Nyt on taas pieni tovi vierähtänyt viime kirjoittelusta ja paljon kaikkea ollaan ehditty tekemään. Yritän tiivistetysti ynnätä, mitä kaikkea ollaan puuhasteltu.
10.3. käytiin Leian kanssa ekaa kertaa lampaita katsomassa Somerolla. Päivä alkoi maittavalla aamupalalla ja pienellä tietopläjäyksellä paimentamisesta. Lampailla käytiin Leian kanssa kolmesti. Ekalla kerralla Leia oli liinassa ja tarkoituksena oli katsoa, miten koira reagoi. Leia kiinnostui nopeasti lampaista ja jo ensimmäisellä kerralla päästin liinasta irti ja Leia alkoi kiertämään (eli keräämään) lampaita. Toisella kerralla juttu alkoi tosissaan valjeta Leialle ja loput kerrat mentiin ilman liinaa. Ekasta kerrasta jäi selkeästi niin hyvät fiilikset, että toisella kerralla vedettiin jo hullun lailla ovelle, josta lampaille pääsi. :)
Tokalla kerralla lähdimme harjoittelemaan ajamista. Eli minä kuljin takaperin lammaslauman edessä sauvan kanssa ja pyrin pitämään Leian lauman takana. Samaa tehtiin myös kolmannella kerralla. Oli muuten suhteellisen haastavaa kävellä 5 lampaan keskellä takaperin yrittäin hallita samalla vielä koiraa. :D Tosi loistava päivä oli ja Leia syttyi selkeästi hommaan. Ehkäpä mennään vielä toistekin lampaita morjenstamaan. :)
Kevään ja mukavien ulkoiluilmojen saavuttua ollaan lenkkeilty aika paljon. Aurinko lämmittää ja valosaa on niin pitkään, että sitä oikein odottaa pääsevänsä pitkälle lenkille. Tyypitkin ovat selkeästi onnessaan kirmaillessaan keväthangilla. Välillä meinaavat korvatkin hukkua, kun ilmassa on niin paljon kevättä. Leian merkkailukin on lisääntynyt sen verran, että kuukauden sisään on varmisti toiset juoksutkin odotettavissa.
Treenirintamalla meno on ollut sitä samaa. Leian kanssa tekeminen on koko ajan helpompaa ja mukavempaa ja Luca on etenkin itsekseen treenatessamme tosi innokas. Viime viikolla Oreniuksen treenit olivat aika kimurantit. Mielestäni jo vähän liiankin kanssa. Miinaa miinan perään. Se, mitä olen selkeästi tässä talven mittaan oppinut, on haltuunotot. Etenkin tuohon alkuun olen enemmän kuin tyytyväinen. Puolivuotta sitten oltaisiin menty tuon 5 hypyn jälkeiseen putkeen, vaikka olisin päälläni seissyt. Ajotukset ovat muutenkin parantuneet. Parannettavaa mielestäni on tuossa omassa huolellisuudessa ja siinä, että muistaisin käyttää laajasti näkökenttää. Tiedän, olen perfektionisti, mutta mua ärsyttää suunnattomasti, kun omasta menosta tulee sellasta tökkivää, tai jos ajaudun huonolle linjalle sen vuoksi, että olen liikaa pitänyt katseeni vain koirassa. Tässä pätkää viime viikon treeneistä.
Lucan kanssa treenailussa on tällä hetkellä suurin tavoite hauskan pito. Se on onnistunut hyvin itsekseen treenaillessa, jolloin Luca onkin aivan "hullu". Siihen kun lisätään sitten kauhallinen vaatimista, niin hyvä pitäisi tulla. Viime viikonloppuna, kun käytiin kisaamassa Kirkkonummella tämä kauhallinen vaatimusta jäi ottamatta mukaan ja mentiin vaan pitämään hauskaa. Tuli huomattua, että se ei selkeästi riitä. Jos en ole jossain määrin tiukka, niin sitten tehdään ja rillutellaan miten sattuu. Noh, vauhti oli ainakin ihan mukavalla tasolla, joten edistystä syksystä on tapahtunut. Mutta on se vaan niin vaikeeta kisata tuollaisen koiran kanssa, jonka mielen ja vireen hallinta vaatii näin kamalan paljon. Ei kyllä minunkaan tekeminen ollut kovin näyttävää. Joskus voi sanoa, että koira toimii kuin ajatus. Noista kisoista ei voi kyllä sitä sanoa hyvällä tahdollakaan, koska me puhuttiin Lucan kanssa ihan eri kieltä noissa kisoissa. Hauskuuttavin kohta on ehdottomasti tuon toisen radan (jossa koin jo pienoista häpeää kesken suorituksen) A:lle meno, kun minä juoksen aivan toiseen suuntaan kun Luca. Aika jännä tunne, mutta ei kannata kokeilla. Aikamoista itsensäruoskimista ton videon kattelu kyllä... :P
Aktiiviviikonloppuun kuului rapaisten kisojen lisäksi toisetkin kisat, nimittäin epiviralliset sellaiset. Päätin (jossain hulluuden puuskassa ilmeisesti), että mennään Leian kanssa Purinalle mölleilemään. Olin varannut jo aiemmin viikolla Hakkilasta treeniajan sunnuntaiaamulle ja kävimme tekemässä pienet treenit siellä. Aamutreenit menivät sen verran mukavasti ja 55cm rimat ylittyivät nätisti, että pidin päätökseni ja pienin keskipäivän levon jälkeen suunnattiin Purinalle.
Koska maksit alottivat päivän, fiksuna ja filmaattisena päätin, että treenikengät saavat riittää varustukseksi, enkä jaksanut ottaa toisia kenkiä mukaan. Kauniin aurinkoinen päivä oli sulattanut lunta sen verran mukavasti, että Purinalle päästyäni totesin tehneeni virheen: koko paikka oli yhtä vesilammikkoa. Noh, näillä mentiin. :D
Mutta sitten itse kisaan. Otin Leialle 2 starttia mölleissä. Oli jotenkin hassu fiilis, kun mua ei oikeasti jännittänyt yhtään!! Tai ehkä niin vähän, kun voi vaan jännittää, jos sitä edes siksi voi kutsua. Huomaa hyvin, että Luca on muovannut musta aikamoisen iloisen kivikasvon. Sen verran paljon on ton oman mielen hallinnan eteen joutunut tekemään. Mutta ihan loistavaa, koska tästä on varmasti paljon apua Leian kanssa. Pystyin täysin keskittymään suorituksiin, jotka olivatkin oikein mallikkaita ja ehdottomasti odotukseni ylittäviä.
Ekalla radalla tokalla esteellä oli puhdasta huolimattomuutta, eli se kuuluisa viimeinen askel kohti estettä jäi ottamatta. Toki tuossa näkyy vielä Leian kokemattomuuskin. Muuten oikein kiva rata. Kontaktit olivat oikein kelvolliset, etenkin puomin kontakti. Viimeisen putken jälkeen olisin voinut hieman linjata Leiaa kohti seuraavaa hyppyä. Nyt kun menin sanomaan tuon "tässä" (tms), tuli rima alas. Muutoin Leia suoriutui upeasti ja hienolla hyppytekniikalla 55cm rimoista. Ei koskaan oltu noin montaa 55 hypätty peräjälkeen!!
Tokalla radalla otin ekan radan virheen takaisin, eli ohjasin kunnolla toisen hypyn. Puomilla hieman ärsyttävä hidastus ja huono sijoittuminen 2-2 asentoon, mutta ehkä kestän sen, kun kisatilanne on kuitenkin meille uusi. Kertoo vaan siitä, että kontakteja tosissaan saa treenata vielä paaaaljon. A:sta en tykännyt yhtään enkä siitä, että Leia katsoi mua tosi tiukasti, mutta ehkä elän senkin kanssa. :D Tuo hypyn ohitus oli taas sitä viimeisen askeleen puuttumista, mutta nuo kyllä jäävät sitten muutenkin kokemuksen myötä pois. Ei voi olla kun hurjan ylpeä tästä hienosta tytöstä, joka keskittyy tehdessään kuin unelma!! <3 Jahka kevät koittaa kunnolla ja epäviralliset kisat pyörähtävät käyntiin, niin vieraillaan niissä kyllä ahkerasti.
3kk vielä kisaikään. Aim häpi. :) Hyvällä suunnalla ollaan. Tässä vielä sunnuntaiaamun treenipätkää:
Sunnuntain ohjelmaan kuului vielä juoksutreenien vetäminen. Olin kyllä aika valmista kauraa, kun puoli kympin aikoihin kotiuduin. Mutta olipa kerrassaan hieno viikonloppu!
Ai niin ja ne iloiset uutiset. Meidät valittiin Leian kanssa seuramme Lupaavien treeniryhmään. Jee!! Nyt siis treenaillaan kesä viikottain Maijun opeissa ja kuukausittain on SAGIn alueelliseen valmennukseen kuuluvat Target Team 3:sen treenit. Vuosi sitten päästin Lucan kanssa Lupaaviin ja silloin myös oli Maiju koutsina. Eli ympäri käydään ja yhteen tullaan. Odoton niin näitä treenejä ja sitä, että päästään omalle kentälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti