Ajoitukset syynissä

Voi elämä että tuo ennakointi onkin vaikeaa. Juuri kun on oppinut Lucan kanssa ennakoimaan, niin sitten vaihdetaankin astetta tehokkaampi paketti alle ja aloitetaan kaikki alusta. Noh, ei nyt aivan kaikkea, mutta melkein. Toisaalta, ihanteellinen tilanne, että on aluksi oppinut kunnolla ajamaan apupyörillä, ennen kun heitetään jyrkkään alamäkeen kertaakaan pyörää ajamatta. Mahdollisuudet selviämiseen ovat siis paremmat, mutta muutos vaatii aina työtä.

Leian kanssa ennakointi on vielä tärkeämmässä roolissa ja kaikki täytyy tehdä vielä aiemmin. Noh, yksinkertaista. Vauhti on kovempi kuin Lucalla, eli esteille tullaan kovempaa ja nopeammin ja lisäksi ponnistupaikka on puolet kaempana. Ja siinä, missä minikoiran kanssa myöhästynyt valssi näyttää hieman suuremmalta kaarteelta, joka ei aina edes ole niin merkittävä, että siihen puututaan, maksi on ehtinyt jo väärälle esteelle. Jos minin kanssa ajoitus on hieman pielessä, konkreettinen haitta on aika marginaalinen. Maksin kanssa samanlainen virhe johtaa usein väärään rataan seuraavan 5 esteen sisällä, mikäli helpottavia "lepoesteitä" ei ole tiedossa. Vaikka tilanteen saisi pelastettua, niin yleensä joku(nen) rima ainakin tipahtaa ennekoinnin myöhästymisen takia. Ennakointi ja oikea-aikaisuus on siis todella opettelemisen arvoinen asia.

Noh, haasteistahan minä pidän, joten otetaan haaste vastaan! :) Oikealla suunnalla selkeästi ollaan, mutta treeniä tarvitaan. Eilisissä Niinun treeneissä oli muutamat ennakoivat valssit sekä todellinen ennakoinnin testaus: välistävedot. Oli lievästi haastavaa. Etenkin kun esteväli oli suuri ja vetoja oli 3. Kiteytettynä, myöhässä olin. Muutamia kohtuullisia suorituksia tuli, mutta jokaisessa olisi ollut parantamisen varaa. Toki täytyy hieman antaa itselleen anteeksi, eikä heti vaatia täydellisyyttä, koska emme ole näitä juuri harjoitelleet. Seuraavassa pätkää treeneistä.

Se, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen on tuo alku. Lähdöt ovat hienoja ja nyt Leia on tosissaan oppinut katsomaan eteen ja esteitä. Videosta tuota ei aivan näe, mutta lähtötilanteessa minulla oli suora näköyhteys Leiaan ja este oli sivuummalla. Enää ei ollut tietoakaan ekan esteen ohituksesta, vaan hienosti katse kohdistui menosuuntaan ja tein kaiken varmistelematta mitään. JESH!! Eka valssi on suht onnistunut, hieman sekin olisi voinut aiemmin alkaa. Toinen valahtaa, mutta tuohon emme puuttuneet, vaan tärkeämpää oli se, että Leia hakeutui hienosti esteelle. Ekaa kertaa tehtiin kepitkin Niinulla radan osana. Tämä oli nyt viimeinen vakiokerta Niinulla tänä keväänä. Ollaan edistytty hurjasti tämän reilun 4kk aikana, joten ei voi olla kun tyytyväinen. :)

Muutama onnistunut ajoitus kevennykseksi. Viime keskiviikkona Oreniuksella Lucan kanssa suoritusvarmuus oli kohdallaan. Nolla tuli. Rata oli kaiken kaikkeaan hyvä suoritus, mitä nyt pientä unohdusta takakulmassa ei huomioida. Siinä siis itse olin lennossa vaihtamassa ohjausta ja keskenkaiken muistinkin, että eihän näin pitänyt tehdä. Kohdassa 0:32 on sitten se, mistä tykkäsin. Ah, hieno valssi ja ajoitus kunnossa. :)

Muutama totuus valsseista ja persjätöistä ja miksi ne eivät onnistu. Miksi ei, on lähestulkoon aina sama: myöhässä. Oikea-aikanen valssi ja persjättö on VALMIINA ennen kuin koira on ponnistanut. Liikesuunta on aina kohti seuraavaa estettä ilman suurempia steppailuja. Ei voi jäädä ihmettelemään ja katsomaan kun koira suorittaa estettä, koska silloin ohjaus on auttamatta myöhässä. Yleensä tästä myöhästymisestä saa haukut, joten jos koirasi toistuvasti haukkuu kun olet vaihtamassa puolta sen edessä, olet auttamatta myöhässä! Hyväksi havaituksi tavaksi tutkia omia valsseja ja niiden ajoituksia on videoiminen. Koska ajoitus on niin sadasosien tarkkaa touhua, ei pelkät toistot välttämättä auta hahmottamaan omaa tekemistä. Treenien jälkeen videon katsominen on rehellisintä, mitä voi tehdä. Video ei kaunistele suoritusta, vaan näyttää karun totuuden. Suosittelen painamaan pause-nappia siinä kohdassa, kun koira ponnistaa. Katso sen jälkeen pysäytetystä kuvasta missä kohdassa ohjauksesi on. Tässä vaiheessa esimerkiksi valssin tulisi olla valmis ja suunta kohti seuraavaa estettä. Mikäli tilanne ei ole tämä, olet myöhässä! Jatketaan harjoituksia! :)

Paimennusta, lenkkeilyä, treenailua, kisailua ja hyviä uutisia

Nyt on taas pieni tovi vierähtänyt viime kirjoittelusta ja paljon kaikkea ollaan ehditty tekemään. Yritän tiivistetysti ynnätä, mitä kaikkea ollaan puuhasteltu.

10.3. käytiin Leian kanssa ekaa kertaa lampaita katsomassa Somerolla. Päivä alkoi maittavalla aamupalalla ja pienellä tietopläjäyksellä paimentamisesta. Lampailla käytiin Leian kanssa kolmesti. Ekalla kerralla Leia oli liinassa ja tarkoituksena oli katsoa, miten koira reagoi. Leia kiinnostui nopeasti lampaista ja jo ensimmäisellä kerralla päästin liinasta irti ja Leia alkoi kiertämään (eli keräämään) lampaita. Toisella kerralla juttu alkoi tosissaan valjeta Leialle ja loput kerrat mentiin ilman liinaa. Ekasta kerrasta jäi selkeästi niin hyvät fiilikset, että toisella kerralla vedettiin jo hullun lailla ovelle, josta lampaille pääsi. :)

Tokalla kerralla lähdimme harjoittelemaan ajamista. Eli minä kuljin takaperin lammaslauman edessä sauvan kanssa ja pyrin pitämään Leian lauman takana. Samaa tehtiin myös kolmannella kerralla. Oli muuten suhteellisen haastavaa kävellä 5 lampaan keskellä takaperin yrittäin hallita samalla vielä koiraa. :D Tosi loistava päivä oli ja Leia syttyi selkeästi hommaan. Ehkäpä mennään vielä toistekin lampaita morjenstamaan. :)

Kevään ja mukavien ulkoiluilmojen saavuttua ollaan lenkkeilty aika paljon. Aurinko lämmittää ja valosaa on niin pitkään, että sitä oikein odottaa pääsevänsä pitkälle lenkille. Tyypitkin ovat selkeästi onnessaan kirmaillessaan keväthangilla. Välillä meinaavat korvatkin hukkua, kun ilmassa on niin paljon kevättä. Leian merkkailukin on lisääntynyt sen verran, että kuukauden sisään on varmisti toiset juoksutkin odotettavissa.

Treenirintamalla meno on ollut sitä samaa. Leian kanssa tekeminen on koko ajan helpompaa ja mukavempaa ja Luca on etenkin itsekseen treenatessamme tosi innokas. Viime viikolla Oreniuksen treenit olivat aika kimurantit. Mielestäni jo vähän liiankin kanssa. Miinaa miinan perään. Se, mitä olen selkeästi tässä talven mittaan oppinut, on haltuunotot. Etenkin tuohon alkuun olen enemmän kuin tyytyväinen. Puolivuotta sitten oltaisiin menty tuon 5 hypyn jälkeiseen putkeen, vaikka olisin päälläni seissyt. Ajotukset ovat muutenkin parantuneet. Parannettavaa mielestäni on tuossa omassa huolellisuudessa ja siinä, että muistaisin käyttää laajasti näkökenttää. Tiedän, olen perfektionisti, mutta mua ärsyttää suunnattomasti, kun omasta menosta tulee sellasta tökkivää, tai jos ajaudun huonolle linjalle sen vuoksi, että olen liikaa pitänyt katseeni vain koirassa. Tässä pätkää viime viikon treeneistä.

Lucan kanssa treenailussa on tällä hetkellä suurin tavoite hauskan pito. Se on onnistunut hyvin itsekseen treenaillessa, jolloin Luca onkin aivan "hullu". Siihen kun lisätään sitten kauhallinen vaatimista, niin hyvä pitäisi tulla. Viime viikonloppuna, kun käytiin kisaamassa Kirkkonummella tämä kauhallinen vaatimusta jäi ottamatta mukaan ja mentiin vaan pitämään hauskaa. Tuli huomattua, että se ei selkeästi riitä. Jos en ole jossain määrin tiukka, niin sitten tehdään ja rillutellaan miten sattuu. Noh, vauhti oli ainakin ihan mukavalla tasolla, joten edistystä syksystä on tapahtunut. Mutta on se vaan niin vaikeeta kisata tuollaisen koiran kanssa, jonka mielen ja vireen hallinta vaatii näin kamalan paljon. Ei kyllä minunkaan tekeminen ollut kovin näyttävää. Joskus voi sanoa, että koira toimii kuin ajatus. Noista kisoista ei voi kyllä sitä sanoa hyvällä tahdollakaan, koska me puhuttiin Lucan kanssa ihan eri kieltä noissa kisoissa. Hauskuuttavin kohta on ehdottomasti tuon toisen radan (jossa koin jo pienoista häpeää kesken suorituksen) A:lle meno, kun minä juoksen aivan toiseen suuntaan kun Luca. Aika jännä tunne, mutta ei kannata kokeilla. Aikamoista itsensäruoskimista ton videon kattelu kyllä... :P

Aktiiviviikonloppuun kuului rapaisten kisojen lisäksi toisetkin kisat, nimittäin epiviralliset sellaiset. Päätin (jossain hulluuden puuskassa ilmeisesti), että mennään Leian kanssa Purinalle mölleilemään. Olin varannut jo aiemmin viikolla Hakkilasta treeniajan sunnuntaiaamulle ja kävimme tekemässä pienet treenit siellä. Aamutreenit menivät sen verran mukavasti ja 55cm rimat ylittyivät nätisti, että pidin päätökseni ja pienin keskipäivän levon jälkeen suunnattiin Purinalle.

Koska maksit alottivat päivän, fiksuna ja filmaattisena päätin, että treenikengät saavat riittää varustukseksi, enkä jaksanut ottaa toisia kenkiä mukaan. Kauniin aurinkoinen päivä oli sulattanut lunta sen verran mukavasti, että Purinalle päästyäni totesin tehneeni virheen: koko paikka oli yhtä vesilammikkoa. Noh, näillä mentiin. :D

Mutta sitten itse kisaan. Otin Leialle 2 starttia mölleissä. Oli jotenkin hassu fiilis, kun mua ei oikeasti jännittänyt yhtään!! Tai ehkä niin vähän, kun voi vaan jännittää, jos sitä edes siksi voi kutsua. Huomaa hyvin, että Luca on muovannut musta aikamoisen iloisen kivikasvon. Sen verran paljon on ton oman mielen hallinnan eteen joutunut tekemään. Mutta ihan loistavaa, koska tästä on varmasti paljon apua Leian kanssa. Pystyin täysin keskittymään suorituksiin, jotka olivatkin oikein mallikkaita ja ehdottomasti odotukseni ylittäviä.

Ekalla radalla tokalla esteellä oli puhdasta huolimattomuutta, eli se kuuluisa viimeinen askel kohti estettä jäi ottamatta. Toki tuossa näkyy vielä Leian kokemattomuuskin. Muuten oikein kiva rata. Kontaktit olivat oikein kelvolliset, etenkin puomin kontakti. Viimeisen putken jälkeen olisin  voinut hieman linjata Leiaa kohti seuraavaa hyppyä. Nyt kun menin sanomaan tuon "tässä" (tms), tuli rima alas. Muutoin Leia suoriutui upeasti ja hienolla hyppytekniikalla 55cm rimoista. Ei koskaan oltu noin montaa 55 hypätty peräjälkeen!!

Tokalla radalla otin ekan radan virheen takaisin, eli ohjasin kunnolla toisen hypyn. Puomilla hieman ärsyttävä hidastus ja huono sijoittuminen 2-2 asentoon, mutta ehkä kestän sen, kun kisatilanne on kuitenkin meille uusi. Kertoo vaan siitä, että kontakteja tosissaan saa treenata vielä paaaaljon. A:sta en tykännyt yhtään enkä siitä, että Leia katsoi mua tosi tiukasti, mutta ehkä elän senkin kanssa. :D Tuo hypyn ohitus oli taas sitä viimeisen askeleen puuttumista, mutta nuo kyllä jäävät sitten muutenkin kokemuksen myötä pois. Ei voi olla kun hurjan ylpeä tästä hienosta tytöstä, joka keskittyy tehdessään kuin unelma!! <3 Jahka kevät koittaa kunnolla ja epäviralliset kisat pyörähtävät käyntiin, niin vieraillaan niissä kyllä ahkerasti.

3kk vielä kisaikään. Aim häpi. :) Hyvällä suunnalla ollaan. Tässä vielä sunnuntaiaamun treenipätkää:

Sunnuntain ohjelmaan kuului vielä juoksutreenien vetäminen. Olin kyllä aika valmista kauraa, kun puoli kympin aikoihin kotiuduin. Mutta olipa kerrassaan hieno viikonloppu!

Ai niin ja ne iloiset uutiset. Meidät valittiin Leian kanssa seuramme Lupaavien treeniryhmään. Jee!! Nyt siis treenaillaan kesä viikottain Maijun opeissa ja kuukausittain on SAGIn alueelliseen valmennukseen kuuluvat Target Team 3:sen treenit. Vuosi sitten päästin Lucan kanssa Lupaaviin ja silloin myös oli Maiju koutsina. Eli ympäri käydään ja yhteen tullaan. Odoton niin näitä treenejä ja sitä, että päästään omalle kentälle!

Ajatustulvaa johdonmukaisesta treenaamisesta

Olen viimeaikoina miettinyt paljon sitä, mitä on tullut Leian kanssa tehtyä. Ihan pelkästään analyyttisen luonteeni takia ja myöskin siksi, koska olemme edistyneet nyt valtavin askelin. Olen pyrkinyt löytämään tekijöitä, jotka ovat edesauttaneet asiaa. Aivan ehdottomasti oleellisimmaksi tekijäksi nostan johdonmukaisuuden ja sen, että vaatimustasoni on aina sama ja pyrin itse olemaan kaikin keinoin selkeä koiralle vaatimuksissani. Jos kontakteilla vaatimus on 2+2 asento, se on aina sama. Vapautus on myös aina sama, vaikka joutuisin kuinka odottamaan katseen suuntaamista eteen ja seuraavaan menosuuntaan. Tämä vaatii malttia ja kärsivällisyyttä. Mitään syytä hosumiseen en tosin näe, koska johdonmukaisuus luo varmuutta ja luottamusta. Vaihteleva vaatimustaso taas epävarmuutta ja ylimääräisiä varmisteluja niin koiralle kuin ohjaajallekin. Koirat toimivat täysin "mustavalkoisesti". Ne eivät ajattele tilannekohtaisesti asioita, vaan tekevät niinkuin niille on opetettu.

Hyvänä esimerkkinä epäjohdonmukaisuudesta ovat kontaktit. Olen sitä mieltä, että hyvin harva koira OIKEASTI tietää, mitä siltä vaaditaan kontakteilla. Monelta loppuu maltti ja kärsivällisyys siinä vaiheessa, kun kisaaminen alkaa innostaa mieltä. Kisoissa kontakteilta vapautetaan ihan miten sattuu ja vaatimustaso on täysin treeneistä poikkeava. Tämän jälkeen syytetään yleisesti koiran kisahermoja, eikä katsota peiliin ja rehellisesti analysoida omaa toimintaa. Toki moni koira käy kovemmilla kierroksilla kisatilanteessa, mutta tällöin täytyisi taas miettiä treenejä. Oletko varmasti treenannut ja vaikeuttanut tarpeeksi treenejä ja saanut onnistumisia niissä? Oletko nostanut jollain keinolla koiran viettejä ja kierroksia mm. hetsaamalla tai muilla häiriöllä, jotta on realistista vaatia koiralta kisatilanteessa tiettyä toimintaa?  Jos kontaktit ovat varsin alkeistasolla treeneissä, on ne tehtävä samalla tavalla myös kisoissa. Yleensä tähän ei vaan maltti riitä, vaan ohjaajalla on tällöin paljon kovempi kiire jatkaa rataa kuin koiralla. Tällä tavoin mielestäni tuhotaan jopa kuukausien johdonmukainen työ treeneissä, vain sen takia, että kisakentille oli liian kiire. Toki jokaisella on oma tavoitetaso, eikä kaikki ole niin "natseja" kontaktien suhteen kuin minä, mutta silti. Metsään mennään ja pahasti, jos minulta kysytään.

Myös minulla on kokemusta siitä, että hinku kisaradoille on kova. Lucan kanssa meillä oli paketti hyvässä kunnossa, täysin kisavalmis koirakko - nimenomaa noita kontakteja lukuunottamatta. Kävin suuren henkisen taistelun itseäni vastaan puntaroidessani sitä, mitä siinä tilanteessa oli järkevää tehdä. Järki vei lopulta voiton ja treenasimme kontaktit sellaiseen kuntoon, että pystyin treenien kaltaisiin suorituksiin myös kisoissa. Helppoa se ei todellakaan ollut, koska Lucan kanssa tuo työ oli erittäin kovaa. Puoleen vuoteen emme tehneet edes treeneissä kokonaista kontaktiestettä ja sitä, että kisoihin mentiin, edelsi 11 kuukautta kontaktitreeniä. Kisauran aloitimme hyppyradoilla puolivuotta ennen kun mentiin ekoille agiradoille. Jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen tähän pitkäjänteisyyteen (ja kiitollinen myös kouluttajalleni, joka tuki minua tässä päätöksessä), vaikkei Lucan kontaktit edes tällä hetkellä ole missään määrin täydelliset mutta meille riittävät. Tai no, vähän niihin toivon parannusta, mutta vaatimustaso Lucan kanssa minulla on aivan eri kun Leian kanssa. Tärkeämpää, kuin pyrkiä täydellisyyteen, on pyrkiä siihen tasoon, joka on itselleen riittävä. Jos itselleen riittävä taso on kaukana optimista, on myös hyväksyttävä siitä koituvat seuraukset, eli se, millä tasolla kilpaileminen on mahdollista.

Johdonmukainen treenaaminen vaatii suunnitelmallisuutta. Helpointa on kirjata itselleen asioita ylös, jotka erityisesti vaativat treeniä ja esimerkiksi kuuriluontoisesti ottaa pala kerrallaan käsittelyyn, aloittaen helposti ja astettain vaikeuttaen treenejä. Olen huomannut, että vaikka treenit keskittyisivätkin haastavien asioiden parantamiseen, tyydytään usein liian helposti siihen, että esim kepit sujuvat tietyllä tapaa auttavasti. Tällöin unohdetaan jopa tärkein asia, eli treenien vaikeuttaminen. Harvoin on tilannetta, että radalla voisi aina ohjata jonkun esteen samalla tavalla. Jos koirakko ei osaa kuin yhden keinon ajaudutaan taas tilanteeseen, ettei ole reilua koiralle yhtäkkiä vaatia "vaikeampaa" suoritusta. Muistakaa siis uskaltautua ulos mukavuusalueelta ja kokeilla rajoja! Älkää tyytykö matalimman aidan ylitykseen, vaan tavoitelkaan korkeinta, tai edes toisiksi korkeinta. Sillä tavoin pysyy nöyryys itsellä ja olette reiluja koirillenne. Muistakaa, että voitte vaatia koiraltanne vain sitä, mitä olette sille opettaneet. Kaikki missä koiranne onnistuu tai epäonnistuu on puhtaasti teidän hyvyyttä tai "huonoutta".

Agilityä voisi kuvata pyramidinä. Ohessa oleva pyramidi on nopea hahmotelma, mitä kaikkea se voisi sisältää. Harjoiteltavia asioita on paljon enemmän siis, kuin vaan tuossa mainutut, mutta tuossa siis muutamia oleellisia asioita.

Ilman vankkaa pohjaa, pyramidi sortuu ennenpitkään. Näin harmillisesti käy yleensä kontaktien suhteen monelle. Toki kukaan ei täydellinen ole, joten suoraa tietä pyramidin huipulle tuskin kenelläkään on, mutta siihen on hyvä tähdätä, ettei ainakaan kovin montaa askelta taaksepäin tarvitsisi ottaa. Leian kanssa tekeminen on ehdottomasti ollut tämän ajatusmallin mukaista. Toki mekin olemme ottaneet askeleita taaksepäin mm. estehakuisuuden ja irtoavuuden suhteen. Nyt kun olemme ottaneet muutamat askeleet taaksepäin, on tuloksena ollut aimo loikkaus eteenpäin. Joten agissa ehdottomasti maltti on valttia. Olkaa rehellisiä itsellenne ja pyrkikää arvioimaan tekemistänne mahdollisimman objektiivisesti. Laatu ennen määrää!! Suunnittele aina mitä aiot tehdä, ennen kun menet kentälle ja pysy suunnitelmassasi. Muista, että onnistumiset on niitä, mitä tahdot. Epäonnistumiset vaativat valtavan määrän onnistumisia, jotta olet takaisin lähtöpisteessä. Muista päättää treenit aina onnistumiseen. Monesti olen miettinyt, ettei varmaan kärsivällisempää treenikaveria ole kuin koira. Koira jaksaa yrittää aina uudestaan ja uudestaan, vaikka mokailemme ja olemme epäjohdonmukaisia. Se on onnemme!

Tästä tekstistä tuli nyt aika paatoksellista, mutta kehittymisen kannalta kokonaisuuden hahmottaminen on ykkösasia. Eteenpäin ei voi mennä muuta kuin askel kerrallaan. Liian suuresta loikasta seuraa aina kaatuminen. Tsemppiä ja johdonmukaisuutta treeneihin. Tässä pätkä vielä Leian tämänhetkisistä kepeistä höystettynä muutamilla kontakteilla.

Ai niin joo, mitä me sitten teemme Leian kanssa seuraavaksi? Noh, kepeillä tavoitteena on päästä vedettämään sekä tuomaan ne osaksi rataa niin, että onnistuminen on mahdollisimman varmalla tasolla. Kontakteilla jatketaan vaiketettuja treenejä. Muiden esteiden suhteen kasvatetaan estehakuisuutta. Yhdellä esteellä niin, että vaikka olisin toisella puolella kenttää ja laitan Leian esteen eteen, niin se hypätään, irtoavuuden suhteen haetaan lisää varmuutta siihen, että jokainen edessä oleva este lähtökohtaisesti suoritetaan, ellei muuta sanota. Ja tottakai, pidetään hirween hauskaa jokaisessa treenissä! :)

Kevät!!

On virallisesti täällä!! Kywwä!! Aurinko paistaa, hanki kantaa ja tulipa ensimmäiset pajunkissatkin bongattua. Tuntuu, että itsekin herää eloon taas uudestaan. Energiaa on tuplaten, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ulkona on tullut vietettyä reilusti aikaa ja nautittua lenkkeilystä.

Todistusaineistoa kevään tulosta

Treenirintamalla meno alkaa olla aikas mukavaa. Kummankin kanssa. Lucan kanssa suoritusvarmuus alkaa olla kiitettävää ja Leian kanssa menoon on tullut paljon varmuutta ja luottoa. Sen kyllä huomaa heti, kun varmistelun sijasta uskoo itseensä ja koiraansa ja toimii radalla virheitä pelkäämättä, niin johan alkaa sujua. Onnistumiset ruokkivat luottamusta ja varmuutta ja sitä kautta uusia onnistumisia. Taas voisi viisastella ja miettiä, että miksi ihmeessä sitä sitten varmistelee, kun kerran siitä ei ole muuta kun haittaa!! Nää on näitä ikuisuuskysymyksiä. Sen olen päättänyt, että nyt loppuu ainakin väärien esteiden pelkääminen ja muutenkin kaikki ylimääräinen varmistelu. Täytyy luottaa itseensä ja taitoihinsa ja siihen, että kun parhaansa tekee, niin tulosta pitäisi tulla.

Lucan kanssa ongelmallisimmat kohdat ovat alkurata minun osalta ja muutamat yksittäiset esteet Lucan osalta. Alkuradan ongelmilla tarkoitan sitä, että en selvästi vielä osaa keskittyä suoritukseen lähtiessäni niin hyvin, että ajatukset todella olisivat vain ja ainoastaa tekemisessä. Yleisesti virheet tulevat ihan muutamien ensimmäisien esteiden kohdalla ja ovat luonteeltaan huolimattomuusvirheitä. Radan edetessä pääsin itse rytmiin ja pystyn keskittyä satasella tekemiseen. Mutta tuo keskittyminen on vaan saatava kuntoon, koska ei kisoissakaan auta, vaikka kuinka osaisi, jos saisi uudestaan mennä. Lucan "esteongelmat" ovat käytännössä keinu ja puomin viimeinen metri. Keinulta tulee helposti rymäytysloikkia ja puomin alastulo on yksinkertaisesti vielä hieman epäselvä Lucalle. Näitä siis treenaamme. Lisäksi treeniohjelmassa on vauhdin kasvattaminen/ ylläpito vauhtiympyröillä ja sen sellaisilla. Tässä pätkää viime viikon treeneistä.

29.2.2012 Oreniuksen treenit

Viime lauantaina käytiin pyörähtämässä Leian kanssa hallilla. Tuli tehtyä pientä radan pätkää ja keppejä. Kepit sujuivat pääsääntöisesti oikein mukavasti. Seuraava askel on ehdottomasti vaikeuttaminen. Tahdon, että kepit ovat niin itsenäiset, ettei minun sijainnillani ole mitään väliä. Siihen on vielä matkaa, mutta askel kerrallaan kohti tavoitetta. Sivuetäisyys on jo hyvin hallussa. Vedättäminen on seuraava haaste. Tässä pieni pätkä lauantailta.

Lauantaina Luca sai uuden lookin. Leikkauksen seurauksena Luca turkista tuli pehmeämpi ja pörröisempi ja aloin olla kyllästynyt ikuiseen takkujen selvittelyyn. Lopputulos olikin varsin onnistunut ja nyt minulla on pieni sporttisen näköinen cava.

Luca uusi turkkimuoti

Tyttö tähtisilmä

Taistelu kepistä

Varsin onnistunut "asettelu" vai oliko sittenkin vain tuuria?? :D

Eilen pyörähti viikko käyntiin perinteisesti treenailulla ja kouluttamisella. Tänään oli selkeästi Leian kanssa meidän päivämme ja oli oikein mallikasta menoa. Huomasin selkeästi nyt itsestäni, etten jäänyt yhtään niin paljoa varmistelmaan, vaan yksinkertaisesti ohjasin. Muutamat perus "sohaisut" ja varmistelevat odottelut (meikäläisen tyyppiviat) tuli tehtyä, mutta sitten kun sain ne korjattua, alkoi meno sujua. Radalla oli varmasti osuutta asiaan, koska eteneminen olisi ollut täysin mahdotonta ilman teräviä liikkeellelähtöjä ja jatkuvaa eteenpäin vievää ohjaamista. Muutaman onnistumisen jälkeen tuli luottoa Leiaan ja omaan tekemiseen ja tuli ekaa kertaa Leian kanssa sellanen fiilis, et nyt tää alkaa oikeesti olemaan agia!! Kyllä tää opetteluvaihe on vaan niin jännää aikaa, kun tuntuu että tuo kehitys tapahtuu melkein alitajuntaisesti. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa ohjaavansa kunnolla ja oikealla asenteella ajattelematta sitä, kuinka helppo tai vaikea harjoitus on. Kuinka hyvin mikäkin juttu tässä vaiheessa osataan. Tai että miten odottaa vielä kokemattoman koiran mihinkin reagoivan. Me vaan tehtiin! :) Tässä näytettä tekemisenmeiningistä!

 

Tällä viikolla on luvassa vielä Lucan treenit sekä kouluttamista. Viikon ehdoton kohokohta kuitenkin on lauantaina, jolloin Leia pääse ensimmäistä kertaa elämässään näkemään lampaita. Luvassa siis paimennuspäivä. Siitä varmasti seuraavalla kerralla kuulumisia. Aurinkoisia lenkkejä kaikille!