Vuosi yhteistä taivalta...

...eli toisin sanoen; verta hikeä ja kyyneliä. No ei vaineskaan, hikeä korkeintaan. :D Ja siis se, mistä on kyse, on tietenkin Leiasta. Leia on siis ollut osa meidän pientä perhettä vuoden. Hurjan nopeaan aika mennyt ja kaikenlaista mahtunut tähän vuoteen. Kaiken kukkuraksi rakas blogini täyttää tänään myös vuoden. :D Olen kyllä aika ylpeä tästä blogista ja siitä, että olen jaksanut säännöllisesti tänne kirjoittaa ja myös koko ajan kehittää tätä. Leian tulo ja kasvusta raportoiminen oli helppo tapa säännölliselle kirjoittamiselle. Nyt tästä on tullut jo tapa ja on ennemminkin hauskaa, kun minkäänlaista pakkopullaa raapustella tänne. Aika tai pikemminkin sen puute on välillä häiritsevä tekijä päivittämisen suhteen. Vuoden aikana olen kuitenkin kirjoitellut tänne jo niin monta kertaa, että tämä vuosipäivän blogautus on tämän blogin historian 42. Hyvä minä!! :D

Alla muutama kuva vuoden takaa. Voi jestas että toinen on ollut pieni. Kuvissa Leialla on ikää reilu 7 viikkoa.

Luca: "ootsä tosissas et toi oikeesti jää meille??"

Leia 7vko 3pv - ekaa iltaa omassa kodissa

Viime viikko menikin sitten pääosin sairastaessa. Maanantaina olin töissä ja treeneissä, mutta treeneistä kotiuduttua olo alkoi heiketä. Illan kouluttaminenkin jäi väliin ja edessä oli loppuviikon sairasloma. Mikään "koulemantauti" ei ollut kyseessä, vaan inhottava flunssa, joka osottautui pirullisen sitkeäksi. Noh, tulipahan ainakin levättyä ja nukuttua univelat pois. Leffahylly hupeni kovaa tahtia ja sängystä muodostautui nenäliinojen vuoraama linnoitus.

Loppuviikkoa kohden flunssa alkoi onneksi hellittää ja perjantaina olin jo sen verran kunnossa, että sai kotona hieman hyödyllistä aikaiseksi. Tuli siivottua ja korjailtua laatikoston laatikot, joiden pohjat oli antaneet periksi. Vähän ruuvia ja kulmarautaa kehiin, niin voila: good as new! :D

Olon kohennuttua käytiin vähän pidemmillä lenkeillä ja kyllä oli mukavaa käydä aamusta kunnon lenkillä. Muutama "pakollinen" kuva tuli räpsättyä. Lucakaan ei tarvinnut enää viikonloppuna töppösiä, kun pahimmat pakkaset olivat helpottuneet.

Luca

Talviset tyypit

Perus Leia

Lauantaina olo lähenteli jo normaalia. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että suunnattiin treenaamaan. Liittäydyin Marin seuraan ja oikein mukavat treenit olikin. Lucan kanssa tein lähinnä puomin kontaktia. Leian kanssa keppejä sekä estehakuisuutta/ irtoamista. Kaikki sujui Leian kanssa hyvin niin pitkään, kun ei ylikierroksille menty. Etenkin kepeillä katoaa tekemisestä järki kokonaan, kun tyyppi ei malta keskittyä. Vireen hallinnasta tulee meille varmasti se haastavin osa-alue. Se, kuinka saan Lein pään pysymään "kasassa", ettei mene säätämiseksi. Kierrokset kasvavat nyt koko ajan ja vauhti sen myötä. Aika päätähuimaavaa menoa jo. Nyt vaan se maltti kuntoon myös. Välillä kun huomaan, että kuppi on menossa ihan justiinsa nurin, täytyy yksinkertaisesti lopettaa tekeminen ja pyrkiä saada kuppi ja nuppi taas kuntoon. Noh, olisihan tämä liian "helppoa", jos kaikki vaan loputtomasti sujuisi ilman "mitään" haasteita. :P

Leian A (ja kontaktit ylipäätään) on kyllä jotain, josta oikeasti olen tosi ylpeä. Pidätään tämä!

Pieni pätkä lauantain treenailusta

Koska lauantaitreeni oli suhteellisen ex-tempore mukaanlyöttäytyminen ja olin jo varannut tätä ennen hallilta oman vuoron sunnuntaille, suunnattiin myös sunnuntaiaamusta treenailemaan. Tein taas Lucan kanssa hieman puomin kontaktia ja pikkuisen keppi-putki-ilottelua. Huomiona Luca siis tykkää valtavasti kepeistä, joten se on aina hyvä "välipalkka" kontaktien jankkaamisen välissä.

Leian kanssa tehtiin keinua sekä radan pätkää, jossa teemana oli irtoaminen ja kepit. Keinu meni tosi kivasti ja on ilo huomata, että viimeisinkin epävarmuus tämän esteen suorittamisessa on taaksejäänyttä. Kepeillä meni taas hieman hössäämiseksi ja radan osana maltti ei aivan riittänyt riittävään keräämiseen. Ei mikään helpoin kepeille tulo valssista, mutta silti laitan nämä virheet täysin malttamattomuuden piikkiin. Muutoin treeni menikin oikein mukavasti ja etenkin putkelle irtoaminen ja loppusuoran tykittäminen oli superia! Huomioksi pari rimaa oli jo 50cm korkeudella. Ei ongelmaa ja mikä parasta, Leia hyppää tosi nätillä tekniikalla! :)

Sunnuntain treeniä

Tässä vielä pieni Lucan iloittelupätkä. Leian radalla (joka ei siis kokonaisuudessaan mahtunut kuvaan), suoritettiin ekan hypyn jälkeen tuo suora putki ja hyppy sen jälkeen suorana, josta kepeille. Tämän video on lähinnä sen takia tässä, ettei mene vaan Leia-Leia höpötykseksi. :P Eka kepeille vienti on aika kaamea ja kaukana suorimmasta reitistä, mutta kestän sen tämän kerran, kun tarkoituksena oli pelkkä hauskanpito. :D

Lucan kanssa putki-keppi-iloittelua

Kotiuduttua treeneistä otin vaan rennosti sunnuntaipötköttelyn merkeissä. Uuniin sujahti maksakakku ja otin jo tutuksi tulleen paikan telkkarin ääressä. Hyvää vastapainoa viikon sairastelulle tällainen viikonloppu. :)

Maksakakku uunissa

Leia ja pallo

Sunnuntaipötköttelyä

Pallo on paras unilelu <3

Uusi viikko ja ohjelmassa on jälleen maanantaiseen tapaan treenit ja kouluttelua. Viikonloppuna mennään Lucan kanssa reilun parin kuukauden tauon jälkeen kisaamaan, jännää. :) Ja ai niin, lupaan pitää blogista yhtä hyvän huolen myös tulevana vuotena. :D