenkiintoinen kevät siis luvassa. :)

Maanantaina treenailtiin taas Niinulla. Meni ihan mukavasti. Vielä on kiinnitettävä huomiota omaan tarkkuuteen, huolellisuuteen ja rentouteen. Ja ennan kaikkea siihen, että oikeasti luotan Leiaan. Epävarmuudella kun on aina tapana kostautua. Muutamia oikein mukavia onnistumisiakin tuli ja älynväläyksiä siitä, ettei Leiaa voi aivan samalla lailla ohjata kuin Lucaa. Kilpajuoksu bc:n kanssa -> eiiii fiksua. Lähettäminen -> Kywwä! :) Tässä pieni pätkä treeneistä.


Koirien treenaamisen ja kouluttamisen lisäksi olen treenannut pitkästä aikaa myös itseäni. Sunnuntaina alkoi kesällä ensiaskeleet saanut tekniikka- ja juoksutreeni ohjaajille. Viime kesänä siis vedin muutamat tämmöiset treenit Kivikon kentän ympäristössä ja tällä kertaa jo ihan olosuhteidenkin pakosta treenailtiin Myllypuron liikuntamyllyssä sisätiloissa. Hyvää treeniä tuli (vaikka itse sanonkin :P) ja hurjan hauskaa oli. Niin hauskaa, että tällä hetkellä oma liikkumiseni muistuttaa enemmän norsun etenemistä kuin kevyen gasellin loikkaulua. Hieman "arat" lihakset, mutta tietääpähän tehneensä. Tätä kun jatkaa, niin kesällä ollaan iskussa! Ja hei, ihan just maaliskuu, eli kyllä se kesä sieltä oikeesti tulee!! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti