Hei hei kesä - tervetuloa syksy!

Johan on taas aika kulunut vauhdilla. Järkytyksekseni huomasin eilen, että tosiaan, siitä on kuukausi, kun olen viimeksi blogia päivittänyt. Aika on vaan mennyt niin vauhdilla ja tekemistä on välillä ollut ehkä liikaakin.

Muutoin meillä on mennyt oikein mukavasti. Mitään mullistavaa ei sinällään ole ollut, lähinnä sitä samaa, eli töitä ja treenejä. Korkattiin Lucan kanssa kolmosluokka muutama viikonloppu takaperin omissa kisoissamme tuloksilla hyl, 5 (+1,7ya) sekä yks yliaikanolla (+1,5). Meno ei tosissaan niin hidasta ollut, mitä tuloksista voisi kuvitella, vaan tiukkoja olivat ihanneajatkin. Toki muutamista kohdista olisimme helposti tuon pari sekuttia nipistäneet, mutta se jääköön seuraaviin kisoihin. Yleisesti kisat menivät hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen, että sain pidettyä kivan tsempin ja draivin yllä kaikilla radoilla. Meillä oli oikeasti kivaa!! Tästä on hyvä jatkaa! Seuraavana vuorossa on piirimestaruuskisat 17.9. Yksilöstarttien lisäksi olemme seurammen minijoukkueessa Lucan kanssa. :)

Leian kanssa omissa kisoissa 27.8.2011

Leia alkaa olla jo iso tyttö. 8kk täyttyi parisen viikkoa sitten, tässä neidin mittoja:

Leia 8kk

paino: 14kg

säkä: ~49 cm

Kesä tuli ja meni. Elokuu vilisti silmissä, eikä kesästä enää juuri ollut tietoa.. höh. Eli uutta odotellen. Syksy alkaa kovasti painaa jo päälle ja lehdet kellertävät. Elokuussa käytiin mökkeilemässä normielämän lisäksi. Reissu olikin tervetullut irtiotto arjesta ja kaupungista. Kyllä mieli lepää luonnossa metsän keskellä aivan erillä tavoin, kuin kaupungin vilskeessä. Tyypit nauttivat myös täysin rinnoin mökkeilystä.

Luonnon helmassa elokuun lopulla

Syystreenit ovat pyörineet täydellä tohinalla viikosta toiseen. Kouluttaminen on ollut mukavaa ja erityisen sydäntälämmittävää on ollut huomata ryhmäläisten huikea kehitys. Vaikka kuinka väsyttäisi töistä päästessä ja menoa olisi viikon jokaiselle päivälle, niin kouluttamisen jälkeen on aina yhtä loistava fiilis. Eli suuri kiitos jo nyt kesän ryhmäläisille kuluneesta kaudesta! 

Omat treenit ovat menneet hyvin ja tuntuukin, että nyt olen saavuttanut tietyn rutiinitason. Sellasen tason, että periaatteessa kaikki pitäisi olla tehtävissä. Nyt vaan sitten hiomista. Ja tietysti jos vielä pääsisi eroon omista tyyppivioista, niin hyvä olisi. Liikee ja kroppa toimii jo kivasti, kädet kun saisi vielä kuriin, niin hyvä tulisi, eli käytännössä tarkkuutta ja rauhallisuutta kaikkeen toimintaan. Mutta suunta on selvästi ollut oikea. Talvella siirrymme Lucan kanssa treenaamaan seuramme sm-ryhmään, eli tavoitteet ovat myös sen mukaiset - sm-nollat kasaan ja hyvää tekemistä myös sinne kisakentille eikä vaan treeneihin.

Viime viikonloppuna opiskelin taas itselleni uutta aihetta - hyppytekniikkaa. Seura oli järjestänyt Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutuksen, johon osallistuin Lucan kanssa täyspainoisesti ja Leian kanssa käytiin muutamia pennulle sopivia harjotteita läpi. Viikonloppu oli erittäin antoisa. Mukavana tietona tuli tietenkin se, että homma on kunnossa kummallakin. Olin jopa yllättynyt siitä, että Lucan takapään käyttö, jota on saanut treenata jo kontakteille pysähtymisessä paljon, oli varsin hyvää. Etupään lihaksiston syvät lihakset sen sijaan voisivat hieman kaivata lisää voimaa. Luca hahmotti hyvin hypyt ja suoriutui muutenkin kivasti harjotteista. Alastulo kaipaa hieman pehmeyttä. Myös Leia sai varsin hyvää palautetta, tai jopa erinomaista. Tyttö oli ikäisekseen hyvin sinut kroppansa kanssa ja kropan käyttö näytti hyvältä. Pientä holtittomuutta oli mukana, mutta 8,5kk on suurin selitys siihen. Mutta hyvältä siis näytti ja on lupa odottaa hyvää. Etenkin Leian suhteen hyppytekniikkakurssi oli erittäin hyvä. Nyt tietää, mistä seuraavaksi lähtee liikkeelle, kuinka rupeaa nostamaan rimoja, kun ikää on riittävästi - ylipäätään tietää, kuinka toimii jatkossa. Erittäin tyytyväinen olen omaan suunnitelmallisuuteeni Leian kanssa. Meillä ei ole ollut minnekään kiire, vaan olemme tehneet säännöllisesti kaikenlaista pientä, rakentaneet pohjaa, joka toivon mukaan tuottaa mukavaa tulosta joskus tulevaisuudessa.

 Leia treenaa hyppytekniikkaa

Olen muutenkin saanut olla typystä ylpeä. Hieman pelonsekaisin tuntein menin nyt syksyllä jatkuneisiin treeneihin. Ajattelin, että minulla on todellinen viirapää kentällä, joka sinkoilisi sinne sun tänne, toisten koirien perään ja vaikka mitä. Tässäkin Leia todella yllätti, tyyppi pystyisi periaatteessa olla vaikka koko tunnin vapaana ilman, että lähtisi sooloilemaan! Paikallaolo yllätti myös. Voin vinguttaa lelua tai heittää sitä ja typy istuu kiltisti paikoillaan. Tämä ei ihan esteen kanssa onnistu, mutta huimaa kehitystä, on varmaan unissaan oppinut tai jotain.. :P

Mutta me siis suunnataan syksyyn hyvin positiivisin mielin. Kaikkea kivaa ja jännää on luvassa. :) Tulevana viikonloppuna menen koulutusohjaajakurssille, joten suhteellisen agipainotteiseksi tämäkin viikko on muodostumassa. Huomenna tuomaroimaan Robur Cup:in viimeiseen osakilpailuun möllejä, joka sekin on uutta minulle. :) Saa vaan toivoa, ettei sananlasku "ei kahta ilman kolmatta" pitäisi sään osalta huomanna paikkaansa. Robur Cupin kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa tuli koettua syksyn nurja puoli, eli sateet, eikä muuten missään pienessä määrässä. Mutta sillä mennään, mitä on luvassa. :D 

Koulutusrintamallakin on muutoksia tulossa syksyksi, mutta niistä voisin kertoa lisää myöhemmin. :)

Kuulaita ja kauniita syyspäiviä kaikille!!