Näkökulmia ja analyysiä

Taas on uusi viikko pyörähtänyt vauhdilla käyntiin. Sunnuntaina alkoi iskeä jo maanantaiahdistus, mutta onneksi ahdistus jäi pelkälle sunnuntai-illalle ja nyt mennääkin jo keskiviikossa. :)

Maanantai-ilta meni eläinlääkisläisiä koulutellessa. Ryhmä on alkeisryhmä, joko koostuu pääsääntöisesti noin vuoden ikäisistä koirista. Todella upea ryhmä täynnä ja potentiaalisia ja energisiä koirakoita, joita on mielettömän mukava kouluttaa. Tällä viikolla teimme uutena esteenä pussia, "ratamaisena" treeninä suoria hyppyjä ja u-putkea sekä ohjaustreeninä sylkkäriä ja hieman viime viikolla treenattua takaakiertoa. Kaikilla meni oikein loistavasti. Treeneissä tuli huomattua, kuinka tärkeää on se, että osaa taiteilla kädestä ja "targetilta" tulevan palkan välillä. Tulin jopa siihen tulokseen, että mieluummin ei ollenkaan kädestä. Koira kun on jo valmiiksi ehdollistunut olemaan lähellämme, niin kaikki vahvistus siihen, vie huomion eteenpäin menosta ja esteiden katsomisesta. Kannattaa siis aina laittaa koira miettimään tekemistään ja antaa koiralle mahdollisuus keksiä, mitä siltä vaaditaan. Kädestä tulevan palkan ongelma on se, että koira tuijottaa vaan kättä, eikä huomioi sitä mitä tekee. Tällä tavoin vaaditaan julmettu määrä toistoja, että oppimista tapahtuu. Lisäksi se vahvistaa lähellä oloa ja tuottaa lisähaastetta irtoamiseen. Namit siis palloon tai targetille mieluummin kuin käteen!! Ja AINA täytyy muistaa palkata, oli se sitten kehu, nami tai lelu, koska tekeminen perustuu siiihen, että on kivaa. Kokeilkaa, mistä koiranne innostuu. Olkaa itse innostuneita ja kiinnostavia. Leikkikää koiran kanssa, takaa-ajo leikit mm. sytyttävät melkein koiran kun koiran. Usein tulisi pystyä heittäytyä ns. koiran tasolle. Miettiä asioita niin, että kuinka kerron koiralleni parhaiten sen, mitä siltä vaadin ja kuinka teen siitä koiran mielestä kiinnostavan ja kannattavan yrittää ja myös toteuttaa.

Paljon ajatuksia on nyt päässä, joten aika analysoivaa tekstiä on varmasti luvassa. Eli josko sitä jatkaisi tiistain omista treeneistä, jotka kaikeksi harmiksi olivat tämän kesäkauden viimeiset treenit ja samalla viimeiset treenit I-HAH:in lupaavissa Maijun johdolla. Tämän jälkeen siirryn seuramme SM-ryhmään treenaamaan talveksi. Kiitos Maiju vielä loistavista treeneistä ja hyvistä ajatuksista ja opeista!

Katkeilmia tiistain treeneistä

Treenit sujuivat taas vallan mallikkaasti. Sellasta aika rutiinitekemistä. Kun aiemmin puhuin kisoissa liiasta tsemppaamisesta, niin eilen kiinnitin huomiota toiseen omaan vireeseeni liittyvään tekijää. Ensimmäinen ratasuorituksemme, jota ei yllä olevalla videolla olekaan, oli varsin mallikasta menoa aina puomin alastulolle saakka. Itse kiirehdin eteenpäin, jotta olisin saanut nopean vapautuksen ja olisin ollut ajoissa tekemässä sylkkäriä... Noh, Luca ei kestänyt tuota vielä, koska A:n muuttaminen juoksukontaktiksi on hieman sotkenut puomin varmuutta, lopputuloksena siis loikka. Jatkettiin rata kuitenkin korjauksen jälkeen loppuun, mutta kaunista katsottavaa se ei ollut. Tai no, kohtuullista, mutta aikamoista rilluttelua. Syy tähän olin vain ja ainoastaan minä! Koska mahdollisuus puhtaaseen rataan oli mennyt, annoin puomivirheen vaikuttaa itseeni loppuradan verran. Toisin sanoen luovutin, vaikka olisi ollut mahdollisuus tehdä täydellinen loppurata. Jäin elämään menneeseen, enkä keskittynyt tulevaan. Tuossa on työstettävää ja pohdittavaa itselleni. Miksi pilata jotain, mikä on edessä sillä, mikä on mennyt? Mennyttä kun ei voi muuttaa, siitä voi vain oppia. Se, kuinka paljon oppii, riippuu siitä, kuinka hyvin osaa mennyttä käsitellä ja siihen reagoida. Tulevan pilaaminen ei varmasti ole se tehokkain keino kehittyä. Tapahtunutta virhettä en loppuradan aikana pysty "ratkaista", vaan sen aika on myöhemmin. Täytyisi taas muistaa vanha hyväksi havaittu neuvo - tartu hetkeen!

Treeneissä ilmeni muita "ongelmia" koirakoilla, jotka saivat minut ajattelemaan. Sikaileeko koira, jos se karkaa lähdöstä tai sinkoaa omille teilleen? Osoittaako koira mieltään? Tälläinen koira ei varmasti agilitystä välitä, jos niin tekisi näiden syiden takia. Syyt ovat usein paljon helpompia, miten ihmismieli tahtoisi ne käsitellä. Ongelmien lähtökohtana on yleensä ristiriitaiset vaatimukset, liian suuret vaatimukset treenaamiseen nähden, epäjohdonmukaisuus, huono palkkaus ja virheen jankkaaminen. Taas pitäisi pystyä asettua koiran rooliin ja nähdä asia koiran näkökulmasta. Olisi niin paljon helpompaa, jos koirat osaisivat puhua ja voisimme kysyä, että "miksi loikkasit puomilta, vaikka sanoin ja ollaan tuhannesti treenattu, että siihen pitää pysähtyä?". Syy tähän epätoivottuun loikkaa voi olla esimerkiksi se, että ohjaaja tekee jotain sellaista, mitä ei ole treenattu aluksi helpommin, kun yhtäkkiä puomi suoritetaankin täydessä kiihkossa ja vauhdissa keskellä rataa. Ollaan vaadittu liikaa. Meidän tulisi ohjaajana muistaa olla kärsivällisiä ja tehdä asiat niin johdonmukaisesti, että annamme koirillemme mahdollisuuden onnistua, eli suorittaa tässä tapauksessa esteet toivomallamme tavalla. Varmuus tulee vaan onnistuneiden toistojen kautta, sitä kautta koira tietää, mitä siltä vaaditaan. Se, minkä takia kokeneetkin koirakot joutuvat kertaamaan opittuja asioita ja muistuttelemaan oikeaa suoritustapaa, johtuu pääsääntöisesti siitä, että ohjaaja on muuttanut toimintaansa, lisännyt häiriötä tai muuten kasvattanut vaatimustasoa, eikä ole ensin opettanut sitä koiralle, eli on toiminut jossain määrin epäjohdonmukaisesti. Kokenut koira, jonka rutiini on hyvä, oppii uudet nyanssit usein varsin vaivatta. Mutta tärkeää on, että johdonmukaisuus ei jää opettamisvaiheeseen, vaan seuraa aina mukana.

Sikaileeko siis jotkut koirat? Ja miksi sitten jotkut koirat ovat täydellisiä "kullannuppuja" jotka eivät "koskaan" sikaile? Oma mielipiteeni tähän on, että ei, koirat eivät sikaile, vaan vika on täysin narun toisessa päässä. Koirat, jotka eivät sikaile, tietävät, mitä heiltä vaaditaan. Koirat ovat toki yksilöitä, mutta mehän tunnemme oman koiramme parhaiten. Meidän tulisi tietää, mikä omalle koirallemme on vaikeaa, missä tarvitsemme ehkä tuhansia toistoa ja paljon helppoa treeniä alkuun, kun joku toinen saa asian toimimaan "hetkessä". Sikailua se ei ole, jos koira kierrostensa takia ei pysty keskittyä annettuun tehtävään. Meidän täytyy vaan tällaisessa tapauksessa opettaa koiraamme laskemaan kierroksia ja keskittymään pilkotusti ensiksi pieniin asioihin, ennen kun vaadimme liikaa. Tämä vaatii ennen kaikkea malttia, mutta niinkuin missä tahansa - lopussa kiitos seisoo, kun jaksaa olla maltillinen ja johdonmukainen. Hyvänä esimerkkinä on Luca. Olemme tehneet hyvin monen pienen asian kanssa valtavasti työtä, mutta johdonmukaisesti tehtynä se on saattanut meidät tähän pisteeseen, missä nyt olemme. Työ ei toki missään nimessä ole tähän loppunut, vaan vasta alkutekijöissä. Meidän piti esimerkiksi harjoitella pelkkää hihnan kaulasta ottamista, ettei Luca vapaudu heti kun hihna lähtee kaulasta ja käy liian kierroksilla ja ala rauhoitella itseään ja minua. Tällöin keskittymisestä ei tullut mitään. Treenin aloitimme kotona niin, että laitoin hihnan kaulaan ja silittelin Lucaa, pikkuhiljaa kumarruin ja koskin hihnaa ottamatta sitä pois jne. Joka kerta niin, ettei kierrokset nousseet. Heti jos kierrokset nousivat, tiesin, että olin edennyt liian nopeasti. Näitä asioita kannattaa oikeasti miettiä ja soveltaa...

Ja sitten kevyempiin aiheisiin. :D Tänään on vikat treenit Leian kanssa ja vikat koulutukset näiden ryhmien kanssa. Eli jälleen haikea ilta luvassa, mutta ensin pidetään vielä kerran hauskaa! Leian kanssa en jatkakaan seuramme ohjatuissa treeneissä talvella, vaan treenailen pääsääntöisesti itsekseni. Jahka aikaa on, niin täytyisi tehdä kunnon suunnitelmat, jotta homma pysyy niin sanotusti lapasessa (näin talvista teemaa mukaillen. :P)

Viikonloppuna olisi luvassa TSAU:n kisat, kaksi agirataa ja yks hyppis. Tavoite näihin kisoihin on pitää pää kylmänä ja mennä tekemään se, mitä osataan. Jos se onnistuu, tuloksista riippumatta, olen enemmän kun tyytyväinen. Tässä vielä täydellä akulla napsittuja syksyisiä kuvia viime viikolta:

Tyypit kaahaa



Iso kita



Leia 9kk

Loikoiluhetki leikkien jälkeen

Kunnon painiotteet ne pitää olla

Tarkkaavainen tyttö

Leia 9kk

Kamalaa, kun aika kuluu ihan siivillä. Pieni Leiskautushan oli vasta ihan pieni karvapallo ja nyt on jo iso 9kk teinineiti. Pientä murkkuiän poikasta on ollut havaittavissa. Vähän täytyy kokeilla, mutta aika lievää kokeilua on ollut, mutta eiköhän ne kunnon murkkutempauksetkin sieltä tule. Miten tämä murkkuilu sitten ilmenee.. noh, pientä korvattomuutta, leluja ois kiva tuhoilla ja sitten se syvän huokauksen aiheuttaja eli kiskominen. Etenkin kun on kummatkin ulkona. Murr... Myös treenien vierestä seuraaminen on aika ylitsepääsemätöntä Leialle, mutta heti kun itse pääsee kentälle, ei muiden toiminta järin häiritse. Muutoin neiti on ollut oikein mallikelpoinen koirakansalainen. Aina iloinen, avoin, tarmokas, ei turhan herkkä eikä hätkyile eikä säpsy sen kummemmin ja hirmu sosiaalinen - kaikkien kaveri. Tosin urokset eivät noin vain saa tulla haistelemaan, tai jos liian innokkaita ovat, niin Leia kyllä huomauttaa asiasta, sen verran itsetietoinen neiti on kyseessä. Oikea maailman napa, eli perus Leia. :D

Leia 9kk

paino: 14,5kg

säkä: ~49cm

Piirimestikset siis oli ja meni ja niistä on nyt yli päästy. On tullut treenattuakin jo tässä välissä. Tiistaina oli Maijun treenit. Oli varsin hulvattomat treenit, tuli naurettua enemmän kun koskaan treeneissä. Agility voi siis olla jopa hauskaakin. :P Treenit sujuivat siis oikein mukavasti. Lucalla oli taas täysi into ja vauhti päälle, joka oli hyvä muistutus minulle siitä, millaista se meidän tekeminen on, kun itse pysyn rentona. Nyt siis turha jännitys pois. Muutoin treeneissä oli ihan mukavasti pointteja, joita meidän on hyvä jatkossa treenata. Näistä selkein on se, mistä mainitsin jo aiemmin, eli lähi/käsiohjaus. Lucakun ei lue käytännössä yhtään käsiäni, vaan katsoo puhtaasti liikettäni ja jalkojani. Eli monipuolisuutta olisi nyt tavoitteena menoomme saada. Tämä kärjistyi hyvin kepeillä, jossa minun piti kädellä näyttää aloitus... jaa että mitä teet, tuumasi Luca moiseen. :P Eli treenin alle tuo. Ajoitukset olivat treeneissä pääosin kunnossa, mitä nyt A:n jälkeinen poispäin käännös jäi aika karmeaksi. Noissa täytyy muistaa vaan antaa koiralle tarpeeksi tilaa, eikä mennä liian lähelle estettä tekemään poispäinkäännöstä. A:n jälkeisen loppuradan tein kahdella tapaa, kummaltakin puolelta ohjaten. Molempi parempi sinäänsä, mutta tuli huomattua, kuinka hyvä tuo puolivalssiratkaisu oli ohjauksellisesti. Olen viimeaikoina turvautunut paljon tiukkoihin valsseihin/vääntöihin ja päällejuoksuihin, joten oli piristävää huomata, miten puolivalssi esim. tuollaisessa tilanteessa oli mielestäni jopa se parempi ohjausvaihtoehto. Saa sitä laajutta taas omaan tekemiseensä, eikä vaan orjallisesti toista itseään, vähän sellasta "out of the box" ajattelua. :)

Pientä pätkää tiistain treeneistä

Keskiviikkona oli vuorossa sitten Leian treenit ja kouluttamista. Leia oli varsin pätävä typykkä, mitä nyt välillä oli keskittymiskyvyssä parantamisen varaa. Pientä sinkoilua. Suurinta ongelmaa meille tuottaa tällä hetkellä paikalla pysyminen esteen takana.. kun ois niin kiire radalle. Jos ei esteitä ole, niin kyllä sitten jökötetään paikalla kun tatti. Mutta treeniä treeniä... Kontaktit menivät jälleen hienosti. Päästiin tekemään jo etupalkalla ja tyttö malttoi silti hienosti pysähtyä oikeaan paikkaan ja odottaa vapauttavaa "jesiä". Irtoaminen sujui totuttuun tapaan. Rengasta, jota treenattiin nyt toista kertaa, sujui sekin vailla yhtään korjausta. Eli kaiken kaikkiaan varsin onnistuneet treenit, vaikka sitä vettä jälleen kerran tulikin taivaan täydeltä... argh!!

Jahka oltiin tarpeeksi kastuttu, oli vuorossa kouluttamista. Noh, sitä rupesi jo sateelle nauramaan, kun epätoivoseesti yritti täysin vettynyttä ratapiirrosta avata sen verran, että saisi jotain selvää, minne esteet tulisi sijoittaa. Muovitasku ois kova sana, mutta selvittiin sitä sit ilmankin. :D Ratana oli kakkosluokan hypäri, joka osottautui varsin onnistuneeksi treeniksi. Tärkeimpänä radan teemana oli putkijarrutus. Meillä oli Even kanssa totutusti huippu hauskaa ja kaiken hyvän lisäksi oli mahtava huomata huimaa kehitystä, olin aivan fiiliksissä! Treenaajia oli vain kaksi, joten treenasin samalla Lucan kanssa. Jälleen kerran kumppariagia, ei sitä aina helpolla pidä päästä. Enkä todellakaan päässyt, koska Lucalla oli ihme turbovaihde silmässä. Sitä sai juosta, minkä kumppareista pääsi. Ei ole varmaan koskaan mennyt noin kovaa, samanlaista tahtia, kun olisi parhaimmassakin pupujahdissa!! Pidetään tämä!! Ikäväkseen tästä huimasta menosta ei ole videotallenteita, mutta eihän niistä parhaista hetkistä koskaan olekaan. :P

Keskiviikon treeni, 3 putken tilalla pussi ja 4 pussin tilalla pöytä

Torstaina oli tarkoituksena lähteä hieman kuvailemaan tyyppejä lenkin yhteydessä, mutta kuinkas ollakaan, olin sitten unohtunut tarkastaa, että järkkärissä on akkua. Ja tyhjähän se oli, joten sain tyytyä muutamaan kännykuvaan. Jos sitä vaikka lauantaina tekisi kunnon metsälenkin ja ottaisi uuden yrityksen täydellä akulla. Tässä kuitenkin muutama otos:

Tyypit

Leia - oisko tässä se kuuluisa hullun katse?? :D

Viikonlopun ohjelmassa olisi siis metsälenkkiä, siivoilua, tyttöjen iltaa ja sunnuntaina Leian Nata siskon treffaamista. Eli varsin mukava viikonloppu tulossa. :)

Puristusta

Piirimestaruudet on nyt tältä vuodelta ratkottu. Meidän osalta kisat meni aika lailla oppirahoja maksaen. Meni taas liikayrityksen ja puristuksen puolelle. Ja päivän kruunasi järkyttävä keppivirhe juokkueradalla, jolle sentään olin puristusta saanut hieman hellennettyä. Että pitikin..

Noh, jottei menisi aivan itsesäälin ja ruoskinnan puolelle, niin täytyy ajatella tätäkin taas niin, että oppia ainakin tuli. Liika puristus on aina negatiivista ja kaiken hyvän lisäksi Luca painestuu puristuksestani ihan kamalasti, eikä kulje minnekään. Aamusta kaikki näytti hyvältä. Lucalla oli intoa ja tekemisen meininkiä, jota riitti yllätyksekseni aina iltapäivään asti, mutta minä menin sitten pilaamaan sen, ettei saatu sitä siirrettyä suorituksiin asti. Nyt on siis aika istua taas alas ja pohtia omaa tekemistä ja ehkä voisi kertaukseksi lukea sen "kilpailemisen taito" kirjan...

Yllä siis videopätkä juokkueradalta. Jotain, johon voi tyytyväinen olla, on ehdottomasti alun pyöritys, se jopa onnistui, kun yleensä tuollaiset kohdat tuottavat meille suunnattomasti päänsärkyä. Vauhti ei ollut mikään maata järisyttävä, mutta 9 tunnin kisapäivä ja 4. startti huomioiden ihan mukavaa. Ilman keppivirhettä olisi ihanneaikakin alittunut parilla sekunnilla... ja siis mikä tässä eniten harmittaa, on se, että nyt saavuttamamme piirimestaruuksien neljäs sija olisi vaihtunut kolmanneksi sijaksi... mutta eipä auta jossitella, vaikka niin teenkin. :D

Muista radoista pieni analyysi. Ensimmäinen agirata. Aivan kamala, siis järkyttävintä koskaan. Siihen rataan oikein kiteytyi liikapuristus. Mikään ei onnistunut ja meni aivan toivottomaksi säätämiseksi. Olin radan jälkeen jo valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta pieni metsälenkki ja aivojen tuuletus auttoi sen verran, että sain kerättyä itseni seuraaville radoille.

Toinen agirata oli jo parempaa tekemistä, liikaa puristusta vielä siinäkin. Tällä radalla tuli myös hylkäys, kun oman ohjaus- ja sijoittumisvirheen myötä Luca valitsi putken väärän pään. Viimeinen yksilörata, eli hypäri kruunasi ärsytyksen.. tulos: 0,43. Noh, olisi ollut ehkä liikaa, että nolla oltaisiin saatu. Ehkä parempikin, ettei tullut, niin varmasti opin, että puristus loppuu nyt! Muutamalla hienosäädöllä tuon radan tuolla puristuksellakin olisi nollaksi saanut, mutta se jäi nyt siis alle puolen sekunnin päähän...

Mitä kontakteihin tulee, niin A:t meni kisoissa hyvin. Puomin kanssa täytyy olla tarkkana, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että ihan oikean ratkaisun olen tehnyt. Seuraavana projektina ja uuden oppimisena minulla on lähiohjaus. Siinä meillä on selkeästi parantamisen varaa, joten eikun opettelemaan. Tuli myös huomattua, että etenkin lähiohjauksessa vasen puoleni on huomattavasti oikeata heikompi, eli lisää treeniä sille puolelle. Notkeuskaan ei aina ole positiivinen juttu, vaan toinen ongelma lähiohjauksessa. Yliliikkuva kroppani tekee sen, että väännän helposti kylkiä, jolloin ohjauksesta tulee epäselvää. Pitäis varmaan joku painivyö hommata, että sais pidettyä kropan suorana sivusuunnassa. :P En ole järin innostunut lähiohjauksen opettelemisesta, koska oma vahvuuteni on ehdottomasti liike ja ketterät jalat ja lähiohjauksessa tarvitaan tarkkuutta ja malttia. Siinä mulla onkin opettelemista... :D

Leialle tulee nyt 9kk täyteen. Iso tyttö. Mun pieni murkku. <3 Leian kanssa ollaa treenailtu kaikenlaista vähän. Pikkuhiljaa voisi miettiä, kuinka ja mitä jatkossa Leian kanssa treenailee, ettei ihan sillisalaatiksi mene. Kontaktit tyttö osaa hienosti. Ollaan tehty jokusen kerran jo kokonaista puomia, joka sekin sujuu hienosti. Varsin lupaava kakara. :)

Päätöksiä

Uusi viikko ja vanhat kujeet... tai no, vaikka arki muuten onkin aika lailla sitä samaa, eli kamalaa kiirettä ja agipainotteista, niin täytyisi vähän uuttakin kehitellä, tai saada ainakin muutama päätös aikaiseksi.

Mikään vakava päätös sinällään ei kyseessä ole, tai no, miten sen nyt ottaa. :P Kyse on Lucan A:n suorittamisesta ja siitä, pitäisikö luopua kontaktista ja juosta vaan A läpi.. Sinällään on hyvin epätodennäköistä, että Luca alkaisi loikkia, mutta sitä kun ei sitten koskaan tiedä. Kontaktit olen tähän päivään mennässä opettanut jo muutamaan otteeseen alusta asti, joten kamalan suurta takapakkia en jälleen tahtoisi ottaa. Nyt vaan, tai no, jo keväällä ensi kerran mietin asiaa, olen tullut siihen tulokseen, että läpi juoksuttaminen voisi olla meille paras. Syyt tähän ovat seuraavat: 1. Luca karvatassuineen ja fyysisine ominaisuuksineen on sellainen, että A:n jyrkkyys on tosissaan haaste vauhdin hiljennykselle ja pysähtymiselle, 2. vaikka meidän vauhti ihan kohtuullinen on, niin 3-luokassa ei ole varaa antaa yhtään tasotusta jo ennestään nopeammille kanssakilpailijoille, 3. tätä nykyä Luca tulee järkyttävän hitaasti A:n alas, vaikka treenillä tämä olisi parannettavissa, luulen, että vaatisi aivan järkyttävän määrän treeniä ja sillonkaan tulos ei välttämättä olisi se, mitä toivoisin. Tässä siis syitä, joiden takia olisin nyt luopumassa A:n kontaktista kokonaan. Sinällään tuntuisi helpolta ratkaisulta vaan päättää, että ok, ei pysähdytä, mutta kun kaikessa on se mutta... Ensinnäkin, miten käy puomin kontaktille, johon kyllä jatkossakin pysähdytään ja toisenakin, mitä jos aletaankin loikkimaan A:lta?

Aivan kamalan vaikeaa.. Jokin ratkaisu täytyy kyllä keksiä, koska nykyinen ei vaan pelitä. Tulevana viikonloppuna on piirimestaruudet ja ennen niitä mittelöitä tahtoisin päästä päätökseen. Ja jos A:n kontaktista olisin luopumassa, niin hieman tahtoisin sitä treenata ennen kisoja - ja siis missä välissä?? Joskus olisi kovin paljon helpompaa, ettei itse tarvitsisi näitä päätöksiä tehdä. Hmm.. Mutta tätä jään miettimään.

Edellisen viikon viikonlopun hyppykoulutus veti Lucan aivan jumiin. Tiistain Maijun treeneistä ei tullut yhtään mitään. Ei vaan etukroppa pystynyt ottaa hyppyjä vastaan. Oli aika toivoton fiilis itellä, mutta toisaalta lohdullista, että tietää treenin tehneen hyvää niille lihaksille, joita tulisi hypyn alasotossa käyttää. Ehdottomasti siis ruvetaan jumppasarjoja Lucan kanssa tekemään ja hakemaan lisää voimaa etupään syviin lihaksiin. Takapää oli hyvin kunnossa. :) Nyt Luca on palautunut ja tämän viikon ohjelmassa olisi tiistaintreenit, pitkää metsälenkkiä, hierontaa ja lauantaina PiirM. Saa nähä, miten ensikertalaisten käy. :)

Viime viikonloppu oli edellisten tapaan hyvin tehokkaasti täytetty. Olin perjantaista sunnuntaihin koulutusohjaaja 1 kurssilla. Varsin mukavaa oli ja mielenkiintoisia koirakoita koulutettavana. Marraskuussa on kurssin toinen osuus ja sitten oisin ihan kortillinen kouluttaja, vaikka eihän sillä ajokortillakaan autoa ajeta.. :P

Koulutuksista hieman lisää, eli koulutan seuran treenien lisäksi pari tuntia viikossa eläinlääketieteellisen Koirakerho K9:ia. Yksi alkeisryhmä ja yksi jatko ryhmä. Olen ihan innoissani!! Pääsee taas haastamaan itsensä ja toivonmukaan antamaan koirakoille mahdollisimman paljon intoa ja tietoa agista. Tänään on alkeisryhmän eka treenikerta, saa nähä, miten menee! Kirjoittelen varmasti tänne hieman näidenkin ryhmien treeneistä.

Ai niin, mulla on ollu ihan kamala hinku päästä kunnon metsälenkille. Etenkin aamuisin, ois aivan täydellistä lähteä parin tunnin metsälenkille, kun on vähän kirpsakka ilma ja syksynen metsä tuoksuu.. Ehkä jos viikonloppuna pääsis. :)

Syksyn värit eivät ole vain keltanen ja punainen, vaan myös ruskea. Meinaa sellanen väri osu omaan päähäni, pientä piristystä syksyyn. :)

Hei hei kesä - tervetuloa syksy!

Johan on taas aika kulunut vauhdilla. Järkytyksekseni huomasin eilen, että tosiaan, siitä on kuukausi, kun olen viimeksi blogia päivittänyt. Aika on vaan mennyt niin vauhdilla ja tekemistä on välillä ollut ehkä liikaakin.

Muutoin meillä on mennyt oikein mukavasti. Mitään mullistavaa ei sinällään ole ollut, lähinnä sitä samaa, eli töitä ja treenejä. Korkattiin Lucan kanssa kolmosluokka muutama viikonloppu takaperin omissa kisoissamme tuloksilla hyl, 5 (+1,7ya) sekä yks yliaikanolla (+1,5). Meno ei tosissaan niin hidasta ollut, mitä tuloksista voisi kuvitella, vaan tiukkoja olivat ihanneajatkin. Toki muutamista kohdista olisimme helposti tuon pari sekuttia nipistäneet, mutta se jääköön seuraaviin kisoihin. Yleisesti kisat menivät hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen, että sain pidettyä kivan tsempin ja draivin yllä kaikilla radoilla. Meillä oli oikeasti kivaa!! Tästä on hyvä jatkaa! Seuraavana vuorossa on piirimestaruuskisat 17.9. Yksilöstarttien lisäksi olemme seurammen minijoukkueessa Lucan kanssa. :)

Leian kanssa omissa kisoissa 27.8.2011

Leia alkaa olla jo iso tyttö. 8kk täyttyi parisen viikkoa sitten, tässä neidin mittoja:

Leia 8kk

paino: 14kg

säkä: ~49 cm

Kesä tuli ja meni. Elokuu vilisti silmissä, eikä kesästä enää juuri ollut tietoa.. höh. Eli uutta odotellen. Syksy alkaa kovasti painaa jo päälle ja lehdet kellertävät. Elokuussa käytiin mökkeilemässä normielämän lisäksi. Reissu olikin tervetullut irtiotto arjesta ja kaupungista. Kyllä mieli lepää luonnossa metsän keskellä aivan erillä tavoin, kuin kaupungin vilskeessä. Tyypit nauttivat myös täysin rinnoin mökkeilystä.

Luonnon helmassa elokuun lopulla

Syystreenit ovat pyörineet täydellä tohinalla viikosta toiseen. Kouluttaminen on ollut mukavaa ja erityisen sydäntälämmittävää on ollut huomata ryhmäläisten huikea kehitys. Vaikka kuinka väsyttäisi töistä päästessä ja menoa olisi viikon jokaiselle päivälle, niin kouluttamisen jälkeen on aina yhtä loistava fiilis. Eli suuri kiitos jo nyt kesän ryhmäläisille kuluneesta kaudesta! 

Omat treenit ovat menneet hyvin ja tuntuukin, että nyt olen saavuttanut tietyn rutiinitason. Sellasen tason, että periaatteessa kaikki pitäisi olla tehtävissä. Nyt vaan sitten hiomista. Ja tietysti jos vielä pääsisi eroon omista tyyppivioista, niin hyvä olisi. Liikee ja kroppa toimii jo kivasti, kädet kun saisi vielä kuriin, niin hyvä tulisi, eli käytännössä tarkkuutta ja rauhallisuutta kaikkeen toimintaan. Mutta suunta on selvästi ollut oikea. Talvella siirrymme Lucan kanssa treenaamaan seuramme sm-ryhmään, eli tavoitteet ovat myös sen mukaiset - sm-nollat kasaan ja hyvää tekemistä myös sinne kisakentille eikä vaan treeneihin.

Viime viikonloppuna opiskelin taas itselleni uutta aihetta - hyppytekniikkaa. Seura oli järjestänyt Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutuksen, johon osallistuin Lucan kanssa täyspainoisesti ja Leian kanssa käytiin muutamia pennulle sopivia harjotteita läpi. Viikonloppu oli erittäin antoisa. Mukavana tietona tuli tietenkin se, että homma on kunnossa kummallakin. Olin jopa yllättynyt siitä, että Lucan takapään käyttö, jota on saanut treenata jo kontakteille pysähtymisessä paljon, oli varsin hyvää. Etupään lihaksiston syvät lihakset sen sijaan voisivat hieman kaivata lisää voimaa. Luca hahmotti hyvin hypyt ja suoriutui muutenkin kivasti harjotteista. Alastulo kaipaa hieman pehmeyttä. Myös Leia sai varsin hyvää palautetta, tai jopa erinomaista. Tyttö oli ikäisekseen hyvin sinut kroppansa kanssa ja kropan käyttö näytti hyvältä. Pientä holtittomuutta oli mukana, mutta 8,5kk on suurin selitys siihen. Mutta hyvältä siis näytti ja on lupa odottaa hyvää. Etenkin Leian suhteen hyppytekniikkakurssi oli erittäin hyvä. Nyt tietää, mistä seuraavaksi lähtee liikkeelle, kuinka rupeaa nostamaan rimoja, kun ikää on riittävästi - ylipäätään tietää, kuinka toimii jatkossa. Erittäin tyytyväinen olen omaan suunnitelmallisuuteeni Leian kanssa. Meillä ei ole ollut minnekään kiire, vaan olemme tehneet säännöllisesti kaikenlaista pientä, rakentaneet pohjaa, joka toivon mukaan tuottaa mukavaa tulosta joskus tulevaisuudessa.

 Leia treenaa hyppytekniikkaa

Olen muutenkin saanut olla typystä ylpeä. Hieman pelonsekaisin tuntein menin nyt syksyllä jatkuneisiin treeneihin. Ajattelin, että minulla on todellinen viirapää kentällä, joka sinkoilisi sinne sun tänne, toisten koirien perään ja vaikka mitä. Tässäkin Leia todella yllätti, tyyppi pystyisi periaatteessa olla vaikka koko tunnin vapaana ilman, että lähtisi sooloilemaan! Paikallaolo yllätti myös. Voin vinguttaa lelua tai heittää sitä ja typy istuu kiltisti paikoillaan. Tämä ei ihan esteen kanssa onnistu, mutta huimaa kehitystä, on varmaan unissaan oppinut tai jotain.. :P

Mutta me siis suunnataan syksyyn hyvin positiivisin mielin. Kaikkea kivaa ja jännää on luvassa. :) Tulevana viikonloppuna menen koulutusohjaajakurssille, joten suhteellisen agipainotteiseksi tämäkin viikko on muodostumassa. Huomenna tuomaroimaan Robur Cup:in viimeiseen osakilpailuun möllejä, joka sekin on uutta minulle. :) Saa vaan toivoa, ettei sananlasku "ei kahta ilman kolmatta" pitäisi sään osalta huomanna paikkaansa. Robur Cupin kahdessa ensimmäisessä osakilpailussa tuli koettua syksyn nurja puoli, eli sateet, eikä muuten missään pienessä määrässä. Mutta sillä mennään, mitä on luvassa. :D 

Koulutusrintamallakin on muutoksia tulossa syksyksi, mutta niistä voisin kertoa lisää myöhemmin. :)

Kuulaita ja kauniita syyspäiviä kaikille!!