Agia, mitäs muutakaan!!

Todellakin. Taas on aika voimakkaasti mennyt vapaa-aika kyseisen lajin parissa, mutta ei haittaa, kun on se vaan niin upeaa. Ja nimenomaa, nyt on pitkästä aikaa löytynyt se viimeisinkin kipinä. Se, että yksinkertaisesti nauttii täysillä tekemisestä. Hampaankoloissa ei ole ylimääräisiä kiviä, eikä otsalla ole panta ryppyjen suoristamiseksi, vaan korkeintaa pitämässä hikeä ja hiuksia pois naamalta. Nyt tuntuu, että kaikki sujuu. Etenemistä tapahtuu Leian kanssa koko ajan ja erinäisten asioiden oivaltamisia ylipäätänsäkin.

Se, että kadoksissa ollut rentous on vihdoin löytynyt on poikinut mm. Lucalle iloisuuden ja vauhdin takaisin. Viime keskiviikkona sm-ryhmän treeneissä sain oikeasti juosta ja ehtiä! Vähän oli minulla palikat alussa sekaisin, mutta sain tsempattua sen verran, että loppupuolella saatiin jo vähän parempaa tekemistä aikaiseksi. Mutta Luca liikkui hyvin. Oli aivan innoissaan ja veti jopa lentokeinut! Hahaa, noh, tekevälle sattuu, mutta saa mennä ajassa paaaljon taakse päin, että meillä ollaan lentokeinut nähty. Niin paljon vaan oli intoa radalla, ettei korvat kuunnelleet esteen nimeä, vaan jalat painoi eteen päin. Tällaista Lucaa olen yli puoli vuotta kaivannut takaisin ja ihanaa, että nyt menee näin. Seuraavassa pätkää viime viikolta.

SM-ryhmän treenit Ville Liukan vetäminä

Yksi edesauttava asia Lucan iloisuuteen on varmasti myös pieni muutos arjessa. Parin viikon ajan olen leikkinyt Lucan kanssa niin, että Leia odottaa muualla vuoroaan, eikä ole jatkuvasti hääräämässä ja dominoimassa tilannetta. Yhteiset leikkihetket unohtuvat helposti, kun talossa on useampi kuin yksi koira ja etenkin, jos toinen on voimakasluonteisempi kuin toinen. Tilannetta tietty hämää myös se, ettei riitää tule, vaikka vähän leikkisi samalla kummankin kanssa, joten näin ollaan toimittu. Sitä ei sitten edes itse huomaa, että toinen jää hieman paitsiolle. Prime time on kuitenkin tärkeää kaikille koirille. Ja oppiipahan Leiakin nöyryyttä. Nykyään pystyn leikkimään Lucan kanssa vaikka pallolla niin, että Leia on metrin päässä häkissä ilman, että nousee aivan kamala tuska tyttöselle. Mutta tätä leikkimistä muistamme nyt jatkaa, etenkin kun on kyseessä koirat, jotka rakastavat kaikkea leikkimistä ja ovat siihen valmiita milloin vain.

Mukavia uutisia treenirintamalta. Meidät valittiin Leian kanssa seuramme kautta SAGIn alueelliseen valmennukseen ja treenaamme vuoden päivät kuukausittain Target Team 3, joka kulkee nimellä Training to Train. Tosi loistavaa päästä motivoituneen porukan kanssa treenaamaan ja kehittämään taitojaan. Lisäksi suunnitelmani kesän treeneistä ovat muokkautuneet päätöksiksi asti, mutta nämä päätökset jääköön odottamaan ryhmäpaikkojen julkistamista. Mutta eipä talvikautta ole enää kuin 2kk jäljellä ja toivon mukaan kenttäkauden alkuun maksimissaan se kuukausi. Joten lumet hus! Me halutaan ulos treenaamaan!! :D

Kevään suunnitelmista muutoin sen verran, että Lucan kanssa on tarkoitus kisailla suhteellisen ahkeraan (ja kerätä ainakin ne puuttuvat 3 sm-nollaa) sekä jos Leian kanssa kehittyminen kulkee näin, niin aloittaa kisailu mölleissä. Mielenkiintoinen kevät siis luvassa. :)

Maanantaina treenailtiin taas Niinulla. Meni ihan mukavasti. Vielä on kiinnitettävä huomiota omaan tarkkuuteen, huolellisuuteen ja rentouteen. Ja ennan kaikkea siihen, että oikeasti luotan Leiaan. Epävarmuudella kun on aina tapana kostautua. Muutamia oikein mukavia onnistumisiakin tuli ja älynväläyksiä siitä, ettei Leiaa voi aivan samalla lailla ohjata kuin Lucaa. Kilpajuoksu bc:n kanssa -> eiiii fiksua. Lähettäminen -> Kywwä! :) Tässä pieni pätkä treeneistä.

Koirien treenaamisen ja kouluttamisen lisäksi olen treenannut pitkästä aikaa myös itseäni. Sunnuntaina alkoi kesällä ensiaskeleet saanut tekniikka- ja juoksutreeni ohjaajille. Viime kesänä siis vedin muutamat tämmöiset treenit Kivikon kentän ympäristössä ja tällä kertaa jo ihan olosuhteidenkin pakosta treenailtiin Myllypuron liikuntamyllyssä sisätiloissa. Hyvää treeniä tuli (vaikka itse sanonkin :P) ja hurjan hauskaa oli. Niin hauskaa, että tällä hetkellä oma liikkumiseni muistuttaa enemmän norsun etenemistä kuin kevyen gasellin loikkaulua. Hieman "arat" lihakset, mutta tietääpähän tehneensä. Tätä kun jatkaa, niin kesällä ollaan iskussa! Ja hei, ihan just maaliskuu, eli kyllä se kesä sieltä oikeesti tulee!! :)

Kisavuosi käyntiin nollalla ja hyvällä asenteella

Pitkä kisatauko päättyi vihdoin Lucan kanssa. Reilu 2,5kk oltiin kisailematta ja keräiltiin ajatusta kasaan. Syy tähän taukoon oli loppuvuodesta älyttömyyksiin asti paisunut paineistuminen. Luca oli ihan hermoraunio kisoissa ja samoin minä. Tekemisestä puuttui ilo ja suorituksemme oli kaukana siitä, mitä taidot antaisivat odottaa.

Olen miettinyt omaa asennettani ja ylipäätään agilityn ja etenkin kilpailemisen henkistä puolta. Omia tavotteita ja keinoja, kuinka niihin on mahdollista päästä. Prosessi ei ole ollut helppo ja se on vaatinut valtavasti sitä, että kykenee objektiivisesti analysoimaan omaa toimintaansa. Ensimmäinen asia, on unohtaa kaikki vanha, etenkin kaikki epäonnistumiset. Ei saa liiaksi jäädä rypemään harmitukseen, vaan täytyy osata suunnata katse kohti tulevaa. Mitä sitten jos joku homma meni pieleen? Jos jää liiaksi rypemään epäonnistumisiin, rupeaa väkisinkin varmistelemaan ja ohjaamaan niitä vääriä esteitä. Siinä vaiheessa toiminta on epäreilua koiralle, koska enhän minä noin "normaalisti" tee. Toinen juttu, eli iloisuus. Radalla täytyy olla kivaa ja radalle lähtiessä hyväksi ajatukseksi voisi ottaa sen, että hitsi että olen onnekas, kun saan näin hienon koiran kanssa kilpailla ja nauttia suorituksesta. Kävi radalla mitä kävi, niin koiran vika se ei ainakaan ole, joten aina raikuva kiitos koiralle siitä, että niin innolla teki taas kanssani työtä. Näitä juttuja on helppo kirjoittaa, mutta täysin eri asia toteuttaa. Mutta siitä olen erittäin tyytyväinen, että tämä minun henkinen sodankäynti on tuottanut tulosta ja viime viikonloppuna vuoden ekoissa kisoissamme nautin jokaisesta suorituksesta ja meillä oli oikeasti radalla kivaa. Siitä tuloksena vauhdikas ja iloinen Luca sekä yksi nolla lisää plakkariin. Seuraavassa nollarata:

C- hyppyrata

Ihanneaika oli tälle radalle laskettu 3,9m/s etenemän mukaan. Pienen hetken vajosin hirvitykseen tiukasta ajasta, mutta sain hyvin nopeasti nollattua noi vanhat huonot ajatukset. Mitä väliä mikä on ihanneaika, siihen me emme voi vaikuttaa. Me voidaan tehdä vain parhaamme ja katsoa sitten mihin se riittää. Ja kun ajatus oli kunnossa, niin riittihän se ja Lucalle kirjautui hieno 4,15m/s etenemä. Pientä viilausta 3 hypyn valssissa ja s-putkella olisi voinut olla, mutta oikein upea rata kaikenkaikkiaan. Tämä oli oiva aloitus vuodelle! :)

B-agilityrata

Tälle radalle lähdettiin myös hyvällä asenteella. Tuplanollan mahdollisuus hieman kävi mielessä, mutta sain senkin nollattua hyvin pois mielestäni radalle lähdettäessä. Meno oli taas oikein mukavaa. 3 hypylle ajateltu vekkaus jäi täysin ajatuksen tasolle ja siitä karmiva kaarre, mutta hyvin sain pidettyä vauhdin yllä, eikä kaarteesta jäänyt Lucalle huonoa makua. Valssit sujuivat oikein kivasti ja puomin jälkeinen ohjaus oli oikeinkin nättiä. Kepeillä sitten sattui työtapaturma ja Luca liukastui. Noh, shit happens! Noille ei vaan voi mitään. Takaakierto muurille oli hienosti ohjattu ja keinukin oli oikein mallikas. Hieno jätkä! :)

A-agilityrata

Päivän viimeinen rata lähtikin sitten kehnosti käyntiin. Minä yksinkertaisesti vapautin Lucan ennen kun oli ajatus yhtään radalla. Siinä sitten pään pyöriessä esteillä, Luca hukkui tyystin selän taakse ja takaakierto hypättiinkin suorana, noh, asenne taas kohdillaan ja rata jatkui. Oli kiva kuulla radan jälkeen kommenttia, että Luca ei varmasti kyllä huomannut, että meni mikään pieleen, kun niin hyvällä asenteella jatkoin rataa. Tavoite täyttynyt. Loppurata olikin nättiä menoa. A:n jälkeisen putken kaarre valui oman liikkeeni jatkumisen vuoksi hieman pitkäksi, mutta oikein näppärää tekemistä. Ei voi olla muuta kun tyytyväinen. Mulla on tosi ihana koira! <3

Ai niin, vaikka radalla ei sinällään kisatauko näkynyt muutakun positiivisessa mielessä, oli kisa-aamuna normaalia enemmän perhosia vatsassa. Se on sinällään mukavaa, kun siitäkin on oppinut nauttimaan. Viime keskiviikkona oli totuttuun tapaan Oreniuksen SM-ryhmän treenit. Hiottavaa on, mutta paljon oli hyvääkin. Ehkä suurimpana hiomiskohteena tuo keinun jälkeinen valssi, johon en sitten millään meinannut taipua. On se ennakointi vaan niin vaikeaa. :D

Oreniuksen treenit

Sunnuntaina oltiin Leian kanssa Janitan koulutuksessa. Olipa huippua päästä maan eliitin neuvoihin. Ja en voi muuta kun olla iloinen mahdollisuudesta ja äärimmäisen tyytyväinen loistavasti koulutuksesta. Saatiin paljon hyvin neuvoja. Leia on edennyt hurjasti nyt vuoden alusta lähtien. Vielä kun ohjaaja taipuisi samaan kehitysvauhtiin, niin avot! Pientä kehitystä tosin siinäkin havaittavissa. ;) Tässä pätkä Leian treenaamista.

Leia Janitan opeissa

Nyt on hyvä fiilis. Vaikka treenattavaa on aina hamaan tappiin saakka, tuntuu nyt kaikki olevan aika lailla mallillaan. Tämän mielen ja vireen kun vaan saa pidettyä, niin varmasti on paljon onnistuneita treenejä edessä.

Tänään taas maanantaiseen tapaan Leian kanssa Niinun treeneihin ja illaksi kouluttamaan. Niin joo, ei kiitos lunta enää yhtään!!

Vuosi yhteistä taivalta...

...eli toisin sanoen; verta hikeä ja kyyneliä. No ei vaineskaan, hikeä korkeintaan. :D Ja siis se, mistä on kyse, on tietenkin Leiasta. Leia on siis ollut osa meidän pientä perhettä vuoden. Hurjan nopeaan aika mennyt ja kaikenlaista mahtunut tähän vuoteen. Kaiken kukkuraksi rakas blogini täyttää tänään myös vuoden. :D Olen kyllä aika ylpeä tästä blogista ja siitä, että olen jaksanut säännöllisesti tänne kirjoittaa ja myös koko ajan kehittää tätä. Leian tulo ja kasvusta raportoiminen oli helppo tapa säännölliselle kirjoittamiselle. Nyt tästä on tullut jo tapa ja on ennemminkin hauskaa, kun minkäänlaista pakkopullaa raapustella tänne. Aika tai pikemminkin sen puute on välillä häiritsevä tekijä päivittämisen suhteen. Vuoden aikana olen kuitenkin kirjoitellut tänne jo niin monta kertaa, että tämä vuosipäivän blogautus on tämän blogin historian 42. Hyvä minä!! :D

Alla muutama kuva vuoden takaa. Voi jestas että toinen on ollut pieni. Kuvissa Leialla on ikää reilu 7 viikkoa.

Luca: "ootsä tosissas et toi oikeesti jää meille??"

Leia 7vko 3pv - ekaa iltaa omassa kodissa

Viime viikko menikin sitten pääosin sairastaessa. Maanantaina olin töissä ja treeneissä, mutta treeneistä kotiuduttua olo alkoi heiketä. Illan kouluttaminenkin jäi väliin ja edessä oli loppuviikon sairasloma. Mikään "koulemantauti" ei ollut kyseessä, vaan inhottava flunssa, joka osottautui pirullisen sitkeäksi. Noh, tulipahan ainakin levättyä ja nukuttua univelat pois. Leffahylly hupeni kovaa tahtia ja sängystä muodostautui nenäliinojen vuoraama linnoitus.

Loppuviikkoa kohden flunssa alkoi onneksi hellittää ja perjantaina olin jo sen verran kunnossa, että sai kotona hieman hyödyllistä aikaiseksi. Tuli siivottua ja korjailtua laatikoston laatikot, joiden pohjat oli antaneet periksi. Vähän ruuvia ja kulmarautaa kehiin, niin voila: good as new! :D

Olon kohennuttua käytiin vähän pidemmillä lenkeillä ja kyllä oli mukavaa käydä aamusta kunnon lenkillä. Muutama "pakollinen" kuva tuli räpsättyä. Lucakaan ei tarvinnut enää viikonloppuna töppösiä, kun pahimmat pakkaset olivat helpottuneet.

Luca

Talviset tyypit

Perus Leia

Lauantaina olo lähenteli jo normaalia. Tämä tarkoitti luonnollisesti sitä, että suunnattiin treenaamaan. Liittäydyin Marin seuraan ja oikein mukavat treenit olikin. Lucan kanssa tein lähinnä puomin kontaktia. Leian kanssa keppejä sekä estehakuisuutta/ irtoamista. Kaikki sujui Leian kanssa hyvin niin pitkään, kun ei ylikierroksille menty. Etenkin kepeillä katoaa tekemisestä järki kokonaan, kun tyyppi ei malta keskittyä. Vireen hallinnasta tulee meille varmasti se haastavin osa-alue. Se, kuinka saan Lein pään pysymään "kasassa", ettei mene säätämiseksi. Kierrokset kasvavat nyt koko ajan ja vauhti sen myötä. Aika päätähuimaavaa menoa jo. Nyt vaan se maltti kuntoon myös. Välillä kun huomaan, että kuppi on menossa ihan justiinsa nurin, täytyy yksinkertaisesti lopettaa tekeminen ja pyrkiä saada kuppi ja nuppi taas kuntoon. Noh, olisihan tämä liian "helppoa", jos kaikki vaan loputtomasti sujuisi ilman "mitään" haasteita. :P

Leian A (ja kontaktit ylipäätään) on kyllä jotain, josta oikeasti olen tosi ylpeä. Pidätään tämä!

Pieni pätkä lauantain treenailusta

Koska lauantaitreeni oli suhteellisen ex-tempore mukaanlyöttäytyminen ja olin jo varannut tätä ennen hallilta oman vuoron sunnuntaille, suunnattiin myös sunnuntaiaamusta treenailemaan. Tein taas Lucan kanssa hieman puomin kontaktia ja pikkuisen keppi-putki-ilottelua. Huomiona Luca siis tykkää valtavasti kepeistä, joten se on aina hyvä "välipalkka" kontaktien jankkaamisen välissä.

Leian kanssa tehtiin keinua sekä radan pätkää, jossa teemana oli irtoaminen ja kepit. Keinu meni tosi kivasti ja on ilo huomata, että viimeisinkin epävarmuus tämän esteen suorittamisessa on taaksejäänyttä. Kepeillä meni taas hieman hössäämiseksi ja radan osana maltti ei aivan riittänyt riittävään keräämiseen. Ei mikään helpoin kepeille tulo valssista, mutta silti laitan nämä virheet täysin malttamattomuuden piikkiin. Muutoin treeni menikin oikein mukavasti ja etenkin putkelle irtoaminen ja loppusuoran tykittäminen oli superia! Huomioksi pari rimaa oli jo 50cm korkeudella. Ei ongelmaa ja mikä parasta, Leia hyppää tosi nätillä tekniikalla! :)

Sunnuntain treeniä

Tässä vielä pieni Lucan iloittelupätkä. Leian radalla (joka ei siis kokonaisuudessaan mahtunut kuvaan), suoritettiin ekan hypyn jälkeen tuo suora putki ja hyppy sen jälkeen suorana, josta kepeille. Tämän video on lähinnä sen takia tässä, ettei mene vaan Leia-Leia höpötykseksi. :P Eka kepeille vienti on aika kaamea ja kaukana suorimmasta reitistä, mutta kestän sen tämän kerran, kun tarkoituksena oli pelkkä hauskanpito. :D

Lucan kanssa putki-keppi-iloittelua

Kotiuduttua treeneistä otin vaan rennosti sunnuntaipötköttelyn merkeissä. Uuniin sujahti maksakakku ja otin jo tutuksi tulleen paikan telkkarin ääressä. Hyvää vastapainoa viikon sairastelulle tällainen viikonloppu. :)

Maksakakku uunissa

Leia ja pallo

Sunnuntaipötköttelyä

Pallo on paras unilelu <3

Uusi viikko ja ohjelmassa on jälleen maanantaiseen tapaan treenit ja kouluttelua. Viikonloppuna mennään Lucan kanssa reilun parin kuukauden tauon jälkeen kisaamaan, jännää. :) Ja ai niin, lupaan pitää blogista yhtä hyvän huolen myös tulevana vuotena. :D

Superviikonloppu

Olipa tosiaan ohjelmantäytteinen viikonloppu. Oikein mahtava sellainen, eikä edes hyytävä pakkanen haitannut menoa, kun oli mukavaa tekemistä.

Perjantai-illalla käytiin Niinun treeneissä Leian kanssa, kun olin saanut peruutuspaikan. Edellisenä maanantaina treenasin Lucan kanssa, Leian vielä levätessä, niin sain "vahingon takaisin" ja pääsin myös Leian kanssa tekemään viikon treenin. Rata oli sama, eli ei ainakaan siitä voinut syyttää, ettei sitä olisi osannut. Treeni menikin oikein loistavasti ja oli ilo huomata, kuinka estehakuisuutta on tosissan tullut aimo annos lisää ja katse on eteenpäin. Päästiin jo aika pitkälle rataa ja mikä loistavinta, peppu ei noussut lähdössä. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta pariin viikkoon agiesteillä ja ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun paikalla olo meni vihdoin jakeluun. Mutta toimi siis loistavasti! On se vaan niin paljon hempompaa, että voi luottaa paikallaoloon ja saa suorituksen heti alusta pitäen lähtemään hyvin, eikä tarvitse varmistella ja olla epävarma. Ai niin, A:n kontakti oli hieno, mutta niin sen pitääkin. Pystyn yhtään katsomatta juosta reilusti ohi ja vapauttaa. Huippua!

Lauantai olikin urakointipäivä. Aamusta IKEAan reilun 20 asteen pakkasessa. Ostoksilla käynti, pakun vuokraus, ajelu kotiin. Tuli ihan hiki roudatessa pakkasesta huolimatta, mutta nyt siis on pari neliötä lisää tilaa ja näyttää paljon paremmalta. Jeij. Pakua palauttaessa käytiin Helin kanssa (joka siis auttoi minua tässä projektissa, kiiitos!!) syömässä IKEAn lihapullat, nam. :) Ohjelma ei tähän loppunut, vaan ostoksilta kotiuduttua suunnattiin suoraan metsälenkille. Reilu tunti kierrettiin metsää -16 asteen pakkasessa, mutta pakkanen ei Leiaa ja Tinkaa haitannut. Olipa tosi mukavaa. Luca odotteli autossa tämän ajan, koska tuo pakkanen on täyttä murhaa Lucalle. Pari minuuttia ulkona ja tassut jäätyvät aivan totaalisesti ja muutenkin on tosi epämiellyttävää, vaikka vaatetta olisi reilumminkin. Tossujen kanssa ulkoilu onnistuu juuri ja juuri, mutta ei yhtään kivoja nämä kovat pakkaset Lucan suhteen. Tässä vähän kuvia metsälenkiltä:

Lenkiltä kotiudutta vedin hetken henkeä ja sitten jatkui uurastus. Eli askartelupainotteinen ilta oli tiedossa, mutta kaikki tuli valmiiksi. Hyvä fiilis tällaisesta päivästä. :)

Sunnuntaina herättii jälleen ajoissa ja oltiinkin jo klo 10 sporttikoirahallilla treenailemassa. Keskityin Leian kanssa treenailuun. Estehakuisuutta ja pientä radan pätkää. Tehtiin myös jokuset kepit sekä keinua ja maxirengasta. Aika paljon tuli tehtyä, vaikka kovasti yritin suunnitelmallinen olla. Täytyy kyllä vielä tarkemmin miettiä ne muutamat asiat, mitä kulloinkin treenaa, ettei sillisalaatiksi mene. Etenkin näin talvella, kun kuitenkin kesää verrattuna, jolloin on oma kenttä käytettävissä milloin vaan, on harvinaista herkkua päästä omatoimisesti lämpimään halliin treenaamaan. Treenit sujuivat kuitenkin mukavasti ja erityisen tyytyväinen olin Leian keinuun, joka meni jo kivasti. Ei yhtään arkailua ja Leia meni jopa itsekseen keinulle, kun oltiin jokunen toisto sitä tehty. Hyvähyvä. :)

Treenailun jälkeen siivoilin hieman kotona. Kisatoimikunnan pj:n paikan jättäneenä pidin lisäksi parin tunnin briiffin uudelle pj:lle hoidettavista asioista. Sitten lähdettiinkin kohti koirauimalaa. Matkalla kävin piirtämässä numeron äänestyslappuun ja siitä sitten pulikoimaa.

Uimalakäynti oli Lucalle ja Leialle ensimmäinen ja kavereina meillä oli Heli ja tyypit, eli Cindy, Bea ja Kick(i). :) Aikamoinen ryhmärämä, mutta loistavan viihdyttävä joukko. Niinkun ajattelinkin, Luca oli heti saukkona hakemassa leluja vedestä, muut kävivät vedessä ohjaajan kanssa. Ja sillä välin kun joku oli altaassa, oli muilla omat jutut altaan vierellä. Hauskaa oli. Leia oli hieman sitä mieltä, että vesi on hieman epäilyttävä asia, eikä mitään superia, mutta heti kun menoon tuli rauhallisuutta, alkoin uintikin hieman sujua. Vauhti oli jo hanskassa, moottori kävi totutuilla kierroksilla. :D



Tyypit uimassa



Koko uimalareissun epämiellyttävin kokemus oli ehdottomasti kuivatteluvaihe. Hirvittävän inhottava puhallin, mutta pienoisen pusertamisen jälkeen valmista tuli, huh!

Uinnin jälkeen mentiin vielä Helille istuskelemaan. Leia ja Kickson painivat väsymättä, vaikka selkeästi ihan pirteimmillään tyypit eivät kaiken tämän ohjelmaan jälkeen olleet. Makuullaan hammaspaini onnistuu silti, vaikka vähän väsyttäisikin. :P Tyypit todella nauttivat toistensa seurasta. Hauskoja.

Hurjan kiva viikonloppu ja nyt uusi viikko jälleen edessä. Ja mikä onkaan parempi tapa aloittaa viikko, kun treeenaamalla ja kouluttamiselle. :) Ja eikä oo ees paljoa pakkasta, wuhuu!!

Priima tyttö!! A/A, 0/0!! :)

Leian viralliset lonkka-kyynärlausunnot tuli. Ja tulipa oikein mallikkaita uutisia, eli hienot tulokset: A/A ja 0/0. Lisäksi Leialta kuvattiin olkapäät bordercollieilla ikävän paljon esiintyvän OCD:n takia, mutta nekin olivat oikein kauniit, eikä mitään merkkejä muutoksista ollut. Ihanaa omistaa terve koira! :)

Vaikka Leia onkin toipunut jo täysin yskästä, jätettiin maanantain treenit välistä, jottei tulisi liian nopeasti liikaa rasitusta. Luca pääsi korvaamaan Leian treeneihin ja meni oikein mukavasti. Pientä huolimattomuutta itselläni, mutta oikein kiva oli päästä Lucankin kanssa Niinun oppeihin. Tänään olisi vuorossa sitten Oreniuksen treenit. Aikamoiset pakkastreenit tulee, mutta pitää huolellisesti lämmitellä, niin eiköhän se siitä!

Leian kanssa ollaan jatkettu temppuilua. Uusina temppuina työn alla meillä on takatassuilla seisominen, ryömiminen ja seisominen. Hassua jotenkin, kun ei vielä tuota seisomista olla treenattu, mutta sama juttu oli Lucan kanssa. Huomaa hyvin, ettei näyttelyt tosiaan ole minulla ekana mielessä. :P Täytyy sitten kesällä jossain näytelmässä pyörähtää, jahka tulee sopivaan ikään. :D

31.1.2012 Temppuilua

Tuo, että Leia menee mun jalkojen alle "koloon", kun olen istumassa, on ihan Leian itsensä kehittämä temppu. Tykkää tulla väliin, niin tuonne sitten tunki ja aika hauska temppu onkin. Ja ihan kätevä ajatellen kesää, jos vaikka suostuisi agikatsomossa noin olemaan. Suosittelen lämpimästi kaikille viikottaista, jopa päivittäistä temppuilua. Siinä saa hyvin vahvistettua suhdetta koiraan ja lisäksi se on kivaa. Ja tietysti rohkaisee koiraa entisestään yrittämään ja kokeilemaan eri juttuja.

Meillä on Leian kanssa käynnissä naksu-projekti. Leialle on nimittäin tullut pienoinen naksukammo. Tämä siis ilmenee jo siinä, että otan naksun käteen, niin neiti on sitä mieltä, ettei hän kykene. Pentuna naksuteltiin paljon ja muutenkin tykkään naksua käyttää. Naksutteluun tuli parin kuukauden tauko, kun olin hävittänyt hyvän naksuni jonnekin. Sitten hankin uuden naksun ja tehtiin sen kanssa. Ihan hyvin päästiin jatkamaan siitä mihin jäätiin, mutta sitten kun vaadin Leialta hieman enemmän ja odotin tarjoamista, eikä muutamalla yrittämällä saanut oikein, tuli ahdistus. Eli nyt sitten puretaan tuota. Eli käytännössä aloitetaan koko homma alusta. Sen verran jo valoa tunnelin päässä, että namit menevät sentään jo alas kun naksuttelen, eli nyt vaan kärsivällisyyttä, niin eiköhän saada taas naksu käyttöön. Mutta jännä kokemus tämäkin.

Mutta hei, nyt on jo helmikuu!! Eli pahin takana ja kuukauden päästä onkin jo maaliskuu ja pikkuhiljaa kevät. Jipii!!