Leia 1v!!

Tottatosiaan, siitä on vuosi, kun tuo pieni mustavalkoinen on syntynyt. Taas itseäni toistaen voi vaan todeta, että kyllä se aika menee nopeaa. Pienenä yhteenvetona Leian ensimmäistä vuotta ei voi kuvailla muuten kuin helpoksi. Typy on ollut alusta asti reipas ja rohkea. Täynnä iloisuutta ja uteliaisuutta. Juuri kaikkea sitä, mitä nimi jo kasvattajalta lähdettyä povasi, eli Merry'n Bright.

Jos vielä hieman muistelee Leian ensimmäistä vuotta... Leia kotiutui todella hyvin. Lucan kanssa leikkivät jo muutaman päivän päästä ja typykkä oli muutenkin hyvin reipas ja luottavainen, eikä reagoinut negatiivisesti mihinkään. Leian ensimmäinen viikko kotiuduttua meni paukkupakkasissa. Se oli juuri se helmikuun hyisin viikko ja mittari pysyi sinnikkäästi -20 ja sitä kylmemmässä. Siitä huolimatta juostiin säännöllisesti ulkona ja tarpeet tehtiin kylmyydestä huolimatta. Se oli kyllä aikamoista taiteilua varustaa itsensä kelinmukaisiin vaatteisiin niin nopeasti, kuin vain mahdollista. :D

Leia kehittyi ja kasvoi hyvin tasaista vauhtia. Tuhoja ei kotona tehty ja mukavasti rauhoituttiin jo pienestä pitäen. Kävelylenkit menivät alkukuukausina paljolti Lucan korvissa roikkuen, mutta tämä onneksi loppui muistaakseni siinä 4-5kk iässä. Hampaat vaihtuivat ilman ongelmia. Sisäsiisteys oli ainut, joka antoi Leialla odottaa ja välillä tuntuikin, että eikö se koskaan opi! Luulen, että suurin syy tähän oli yksinkertaisesti malttamattomuus.

Muihin koiriin ja ihmisiin Leia suhtautui kaiken aikaa hyvin avoimesti ja luottavaisesti. Etenkin tutut koirat, jotka eivät niin jaksaneet Leian energisyyttä, kuuluivat listalle, joita yritettiin (ja edelleen yritetään) miellyttää hyvin määrätietoisesti. Leiahan on nimenomaa sitä mieltä, ettei voi ymmärtää, miten kukaan voisi olla rakastamatta häntä, hänhän on maailman suloisin ja kaunein ja paras... ja siis maailmanapa. :D

Treenailua ja temppuilua ollaan tehty säännöllisesti. Leian kanssa on tosi kiva touhuta ja olen tykännyt etenkin Leian kyvystä keskittyä minuun ja tekemiseen, vaikka muulloin saatettiinkin olla aika viirapäitä. Muiden tekemisen seuraaminen on Leialle itsemurhaa. Oma tahto päästä tekemään on kova ja näitä malttiharjoituksia, joita ollaan tehty siis pienestä pitäen, tullaan varmasti tekemään vielä pitkään. Puolen vuoden korvilla kuvioihin astui hihnassa kiskominen. Hermot kiristyivät hihnan tapaan lenkeillä, eikä tyttöselle meinannut millään mennä jakeluun, kuinka hihnassa tulisi käyttäytyä. En yhtään ihmettele, miksi borsuja näkee kovin usein vapaana. :D Hihnakäyttäytyminen muun maltin lisäksi parantui huomattavasti, kun ensimmäiset juoksut olivat ohi. Leialle tämä aikuistumisen kynnys tapahtui 10kk iässä.

Agitreenailut aloitimme Leian kanssa kevään penturyhmässä. Tarkoituksena oli lähinnä tutustua esteisiin ja saada häiriötä treenitilanteisiin. Leia oppi hirmu nopeasti uudet asiat ja muutoinkin alkeiden opettelu sujui varsin mallikkaasti. Mitää kiirettä emme pitäneet, vaan etenimmi pikkuhiljaa. Alussa pääpaino oli kontakteilla, jotka halusin opettaa juurtajaksaen ja niin johdonmukaisesti, ettei minun tarvitsisi enää Leian kanssa käydä samaa tuskaista tietä läpi, mitä Lucan kanssa olen kulkenut. Noh, tällähetkellä kontaktit ovat ehdottomasti bravuurinumeromme, toisin kun lähdöissä pysyminen...

Elämä on muutoinkin ollut helppoa ja Leia on ehdottomasti ollut juuri sitä ja paljon enemmän, kun olen koiralta voinut toivoa. Mun pieni tähtisilmä. <3

Leia 1v.

säkä: 49cm

paino: 14,5kg

Leia on käynyt nyt Niinulla treenailemassa. Olemme saaneet paljon hyvin vinkkejä, joihin on juuri nyt oikea aika kiinnittää huomiota. Olen ollut erittäin tyytyväinen, että tuonne itsemme löysimme. Treenit ovat siis sujuneet hyvin. Toki vielä treenipätkät pysyvät suht lyhyinä, mutta sitäkin enemmän kiinnitetään siihen huomiota, että kaikki mitä tehdään, tehdään tarkasti ja kunnolla. Perusta pitää olla kunnossa, jotta sille saa jotain hyvää ja pysyvää rakennettua. :)

Lucalla oli eilen vuoden viimeiset treenit. Viime treenien ärsytykset oli unohdettu ja nyt oli taas sama vanha asenne tekemiseen. Jumiepäilyt sinällään osoittautuivat vääriksi ja mitään kiretyttä kummempaa ei koirasta löytynyt. Suurin epäilyni tällä hetkellä Lucan viime viikon outoon menoon on se, että yksinkertaisesti lämmittelyt eivät olleet silloin riittävät. Tällä viikolla käytiinkin kunnon alkulämpät, välikävelyt ja loppuverkalla intouduttiin Marin kanssa jopa hölkkäämään. Sen voisikin ottaa ihan tavaksi.

Vuoden viimeiset Oreniuksen SM-treenit

Treenit menivät siis mukavasti, mitä nyt oma pää oli hieman koetuksella. Vähän tuli oiottua rataa ja huolimattomuusvirheitä oli turhan paljon. Onneksi sentään päätettiin vuoden viimeiset treenit puhtaaseen ratasuoritukseen. Tästä on hyvä jäädä kahden viikon tauolle. :)

Seuraavaksi olisikin sitten joulu. Ja totuttuun tapaan, lahjat on vielä hankkimatta, mutta minkäs sitä ihminen tavoistaan pääsee. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja onhan tässä vielä pari päivää aikaa. :D Loppuvuosi menee Lucan osalta agitauolla. Tarkoitus olisi tokoilla ja temppuilla senkin edestä. Jos sitä intoutuisi vaikka kehittämään jonkun freestyle numeron, jota alkaisi tämän temppukoneen kanssa treenailemaan. Leia saa agiliitää myös joulun välipäivinä, ohjelmassa on keppien lisäksi paikallaoloharjoituksia sun muuta sellaista. Leian kanssa on myös tarkoitus tokoilla, jotta sekin etenisi edes hitaasti eteenpäin.

Oikein iloista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!!

- may your days be merry and bright -

Jumeja???

Juu-u... oli taas semmoset treenit eilen että alta pois. Pienoisten videoanalyysien ja pohdintojen jälkeen vaikuttaisi hieman siltä, että Luca taitaa olla aika jumissa. Olen jo hetken kiinnittänyt huomiota siihen, että Luca ottaa aika raskaasti hypyt alas ja on tavanomaista enemmän kompuroinut ja pudotellut. Kiinnitin myös eilistä videota katsellessani huomiota siihen, että Luca hyppää selkeästi enemmän pää ylhäällä kun tavallisesti, joten merkit väsymyksestä ja jumeista ovat aika selkeät. Myös vauhdissa ei ole sitä totuttua raivokkuutta. Pää selkeästi on tekemisessä mukana, mutta kroppa ei vaan tunnu suoriutuvan. Noh, tälle vuodelle on enää yhdet treenit jäljellä ja sen jälkeen jäädään kahden viikon totaalitauolle. Tulee hyvään väliin, koska tämmöinen puolilla valoilla tekeminen syö vaan luottoa ja iloa.

Eilen vauhti oli aika-ajoin hieman edellisviikkoa parampi, mutta muuten menikin aika sooloiluksi. A-putki sekä puomi-putki erotteluista ei tullut sitten yhtään mitään. Tuntui, ettei Luca edes yrittänyt kuunnella mua vaan ihan puhtaasti sooloili. Kyllähän Luca helposti putkiin menee, mutta eilinen oli aika tavatonta. Ei normaalia. Päällejuoksussa meinasin lähteä kiertämään koko estettä ja muutenkin meno oli aika hapuilevaa. Tokihan sitä itsekin vähän mokaili, mutta kamalasti en nyt omaan piikkiin tästä virheitä laittaisi. Meno oli vaan epätavallista ja hankalaa. Mikään ei tullut helpolla.

SM-ryhmän treenit

Ensi viikolla on tosiaan vielä yhdet treenit. Tämän viikon ajan Luca ei edes tule näkemään esteitä, vaan pyritään hieman jo aloittamaan jumien aukomista. Toivonmukaan Luca pääsee pian hierontaan ja voisin itsekin iltaisin hieman poitsua hieroa. Lisäksi Luca saa käyttää BOT:tia yöpaitana ja yleiskuntolenkkejä voisi myös olla ohjelmassa. Eiköhän tuo pieni taas kuntoon saada. :)

Noh, onneksi on toinen treenikaveri, kun Luca pääsee tauolle. Leian kanssa treenailu on edennyt kivasti. Keppiharjoitukset ovat edelleen pääosassa paikalla olon ja keinutreenien lisäksi. 6 keppiä menee jo tosi hienosti. Virheitä tulee enää tosi harvoin ja olen yhdistänyt jo hyppyä, takaaleikkausta ja muita ohjauksia kuuteen keppiin. Se, että olen itse edellä, on vielä hankalaa, mutta pikkuhiljaa lisätään vaikeusastetta. Ollaan kokeiltu jo 8 keppiä ja sekin sujuu jo aika kivasti. Ei yhtä varmasti kun 6, mutta onnistumisia tulee 8 enemmän kun epäonnistumisia. Hurjan tyytyväinen olen. Nyt tuntuu, että jokin on selkeästi naksahtanut Leian päässä, sillai positiivisella tavalla siis. :D Viime perjantaina Leialla alkoi Niinun treenit. Mulla on suuret odotukset näistä treeneistä ja varmasti tulee paljon hyvää oppia ja neuvoja. Estevarmuutta- ja hakuisuutta tulee edelleen jatkuvasti treenata, mutta muutoin alkaa olla jo aika tasapainoinen paketti kasassa, joka vaatii nyt vaan systemaattista treenaamista.

Joulu alkaa olla jo ovella. Ja vettä sataa... noh, toisaalta mulle sopii oikein hyvin, että mittari on plussan puolella, eikä ole -20 astetta, mutta ehkä sitä luntakin voisi pikkuhiljaa tulla ja pakkasta maltillisesti. :P Joulun lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että Leia-neidillä on ensi viikolla juhlapäivä. Vuosi tulee täyteen. Eiköhän sitä jotain kivaa pidä pienelle keksiä, siis muutakin kuin se, että saa odottaa autossa että Luca treenaa. :P Ensi viikolla käydään hakemassa synttäreiden kunniaksi myös rokotus ja tammikuussa olisi luvassa sitten toinen piikki ja viralliset kuvat (lonkka-kyynärä-olat). Niin se aika vaan menee.

Perjantaina taas Niinun treeneihin ja viikonloppu on muutenkin täynnä mukavaa ohjelmaa. Paljon lenkkeilyä ainakin. :)

Anger management!

Niinpä niin. Oltiin taas Lucan kanssa viikonloppuna kisailemassa ja jälleen kerran sama virsi. Kun ei kulje kisoissa, niin ei kulje. Ja siitä seuraan sitten se, että oma pinna katkeaa täysin; hermot menee ja turhauttaa. Oravanpyörä on siis valmis, minä turhaannun -> Luca paineistuu -> ei kulje ja on epävarmaa -> minä turhaannun -> Luca paineistuu lisää. Jipii... Nyt siis pitäisi keksiä, kuinka katkaista tämä oravanpyörä. Ensimmäinen lääke tähän on se, että opin hallitsemaan hermojani, enkä hermostu siitä, vaikkei kulkisi, vaan kääntäisin heti semmoiset startit menneisyyteen ja suuntaisin katseeni avarin mielin seuraaviin startteihin. Nyt vaan lietson Lucan epävarmuutta sillä, että itseäni ottaa huonojen starttien jälkeen luvattoman paljon päähän. Tekemisestä on tällöin ilo kaukana ja kaivan vaan maata jalkojeni alta. Episstartit voisivat tehdä nyt hyvää, koska niissä ei ole omassa mielessäni niin paljoa panosta, niin ehkäpä sitä kautta voisin saada sitä iloa tekemiseen eikä vauhdin puute tms harmittaisi niin paljon. Sitä kautta varmasti Lucakin oppisi taas luottamaan minun kisoissa ja saisin itse luoton siihen, että osataan myös kisoissa mennä samalla tasolla kuin treenatessa. Sitä vaan kun tietää, mihin itse pystyy ja mihin koira pystyy, niin ei helpolla sulata oman tason totaalialitusta kisoissa.

Noh, tuli viikonlopun kisoissa sentään hieman tulostakin, eikä saatu perus hyl, hyl, 5 tuloksia. Tällä kertaa kolmesta startista tuloksena oli hyl ja kaksi nollaa. Toinen 1,8 sekunnin yliajalla ja toinen oli puhdas nolla, eli kauden kolmas sm-nolla. Tässä kisavideot, jotka ovat laadultaa vielä luokkaa "luokaton", mutta tähän tulee jatkossa muutos, kun naarmuinen puhelimen video saa väistyä upouuden videokameran rinnalla. Hyvää joulua Tuija, T. Tuija. ;)

A rata (agi)

Aamun ensimmäisellä radalla vauhti oli mitä oli, ei treenivauhtia, mutta kohtalaista. Meno oli muuten ok, keppejä lukuunottamatta. Lucan piikkiin tämä virhe ei mennyt, koska jostain käsittämättömästä syystä rupesin itse keppejä lähestyttäessä miettimään, että miltäs puolelta ne kepit alkoivatkaan. Siis haloo?? Huoh.. Ei pitäisi tuollaisiin virheisiin enää sortua. Ja Luca kun toimii ajatuksen voimalla, niin tuollainen epävarmuus johtaa automaattisesti virheeseen. Koska ekalla radalla töpeksittiin kepeillä, menivät kepit sitten kaiken hyvän lisäksi madellen seuraavilla radoilla tämän virheen vuoksi. Luca kyllä ei anna yhtään anteeksi. Ai mitenniin voisi joskus olla helppoakin?

B-rata (agi)

Päivän toisella radalla meno olikin huonointa. Syy tähän oli selvä. Hermot meni ekan radan jälkeen ja seuraus näkyy toisella radalla. Lompsoteltiin menemään, huonot kepit ja tuloksena yliaikanolla (1,8s.). Noh, ratavirheetön rata sentään, mutta tällänen syö.

C-rata (hyp)

Päivän viimeinen rata oli hyppyrata, jonka ihanneaika oli määritetty 3,8 m/s etenemän mukaan. Pienoinen turhautuminen tuli heti tuon kuullessani. Lucan tämänhetkinen kisavauhti ei yksinkertaisesti riitä tuohon. Noh, menin radalle sitten sillä asenteella, että juostaan ja vedätetään niin paljon kun vaan on mahdollista. Tämä kannatti ja ihme tapahtui: nolla tuli! Pientä lohtua, mutta vaikeat ajat on edessä...

Jotta saisin käännettyä ajatuksiani positiivisimmiksi, niin mikä kisoissa oli hyvää oli tietty kaksi nollaa ja se, että lähdöt sujuivat nyt hyvin. Eiköhän se tästä, pitää vaan oikeasti keskittyä oman pään hallintaan.

Leia pääsi myös treenailemaan. Tyyppi on kyllä ikäisekseen hurjan taitava, mutta toki paljon on vielä työn alla. Uusi videokamera pääsi testiin ja hyvää kuvaa tuli. Tässä Leian treenailua:

Leia treenaa

Leia teki nyt ensimmäistä kertaa keppejä ihan oikeilla kepeillä, eikä pelkillä tolpilla. Aika kivasti meni. Nyt vaan häiriötä lisää neljällä kepillä ja sitten siirrytään kuuteen keppiin. Jos vaikka ehtisi jokusen kerran kentälle ennen pysyvää lunta, niin saisi yhdistettyä neljä keppiä ja kaksi tolppaa. Muutenkin meni kivasti reenailu. Vauhti kasvoi aika kovaksi jo ja huomasi, kuinka itse alkoi olla myöhässä ohjauksissa. Pussin Leia puski niin vauhdilla, että ohjaaminen sen jälkeen oli aika haasteellista. Videointi on kyllä tosi hyvä homma, koska huomaa hyvin, missä oma ajotus on pielessä. Lisäksi saa taas kiinnittää huomiota tuohon nyrkissä olevaan käteen, eli vielä lisää huomiota käden aukipitämiseen. Estehakuisuus on jo ihan mukavalla mallilla. Loppusuoralla jätin itse juoksemisen lopussa aivan liian aikaisin kesken, joten siksi jäi välillä viimeinen hyppy suorittamatta. Täytyy muistaa itsekin juosta, vaikka koira kulkeekin. Kontaktit Leia osaa hyvin yksittäisesti. Vielä tarvitaan varmuutta kontakteihin, kun ne suoritetaan radan osana. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tänään on luvassa sitten Lucan SM-treenit. Jos ei mitään muuta, niin varmasti ainakin hiki tulee, siitä olen jo nyt varma. :D

Lenkille mars!

Vähän sellanen olo tuli eilisten SM-ryhmän Oreniuksen treenien jälkeen. Aivan mahtavaa pistää ittensä totaalisesti likoon ja painaa täysiä, mutta kyllä se koville ottaa! Treenien jälkeen ei todellakaan tuntunut hyvältä, vaan tuntui, että sisäelimiä olisi väännetty solmuun, oksennus kurkussa ja pohkeet kramppaili. Hulluahan tää on! Mutta ah, niin mahtavaa! Tälläsiä treenejä nimenomaa kaipaa, että joutuu tosissaan menemään omilla äärirajoilla. Sieltä se seuraava kehitysaskel tulee.

Kokonaisuudessaan treenit meni oikein kivasti. Tehtiin paljon puhtaita suorituksia ja sitä kautta saikin juosta oikein urakalla. Viilattavaa toki aina jää ja niin pitääkin, mutta kivasti tuli parannusta suorituksiin ja mikä parasta, Lucan into ja draivi oli tosi hyvä koko treenien ajan! Siinä vaiheessa, kun itse olis voinut hetken puhaltaa, niin Lucalta tuli käskyä, että mennäämennään! Loistavaa!

Kyllä sai juosta!

Alun valssit osoittautuivat tosi vääntäviksi. Ihan ekalla kerralla ensimmäistä lukuunottamatta valssit valahtivat aika pahasti. Syy tähän oli se, että vaikka ennakointi olikin hyvää ja liikuin ihan oikeaan suuntaan, en ottanut koiraa millään lailla hypyltä mukaan. Seuraavilla kerroilla pyrin siihen, että otin Lucan tiukasti heti hypyn jälkeen, jolloin saatiinkin käännökset paremmiksi. Noissa on toki paljon vielä viilattavaa, mutta siihen olen tosi tyytyväinen, että parannusta tuli heti noihin!

Puomin kontaktit sujuivat joka kerta kivasti, toki nopeamminkin tuo olisi voinut mennä, mutta oikein riittävä tähän hetkeen. Putkenjälkeiset hypyt menivät jopa yllättävän hyvin ja sain jollain ihmeen kaupalla Lucan haltuun, eikä kertaakaan menty miinahypylle, joka oli tosi lähellä putkenjälkeistä hyppyä. Tässä kohtaa jalat olisivat saaneet liikkua ehkä vielä hieman paremmin, niin olisin saanut paremman etumatkan seuraaville hypyille. Sitten saikin pinkoa urakalla, että ehti ohjata koiran takaakiertoon. Nämä tosin ovat meille helppoja, koska Luca hakee takaakierrot tosi hyvin. Kepeillemenoihin olen tosi tyytyväinen. Hienosti Luca haki ja pujotteli kivalla vauhdilla. Keppienjälkeisen hypyn jaakotus oli kohtuullinen, mutta siinä olisi ollut hieman hiottavaa. Lähinnä siis siinä, että olisin jälleen tehnyt jaakotuksen aiemmin ja saanut etumatkaa, jottei takaakierrolle olisi tullut niin kiire. A:lta käännöksiin olen hurjan tyytyväinen, onnistuivat hyvin! Lopun takaakiertoon jäikin ehkä koko rataa ajatellen eniten parannettavaa, mutta ainakin ajatus tuli, kuinka tuo pitäisi ohjata. Summasummarum, hiki tuli ja hyvät treenit oli! Luca on superi! <3

Leian kanssa ollaan treenailtu myös tällä viikolla. Maanantaina käytiin ottamassa keppejä, keinua ja kontakteja. Tiistaina sama homma plus ryhmätreenit, joissa oli kontakteja ja pussi, muuri ja rengas. Tyyppi kyllä loisti noissa tiistain treeneissä! Ylpeä voin pienestä ämveepuuceesta olla. :) Nuo ryhmätreenit olivat muutenkin hyvät sen kannalta, että saatiin taas harjoitella nätisti oman vuoron odottamista. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että syötiin juustoa kontaktissa kun muut tekivät. Siitä se lähtee. :D Keppitreenit ovat edenneet myös mukavasti. Nyt toistamme lähinnä 4 keppiä ja haetaan varmuutta ja kulmia niihin. Vielä kepeille keräämisessä on hieman haasteita, joten teemme vielä näitä harjoituksia paljon. En aio yhtään hosua, vaan huolella tehdään, jotta lopputulos olisi sitten optimi.

Agitreenailujen lisäksi ollaan otettu hieman tokoa ja paikallaoloa Leian kanssa. Seuraaminen alkaa näyttää jo siltä miltä sen pitää ja paikallaolo alkaa olla jo hyvää muualla kuin agikentällä, tosin sielläkin on kehitystä tapahtunut, mutta vaikeaa vielä on. Leiakun on niin pahanlainen kaahottaja, ettei namitkaan meinaa kurkusta mennä alas, niin kuinka sitten maltti säilyisi esteen takana, mutta työnalla on ja hiljaa hyvä tulee. :)

Viikonloppuna kisaillaan taas Lucan kanssa. Saa nähä, onko mulla taas paniikkiapina kisoissa vai olisiko jotain järkeäkin mukana. Seuraavat Lucan kisat ovat todennäköisesti sitten vasta ensi vuonna. Nyt siis pientä kisataukoa, jos vaikka panikointikin lähtisi tauolla.

Mutta vielä otsikkoon palatakseni, lenkkipolulle täytyy suunnata. Vaikka oma kunto sinällään ihan kohtuullinen on, niin hieman voisi kestävyyttä kasvattaa, jottei suoritukset ainakaan omista hapoista jäisi kiinni. :P