Naulapää kisoissa

Oltiin viime viikonloppuna Leian kanssa kisailemassa seuramme järjestämissä kisoissa Vuokkosilla. Mulle tuli kotoota lähdön kanssa taas ylläripylläri vähän kiirus ja paikalla oltiin ehkä parikymmentä minuuttia ennen ekaa starttia. Siinä sai sitten aika hötinällä käydä lämmittelemässä ja ihan parit lämppäesteet ehdittiin ottamaan. Radalle starttasimme luokan kolmansina ja tutustumisen jälkeen hainkin niin sekopäisen ja intopiukean Leian, että oikein hirvitti. Tyyppi ei meinannut pysyä nahoissaan vuoroa odotellessa. Silmissä leiskui ja näki että todella oli intoa ja menohalua, ehkä vähän liiaksikin, siis ajatellen, että pitäisi pystyä keskittyäkin.

Meidän vuoro tuli ja olin päättänyt, että jätän jatkossa Leian maahan odottamaan, koska tämä tuntuu jostain kumman syystä luonnolliselta Leialle. Menin rauhassa kahden esteen taakse ja kutsuin liikahtamatta... Leia tulee ekasta esteestä ohi! Hoh hoh! Kyllä tälläistä olisi voinut vielä puoli vuotta sitten katsoa läpisormien, muttei enää. Nyt vaan kierrokset olivat nii tapissa, eikä helppokaan suoritus tuntunyt onnistuvan. Vein Leian takaisin starttiin ja otettiin lähtö uusiksi. Sinne lähtöön jäikin joku ihmeen matomatala, joka minun käännettyä selän, ryömi hieman eteenpäin, murr!! Kun vihdoin päästiin liikkeelle, tuli naulapäävirheitä, minun tuijotuksesta ja hallitsemattomista kierroksista johtuen. Onneksi muutamia sujuviakin juttuja osui radalle. Tietty en itsellekään anna tästä ohjauksellisesti täyttä kymppiä, mutta pääsyy menee nyt taulalle naulapäälle. Meno oli vaan yksinkertaisesti holtitonta. Tässä todistusaineisto. Karsin ensimmäisen lähtöyrityksen pois katsottavuuden vuoksi.

10.11.2012 - B-rata

Toinen rata oli heti ensimmäisen perään. Välissä ehdittiin hieman käydä lenkillä ja nyt vähän enemmän lämppäesteitä. Toisessa startissa olikin paljon enemmän hyvää ja kierrokset olivat paremmassa hallussa. Tällä kertaa varmistelen vaan itse alun hyppyjen kanssa, koska en millään halunnut uusia ohituksia. Seurauksena kakkoshyppy pitkäksi, myöhässä, huolimaton pussin ohjaus ja jokatapauksessa en olisi noilla ajoituksilla olisi ollut ajoissa muurilla. Vähän herkästi Leiakin tosin juoksi pussin ohi, mutta eniveis, mun olis pitänyt päästä niin paljon aiemmin lähtemään kakkoshypyltä, jos olisin halunnut että alkurata olisi sujunut. A:lta typerät hiippailut -> johtuu minun hätäisistä vapautuksista -> luvassa A-kuuria ja malttia mulle. Puomille sen sijaan pysähdyttiin hienosti, mutta sen jälkeen taas minua tuijotettiin hieman liian intensiivisesti. Ehkei ohjauskaan ollut täydellinen, mutta olisi pitänyt riittää tuohon. Tässä toinen rata:

 10.11.2012 - A-rata

No joo, näistä taas opimme ja haimme ainakin kokemusta. Ensi viikolla uusi yritys. Leian itseluottamus on selkeästi kasvanut ja into sen myötä. Minun täytyy opetella vaan kisoissa suuntaamaan Leian into paremmin keskittyneeseen tekemiseen, tai muuten käy näin. Lisäksi hätäiset kisapaikalle saapumiset saisivat loppua ja kunnon lenkit alle ajoissa, jotta on reilua vaatia rauhallisuutta myös Leialta.

Treeni-into on kova. Jotenkin pitkästä aikaa oikein palava into päästä kentälle treenaamaan ja kisoihin starttaamaan. Koko ajan mennään eteenpäin, on vaan tärkeää pitää suunta ja fokus oikeana ja aina aika ajoin pysähtyä miettimään treenejä ja niitä suuntaviivoja. Hyviä treenejä kaikille! :)