Olen miettinyt omaa asennettani ja ylipäätään agilityn ja etenkin kilpailemisen henkistä puolta. Omia tavotteita ja keinoja, kuinka niihin on mahdollista päästä. Prosessi ei ole ollut helppo ja se on vaatinut valtavasti sitä, että kykenee objektiivisesti analysoimaan omaa toimintaansa. Ensimmäinen asia, on unohtaa kaikki vanha, etenkin kaikki epäonnistumiset. Ei saa liiaksi jäädä rypemään harmitukseen, vaan täytyy osata suunnata katse kohti tulevaa. Mitä sitten jos joku homma meni pieleen? Jos jää liiaksi rypemään epäonnistumisiin, rupeaa väkisinkin varmistelemaan ja ohjaamaan niitä vääriä esteitä. Siinä vaiheessa toiminta on epäreilua koiralle, koska enhän minä noin "normaalisti" tee. Toinen juttu, eli iloisuus. Radalla täytyy olla kivaa ja radalle lähtiessä hyväksi ajatukseksi voisi ottaa sen, että hitsi että olen onnekas, kun saan näin hienon koiran kanssa kilpailla ja nauttia suorituksesta. Kävi radalla mitä kävi, niin koiran vika se ei ainakaan ole, joten aina raikuva kiitos koiralle siitä, että niin innolla teki taas kanssani työtä. Näitä juttuja on helppo kirjoittaa, mutta täysin eri asia toteuttaa. Mutta siitä olen erittäin tyytyväinen, että tämä minun henkinen sodankäynti on tuottanut tulosta ja viime viikonloppuna vuoden ekoissa kisoissamme nautin jokaisesta suorituksesta ja meillä oli oikeasti radalla kivaa. Siitä tuloksena vauhdikas ja iloinen Luca sekä yksi nolla lisää plakkariin. Seuraavassa nollarata:
C- hyppyrata
Ihanneaika oli tälle radalle laskettu 3,9m/s etenemän mukaan. Pienen hetken vajosin hirvitykseen tiukasta ajasta, mutta sain hyvin nopeasti nollattua noi vanhat huonot ajatukset. Mitä väliä mikä on ihanneaika, siihen me emme voi vaikuttaa. Me voidaan tehdä vain parhaamme ja katsoa sitten mihin se riittää. Ja kun ajatus oli kunnossa, niin riittihän se ja Lucalle kirjautui hieno 4,15m/s etenemä. Pientä viilausta 3 hypyn valssissa ja s-putkella olisi voinut olla, mutta oikein upea rata kaikenkaikkiaan. Tämä oli oiva aloitus vuodelle! :)
B-agilityrata
Tälle radalle lähdettiin myös hyvällä asenteella. Tuplanollan mahdollisuus hieman kävi mielessä, mutta sain senkin nollattua hyvin pois mielestäni radalle lähdettäessä. Meno oli taas oikein mukavaa. 3 hypylle ajateltu vekkaus jäi täysin ajatuksen tasolle ja siitä karmiva kaarre, mutta hyvin sain pidettyä vauhdin yllä, eikä kaarteesta jäänyt Lucalle huonoa makua. Valssit sujuivat oikein kivasti ja puomin jälkeinen ohjaus oli oikeinkin nättiä. Kepeillä sitten sattui työtapaturma ja Luca liukastui. Noh, shit happens! Noille ei vaan voi mitään. Takaakierto muurille oli hienosti ohjattu ja keinukin oli oikein mallikas. Hieno jätkä! :)
A-agilityrata
Päivän viimeinen rata lähtikin sitten kehnosti käyntiin. Minä yksinkertaisesti vapautin Lucan ennen kun oli ajatus yhtään radalla. Siinä sitten pään pyöriessä esteillä, Luca hukkui tyystin selän taakse ja takaakierto hypättiinkin suorana, noh, asenne taas kohdillaan ja rata jatkui. Oli kiva kuulla radan jälkeen kommenttia, että Luca ei varmasti kyllä huomannut, että meni mikään pieleen, kun niin hyvällä asenteella jatkoin rataa. Tavoite täyttynyt. Loppurata olikin nättiä menoa. A:n jälkeisen putken kaarre valui oman liikkeeni jatkumisen vuoksi hieman pitkäksi, mutta oikein näppärää tekemistä. Ei voi olla muuta kun tyytyväinen. Mulla on tosi ihana koira! <3
Ai niin, vaikka radalla ei sinällään kisatauko näkynyt muutakun positiivisessa mielessä, oli kisa-aamuna normaalia enemmän perhosia vatsassa. Se on sinällään mukavaa, kun siitäkin on oppinut nauttimaan. Viime keskiviikkona oli totuttuun tapaan Oreniuksen SM-ryhmän treenit. Hiottavaa on, mutta paljon oli hyvääkin. Ehkä suurimpana hiomiskohteena tuo keinun jälkeinen valssi, johon en sitten millään meinannut taipua. On se ennakointi vaan niin vaikeaa. :D
Oreniuksen treenit
Sunnuntaina oltiin Leian kanssa Janitan koulutuksessa. Olipa huippua päästä maan eliitin neuvoihin. Ja en voi muuta kun olla iloinen mahdollisuudesta ja äärimmäisen tyytyväinen loistavasti koulutuksesta. Saatiin paljon hyvin neuvoja. Leia on edennyt hurjasti nyt vuoden alusta lähtien. Vielä kun ohjaaja taipuisi samaan kehitysvauhtiin, niin avot! Pientä kehitystä tosin siinäkin havaittavissa. ;) Tässä pätkä Leian treenaamista.
Leia Janitan opeissa
Nyt on hyvä fiilis. Vaikka treenattavaa on aina hamaan tappiin saakka, tuntuu nyt kaikki olevan aika lailla mallillaan. Tämän mielen ja vireen kun vaan saa pidettyä, niin varmasti on paljon onnistuneita treenejä edessä.
Tänään taas maanantaiseen tapaan Leian kanssa Niinun treeneihin ja illaksi kouluttamaan. Niin joo, ei kiitos lunta enää yhtään!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti