Lauantai-aamuna auto käynnistyi seiskan aikoihin aamusta ja suuntana oli Länkipohja. Päivän teemana oli pentutreffit, tai no, junnutreffit pikemminkin. :D Hauskasti tällä vauhdikkaalla kolmikolla tuli juuri 13kk täyteen. Paikalla olivat siis Leian lisäksi sisko Nata ja veli Rudi, sekä äiti Saimi. Ruotsin sisko Onnie ei päässyt paikalla, sattuneista syistä, mutta eiköhän viimeistää kesällä nähdä häntäkin. :)
Leia, Rudi, Nata
Ajokeli oli paikoin huono, mutta hyvin päästiin perille. Meille oli varattu agilityhalli Kana-areena 10-14. Oli siis hyvin aikaa treenailla ja vaihdella kuulumisia. Kaikki tyypit oli tosi reippaita ja saivat hienoja onnistumisia. Tästä porukasta vielä kuullaan! Seuraavassa pätkä Leian tekemistä lauantailta:
Treenailun jälkeen sisarukset pääsivät hetkeksi hallin taakse painimaan. Kamarat kävivät ja tyypit nauttivat lumessa meuhkaamisesta. Hieman kuvasatoa:
Treenaamisen ja lumessa peuhaamisen jälkeen menimme porukalla syömään. Sitten vielä muutamat potretit ja päivä alkoikin olla pulkassa. Tosi mahtavaa ja mukavaa oli. Seuraavaa kertaa odottoen! Kiitos kaikille!
Sunnuntai meni aika lailla juostessa paikasta toiseen. Illalla olikin sitten ikävämpi uutinen. Leialla alkoi meinaa räkä lentää. Seurassamme kiertänyt kennelyskä oli siis iskenyt meillekin. Noh, nyt on sitten muutaman viikon treenitauko ja voidaan keskittyä temppuiluun. Harmittavasti tämä tarkoittaa vaan myös sitä, että Luca vuoden ensimmäinen startti siirtyy, koska hyvin todennäköisesti Lucakin köhää kantaa, vaikkei varsinaisesti ole sairastunutkaan. Onneksi nuo kisat nyt eivät yhteen viikonloppuun lopu.
Jotta ei ihan seinille hypittäisi, ollaan nyt sitten temppuiltu. Lisäsin tänne blogiinkin oman välilehden tempuille, jonne olisi tarkoitus kerätä ja myös videoida pätkiä tempuista. Eilen otettiin yksi kokeiluerä temppuja. Tässä todistusaineistoa.
Leia temppuilee 24.1.2012
Välillä sitä oikein unohtaakin, kuinka junnu tuo mustavalkoinen neiti onkaan. Kuitenkin vasta vuotias, mutta siitä olen tyytyväinen, kuinka keskittyneesti malttaa töitä tehdä. Ehkä ihan hyvään väliin tuli treenitauko, niin tulee tehtyä ns. kaikkea muutakin. Ja mitä paikallaoloon tulee, viisasten kivi on löytynyt! Pari viikkoa sitten Niinun treeneissä, kun Leia yritti taas hieman peppua hivutella, kunnollinen kurinpalautus oikeaan aikaan (kova murahdus ja asennon korjaus), niin johan ei oo pylly liikkunut!! Nykyään treenataan tuota paikalla oloa jokaisella lenkillä. Ollaan jo siinä vaiheessa, että otan pannan pois ja lähden suoraan Lucan kanssa eteenpäin, eikä tietoakaan liikkumisesta! Nyt tuo on siis oikeasti mennyt jakeluun! Jesh!!
Leian yskä näyttää sen verren maltilliselta, ettei sitten sunnuntai-illan jälkeen olla juuri edes köhitty. Täytyy nyt maltilla parannella, niin voidaan olla suhteellisen nopesti jo taas treenikunnossa. Ensi viikko levätään vielä varmuudella kuitenkin. Siihen asti siis temppuja. Ja mieluummin muutenkin pysytellään sisätiloissa, sillä minulla itellä alkaa tulla mitta täyteen tosta kauniin lumisesta maisemasta... :P
Hieman on vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta ja paljon kaikenlaista ollaan tässä tammikuun mittaan puuhailtu. Treenailtu, tehty pitkiä lenkkejä, käyty epiksissä, temppuiltu, kouluteltu ja kaikkea muuta mukavaa. Lisäsin blogiin uuden välilehden temppuja varten. Kerään tänne sivulle osaamiamme temppuja ja pyrin pikkuhiljaa videoimaan pätkiä tempuista. Tämä sivu on vielä siis työn alla. Lisäksi sivupalkkiin on ilmestynyt diasarja kuvista.
Loppiaisena käytiin Lucan kanssa mölliepistelemässä parin startin verran. Tavoitteena oli saada rentoutta ja iloisuutta menoon. Koska treenatessa otan aina Lucalta hihnan pois jo ennen lähtöön menoa, niin miksi toimisin kisoissa jotenkin toisin? Otin siis näissä epiksissä jo ennen ekan hypyn taakse menemistä hihnan pois. Ekassa startissa huomasi hieman jännitystä ja paineistumista Lucasta. Hieman kävi haistelemassa lähtöalueella, mutta tuli reippaasti heti kun kutsuin sivulle. Menossa oli hieman epävarmuutta, mutta oikein sujuvaa yleisesti, eikä vauhtikaan ollut matelevaa. Toka startti olikin ekaa huomattavasti rennompi ja lähdössäkin kuului jo haukuntaa!! Jesh! Nyt edetään selkeästi. Rata oli kaikenkaikkiaan oikein sujuva, okei, ihan lällyhelppo meille, mutta sillä ei tässä tilanteessa ollut mitään merkitystä. Meno oli jo melkein kun treeneissä, joten hyvillä mielillä eteen päin! :) Tässä Kirkkiksen toinen rata:
6.1.2012 mölliepikset (KKK)
Nyt sitten vihdoin tuli lumi ja kunnon talvi. Ihan jees, kun pysyy tassut puhtaina eikä losota vettä jatkuvana soittona. Leia on ihan hullu tuosta valkoisesta. Hepuloi ja loikkii kun mikäkin gaselli. Nyt ollaan tehty aika paljon pitkiä lenkkejä ja kyllä on tehnyt hyvää niin itselleen kuin koirillekin. Tosin tuntuu kyllä, ettei mikään liikunta väsytä tota mustavalkoista neitiä. Reilun kahden tunnin rämpimisen jälkeen näyttää just siltä, että "millos se lenkki oikein alkaa"? Energiataso kasvaa oikein silmissä jatkuvasti, mutta onneksi ollaan kotona edelleen rauhassa, joten eiköhän tuo aktivoinnin määrä ole juuri oikea. Luca raukka on alkanut valittaa jo -5 tietämissä tassujaan. Hemmetin sylikoira! Mutta mä en oo antanut tossa asiassa sille periks, vaan sit vaan kävellään ja karaistutaan. Ei tommonen peli vetele! Viimetalvena Lucan pakkasraja meni siinä -15 asteessa, eli silloin alkoi olla tassuilla kylmä. Sen vielä sulatan, mutta että -5, ei mee läpi! Kävin kuitenkin hankkimassa Lucalle rukkaset, että sit jos monta tuntia ulkoillaan, niin saa suosiolla pikkasen kylmemmällä etutassuihin suojat.. huoh.. :P Tässä hieman kuvia lenkeiltä:
Leia lumikuningatar <3
Palloa mä paimennan...
Luca laiturilla
Tässä hauska kuvasarja siitä, miten pallo vaihtaa omistajaa:
Heii... ei tää oo reilua..
...mä en kyl päästä tota nyt silmistäni...
...ja kun oikea hetki koittaa...
...mä nappaan sen!!...
....ja voila! Pallo on mun! :)
Treenit ovat jatkuneet taas joulutauon jälkeen. Ja onpa taas ollut kerrassaan mahtavaa kouluttaa niin hienoja koulutettavia. Edistymistä on selkeästi tapahtunut ja sekös jos mikä lämmittää mieltä. :)
Leia treenailee viikottain Niinun opeissa ja sielläkin ollaan menty eteenpäin. Nyt olen kiinnittänyt erityishuomiota estefokusointiin ja eteen päin katsomiseen. Ollaan treenailtu tuota ihan kotioloissakin pallon avulla, eli Leia on paikallaan käskyn alla ja kun katsoo minun sijasta kohteeseen, eli palloon, niin saa vapauttavan "jes" käskyn. Nopeasti likka hiffasi, mistä on kyse ja ilokseni viikonloppuna treenatessani huomasin, että Leia alkoi tarjota tuota eteenpäin katsomista myös radalla! Aivan huippua. Ja siis ero ohjattavuuteen, estehakuisuuteen ja irtoavuuteen on mieletön! Tätä treenataan vielä paljon lisää. Tässä pätkää lauantain omatoimitreenilta. Kovasta vauhdista suora keppikulma radalla tuotti vielä vaikeutta, mutta paljon hyviä asioita, kuten paikalla olon parantuminen ja irtoaminen palkalle kuitenkin tässäkin pätkässä oli.
Leia treenailee 14.1.2012
Leian kanssa on nyt tarkoitus edetä hyvin suunnitelmallisesti. Estemäärää en niinkään tahdo kasvattaa, vaan haluan panostaa laatuun ja onnistuneisiin suorituksiin. Tammikuun ja varmasti myös helmikuun treeniohjelmaan kuuluvat nyt pääosissa estefokus, irtoaminen, kepit radalla, keinun opettelu ja tärkeinpänä, paikalla olo. Tuossakin on jo paljon, joten joka kerta ei kaikkia treenata, mutta noissa on pääpaino. Mitä paikallaoloon tulee, niin tuli huomattua se, minkä käytännössä jo tiesinkin. Eli siitä ei ole kyse, etteikö Leia osaisi ja tietäisi, mitä paikalla olo tarkoittaa. Kotona voin pitää tyttöä paikallaistumisessa vaikka kuinka kauan, käydä jääkaapille tms, mutta heti kun otan esim lelun käteen, ilme muuttuu. Ilman lelun läsnäoloa Leia syö paikallaolossa namit nätisti pureskellen, mutta kun on pallo kädessä, Leia ottaa namin, mutta joko pitää suussaan tai nielasee kokonaisena, eli ei pysty enää keskittyä pureskeluun. Nyt siis treenaamme ekstraherkuilla paikalla oloa niin, että mulla on pallo kädessä ja vähän heittelen sitä kädessä ja säännöllisesti palkkaan paikalla olosta. Nyt siis siedätämme häiriötä. Uskon, että tätä kautta maltti ja kestävyys paranee myös esteen takana, jossa häiriö ja halu mennä ovat vielä suurempia kuin kotona leluhäiriöllä. Hyvä tästä vielä tulee. Ja niinkuin edellä oleva video osoitti, on tuota malttia jo hieman kentällekin tullut, koska paikalla olo on sielläkin parantunut, mutta kaukana vielä tavoitteesta.
Meinasi jo unohtua. Käytiin viime perjantaina virallisissa kuvissa. Tästä on pelkästään positiivisia uutisia kerrottavana, koska Leialla oli kaikki hienossa kunnossa. :) Lonkat A:ta (maksimissaan B), 0 kyynärät ja oikein kauniit olkapäät vailla mitään jälkeä OC:stä. Olen tosi iloinen ja onnellinen tästä. Terve koira on paras asia. Nyt alkaakin sitten rima nousta (siis agissa). :P
Loppuun vielä Lucan viime viikon treenipätkä Oreniuksen treeneistä. Pikkasen sais olla enemmän draivia, mut oikein kivaa menoa muuten. Ja vaikka nyt itse sanonkin, niin helpoltahan tuo meno alkaa jo näyttää ja se onkin tavoite. Persjätötkin sujuvat jo mallikkaasti.
11.1.2012 Lucan treenit
Hyviä treenejä ja kauniita pakkaspäiviä kaikille! :)
Uusi vuosi ja uudet kujeet. Noh, ehkä jotain vanhaakin, mutta varmasti paljon uutta on tänä vuonna luvassa. Vuoden vaihtuessa tulee usein mietittyä läpi mennyttä vuotta ja sitä, mitä kaikkea on tapahtunut, niin huippuhetkiä kuin pettymyksen tunteita. Tässäpä siis pähkinänkuoressa vuosi 2011. Ottakaa siis hyvä lukuasento. :D
31.12.2011
Vuosi alkoi Lucan kanssa 1-luokassa. Joulukuussa 2010 otettiin ensimmäiset LUVA:t ykkösluokassa, joten tavoitteena oli viimeisen ykkösluokan nollan ja sitä kautta SERT:in saaminen. Tammikuussa kisailtiin pariin kertaan Hyvinkäällä, mutta tuloksena oli pelkkiä hyllyjä - puristusta oli liikaa.Vuosi ei siis kisojen osalta alkanut kummoisesti ja kun Leia muutti meille helmikuun 11. päivä jäi kisaaminen hetkeksi tauolle.
Leian myötä arki muuttui aika paljon. Pentuaika oli ihanaa, mutta myös hyvin raastavaa. Ulkona juostiin harvasen tunti ja pakkasta oli sen -20 ja enemmän. "Pennuntuoksuinen" koti odotti päivästä toiseen töistä tultua ja milloin opeteltiin perusjuttuja, milloin käytöstapoja ja sitä, ettei Lucan korvassa tarvitse ihan koko lenkkiä roikkua. Vaikka pentuelämä olikin aika tohotusta, niin kokonaisuudessaan Leia oli ihan hirmu reipas ja helppo pentu. Tuhoja ei tehty ja parivaljakko kaverustui hyvin nopeasti. Urpoilun määrä ei tällä "nuija & tosinuija" parivaljakolla ollut rajoitettua.
Luca ja Leia (8vkoa) viikon yhteiselon jälkeen
Lunta tuli ja tuntui, ettei kevät tule millään. Noh, auringon alettua lämmittää kevät saapuikin meille kisakentille palaamisen merkeissä. Tauko oli ilmeisesti tehnyt hyvää, koska tammikuun hyllyjen jälkeen startattiin seuraavan kerran Riihimäellä 10.4., tuloksena voitto ja siirto 2-luokkaan. Huhtikuun päätteeksi pääsiäisen aattona Luca leikattiin. Olin jännittänyt tätä kovasti, mutta kaikki meni oikein hyvin ja paraneminen tapahtui nopeasti.
Kakkosluokassa emme ehtineetkään montaa starttia ottaa. Kevään hyvä alku jäi mukavasti päälle ja toukokuun lopussa StadiGameseissä koimme Lucan kanssa varmasti vuoden parhaat hetket. Neljästä startista 3 kertaa palkintopallilla, kruununa kaksi nollavoittoa. Kolmatta kakkosten nollaa ei tarvinnut myöskään kauaa odottaa, vaan kesäkuun päätteksi starttasimme HAU Openin virallisessa kakkosten kisassa napaten sieltäkin nollavoiton ja siirron 3-luokkaan. Varsin mallikas kevät siis.
Kevättreenien alku oli monella tapaa odotettava asia. Pääsimme vihdoin treenaamaan omalle kentällä Kivikkoon ja lisäksi meidät oli Lucan kanssa valittu seuramme Lupaavien valmennusryhmään. Treenejä veti Maiju Korhonen, jolle suuri kiitos näistä treeneistä. Saimme valtavan paljon uutta ajateltavaa kesäkaudella ja kehitys oli silminnähtävää. Kesäkaudella aloitin kouluttamisen, jonka huomasin nopeasti olevan ehdottomasti minun juttuni. Paljon hauskoja ja ikimuistoisia hetkiä näissä treeneissä. :)
Kesällä kisailuun tuli tauko ja oli aika nauttia auringosta. Leia otti kesällä kasvupyrähdyksen ja oli noin 8 kk iässä samoissa mitoissa, mitä nyt on. Leian kanssa tehtiin lähinnä kaikkea pientä. Kesä tuli, kesä meni. Uimassa käytiin, istuttiin nurmikolla, treenailtiinkin ja elokuun päätteeksi startattiin ekaa kertaa 3-luokassa.
Alkusyksyn mittaan aloin kypsytellä pidemmälle ajatusta siitä, että pysäytyskontaktin sijasta Lucalle tulisi juoksu A. Päädyn tähän ratkaisuun juuri Piirinmestaruuskisojen alla, enkä ole katunut. Kaikista peloista huolimatta muutos oli helppo ja sujui ilman hankaluuksia. Sen sijaan PiirM-kisat olivat kaikkea muuta. Varmasti synkimpiä hetkiä vuonna 2011. Mikään ei toiminut ja koira oli ihan jäässä. Näistä kisoista alkoi alamäki, mitä kisahermojen hallintaan tulee. Oma hermojen hallinta oli ihan kateissa ja Lucan paineistui melkoisesti, rentous tekemisestä oli kaukana.
Loppuvuosi menikin Lucan kanssa pääsääntöisesti teemalla "kyllä me treeneissä osataan". Kisoissa panikoitiin ja vauhti oli poissa. Hyl, hyl, 5 -kisat söivät ja koettelivat paljon, mutta antoivat myös ajattelun aihetta ja tavallaan uutta intoa pystyä voittamaan taas itsensä ja omat ongelmat. Vaikka loppuvuoden kisat olivatkin suuressa määrin tuskaa, tuli saldoksi 3 nollatulosta kolmosluokassa.
Talvikaudeksi siirryimme Lucan kanssa SM-ryhmään Juha Oreniuksen oppeihin. Näissä treeneissä on tosissaan saanut laittaa itsensä koville ja juosta niin, että meinaa mennä suolet solmuun. Treenit ovat menneet kuitenkin oikein mukavasti ja on ollut mukava huomata, kuinka kehityksellemme ei ole tullut stoppia, vaan mennään tasaisesti koko ajan eteenpäin.
Leian kanssa ollaan syksyn mittaan hieman lisätty treenailua. Joulukuun puolenvälin tietämissä aloimme käymään Leian kanssa Niinun treeneissä. Näissä olemme saaneet paljon hyviä ajatuksia ja oikeaa suuntaa treenaamiseen. Kehitystä on tullut tasaisesti. Kontaktit ovat erittäin hyvällä mallilla ja esteet pääosin hallussa. Lähdöissä pysyminen aiheuttaa vielä harmaita hiuksia ja lisäksi Leia tarvitsee vielä aimo annoksen estehakuisuutta ja sitä, että katsoo eteenpäin ja esteisiin minun sijasta. Marraskuussa aloitimme keppitreenit 2x2 menetelmää käyttäen. Tämä on ollut erinomainen valinta ja vuoden viimeisen päivän kunniaksi Leia pujotteli jo puhtaasti 12 keppiä. Harjoitukset jatkuvat...
Leian kepit 31.12.2011
Koska rakastan kaikkea tilastotietoa, seuraavassa listattu Luca vuotta 2011:
42 starttia
5 kpl 1-luokassa
10 kpl 2-luokassa
27 kpl 3-luokassa
8 nollatulosta
1 kpl 1-luokassa
4 kpl 2-luokassa
3 kpl 3-luokassa
4 kpl YA-nollaa 3-luokassa
4 kpl 0-voittoja
Nollaprosentti 19% (28,5% - mukana YA)
Hylättyjä 22/42, Hyllyprosentti 52,4%
Tulos 5, 8/42 (19% prosentti)
Juokkue PiirM 4. sija
Lucan kanssa olemme siis vuonna 2011 saaneet useimmiten tulokseksi hyl, muutoin tulos on ollut 0 (tai ya 0) tai 5. samalla todennäköisyydellä. Hmm.. mielenkiintoista. :D
Mutta jos sitten ottaisi käsittelyyn vuoden 2012 ja sen tavoitteet. Koska tekstiä on jo niin paljon, listaan tavoitteet lyhyesti.
Luca:
Kisoista puristus pois. Jokaisesta kisasuorituksesta nauttiminen.
