Tänään oli jännä päivä. Olin ensimmäistä kertaa Match Show tuomarina, kun HAU:n Huippislaiset järkkäsivät Purinalla mittelöt. Toki ollaan Lucan kanssa aika monet Match Showt aikoinaan kierretty ja muutamassa näyttelyssäkin ollaan oltu, mutta kyllä tuollaiset uudet kokemukset aina hieman laittavat jännittämään. Alku jännityksen jälkeen ja kehän pyörähdettyä käytiin kaikki sujui vallan mainiosti. Minulla oli ilo tuomaroida isot aikuiset. Pidän itseäni hyvin "koiravarmana" ihmisenä, eikä minua sinällään jännittänyt isojenkaan koirien hampaiden katsominen tai kropan läpikäyminen, enemmänkin se, että kuinka homman saa toimimaan.
Kehässä pyörähti kerrassaan upeita koiria ja jotenkin tuli sellainen palautus itselleen pelkästä subjektiivisesta agilitaamisesta, kuinka mahtavia persoonia ja rakkaita lemmikkejä meidän parhaat ystävät onkaan. Tuli tosi hyvä mieli koirakkoja katsellessa. Kaikilla oli kivaa ja loppupeleissä se on kaikista tärkeintä. :)
Haasteen tietysti loi myös se, että mietti, miten koiria lähtee arvostelemaan. Millä perustein valitsee sen "parhaimman". Oma lähtökohtani oli se, kuinka pari toimii. Tietysti arvostaen esiintymistä ja kehäkäyttäytymistä koiran fyysisten ominaisuuksien lisäksi. Vaikka tämä valitseminen alkuunsa tuntui haastavalta ja jopa aika ajoin kurjalta, oli kiva huomata, miten hommasta pääsi aika nopeasti kuitenkin jyvälle ja löysi sen oman linjansa. Eniten minua miellytti toimiva yhteistyö ja koiran luonne ja persoona. Olen oikein tyytyväinen valintoihini, enkä mielestäni edes liiemmin syyllistynyt oman silmäni suosikkeihin, eli paimenkoirien suosimiseen. Tämä oli hieno kokemus!
Lauantai tarjosi kauniin aurinkoisen syyspäivän ja mikä parempaa tälläisenä päivänä, kun mennä pitkälle lenkille kameran kera. Muutamia ihan mukavia syyskuvia tuli räpsittyä. Tässä muutamia eiliseltä.
Leialla alkaa kääntyä juoksut pikkuhiljaa voiton puolelle, joten pikkuhiljaa päästää suunnittelemaan taas tulevia treenejä. Jipii! Lucan kanssa ollaan treenailtu maltilla, mutta varsin onnistuneesti. Tätä rataa on varmasti hyvä jatkaa. Ensi viikolla SM-ryhmän treenit ovat tauolla, joten käydään kerran treenailemassa omatoimisesti. Lauantai-illan inspiraatiossa tuli suunniteltua jo treeniratakin valmiiksi. Esteet 1-6 ovat toisinnot City Belgien kisoista edelliseltä viikonlopulta.
Muutoin ensi viikko onkin taas kouluttamisen täyteinen, rapiat 5h tulee, mutta mikäs siinä, kun siitä kerran nauttii. :) Temppuilua ollaan jatkettu taas säännöllisen epäsäännöllisesti, aina kun on sopiva väli löytynyt. Yleisesti ottaen nyt on ollut mukavaa, kun tuntuu, että perus päivärytmi on taas löytynyt ja aikaa on moneen asiaan. Olen taas aloittanut kaikenlaisia omia projekteja, kova puuhastelija kun olen - perus insinööri, aina pitää olla joku projekti vaiheessa ja jotain suunnitella. :D Harkitsin jopa tuossa, että kaivaisin pitkästä aikaa syntikan kellarista ja voisi taas sitäkin soitella. Ei talventulokaan tunnu niin vastenmieliseltä, kun on mielessä kaikkea kivaa tekemistä arjen piristykseksi. :)
Tuntuu vähän siltä, että toistan itseäni, mutta jälleen kerran ihmetyttää tämä ajan kulu! Niin nopeasti menevät viikot ja kuukaudet eteen päin. Sitä taitaa tosissaan olla tulossa vanhaksi, kun näin ajattelee.
Nyt minulla ei sitten ole enää pentua. Leia aloitti juoksunsa viime tiistaina 18.10.,eli aika lailla 10kk vanhana. Juoksut eivät ainakaan vielä ole kummemmin näyttäneet muuttaneen typyä. Hajut toki kiinnostavat ulkona enemmän ja ehkä Leia-neiti on hieman hellyydenkipeämpi ollut viimeaikoina. Korvat ovat säilyneet mukavasti päässä ulkona ja Leia onkin saanut painaa vapaana aivan normaalisti. Hieman tietysti pitää tarkkaavaisempi olla.
Leia 10kk
säkä: ~49cm
paino: 15,5kg
Nyt on ollut mukavaa, kun hektisen syyskuun jälkeen on ollut aikaa muuhunkin, kun vaan paikasta toiseen juoksemiseen. Ollaan temppuiltu aika paljon ja lisäksi pitkät lenkit ovat tulleet jälleen arkirutiineihin, aivan ihanaa! Mikään ei ole parempaa, kun tehdä pitkä lenkki viikonloppuaamuna kauniista säästä nauttien. Lisäksi ihan kuntoilunkin kannalta kiva juttu, niin itseni kun koirienkin kannalta. Muutaman kerran ollaan käyty viime viikkojen aikana kiipeämässä Malminkartonon jätemäen huipulle. Mahtavat maisemat ja just hyvän pitunen lenkki.
Malminkartanon huipulta
Treenien suhteen oon yrittänyt pitää nyt hieman taukoa, tai ainakin keventää. Sen verran tiivisti on tullut itseasiassa viimenen vuos treenailtua. Vähän ollaan muutamaan otteeseen käyty kontakteja ottamassa, mutta aika lailla siihen nyt jäänyt. Vielä olisi tarkotus pitää ens viikko kevennetysti ja sit taas marraskuusta aloittaa uusi treenirupeama. Kontakteihin palatakseni, se on kyllä asia, josta voin nyt tosissaan olla tyytyväinen. Olen luvalla sanoen ihan äimänä ja yllättynyt, kuinka hyvin tuon A:n muuttaminen juoksukontaktiksi on mennyt! Luca pysähtyy nyt puomille tosi varmasti ja A taas juostaan hyvin alas! Ihan mieletöntä! Kerrankin joku asia menee helposti. Mut tarkkana totta saa koko ajan olla, ettei lipsumista tule.
Pari viikko sitten meillä oli oikein tehoviikonloppu. Kahdet kisat, lauantaina Haminassa ja sunnuntaina Helsingissä. Aika rankkaa oli, mutta hyvää antia kyllä. Yks nollakin tuli lisää, joten nyt on 2 aginollaa kasassa. Huomenna mennään taas kisailemaan tuohon Purinalle naapuriin. Intoa pitäisi nyt ainakin olla, niin mulla kun Lucallakin. Rentoa menoa vaan, niin kyllä siitä hyvä tulee.
Nyt kun on ollut enemmän vapaa-aikaa, niin olen taas ehtinyt valokuvailla. Muutamia oikein loisto-otoksiakin on tullut näpsittyä. Tässä muutamia kuvia:
"Hiljaa mies! Minä puhun nyt!"
Tuo yllä oleva on ehkä paras tilannekuva ikinä. Osuipa kamera kerrankin oikeaan aikaan käteen! :D
Viikonloppuna kisailtiin Lucan kanssa Liedossa kahden agiradan ja yhden hypärin verran. Kisojen tavoite, eli pään kylmänä pitäminen onnistui hyvin, enkä syyllistynyt liikaan painostamiseen. Loppua kohden vire jopa laski liiankin alas, joten aika moista taiteilua tämä. Kisojen saldona oli hypäriltä 5 (tai siis 10 ois ollu, kielto ja rima, mut tuloksiin merkattiin vaan 5), B agiradalta hyl (urpo minä jätin koiran selän taa, muuten hieno rata) ja kolmannelta eli agiradalta se pakkonolla. Vauhti oli hieman huonompi tällä vikalla radalla, kun mitä aiemmilla oli, mutta reilu -4.62 ihanneajan alitus ja 5. sija. Tuolla nollaradalla olin ehkä liiankin rauhallinen ja olisin voinut enempi tsempata ja ottaa tarkemmin, mutta eka kolmosten nolla kuitenkin, siihen pitää olla tyytyväinen. :) Loput kisavideot viikonlopulta löytyvät "Videot" alasivulta.
A agilityrata, tulos 0, sija 5.
Hyvin huomaa, että kisaamisessa ja treenaamisessa on vielä selkeä ero meillä. Kisatilanteessa en pysty vielä aivan samaan suoritukseen, kun mitä treeneissä teen, mutta suunta on selvästi oikea. Lisäksi tekemiseni on viimeisten kuukausien aikana saanut niin paljon uutta ilmettä ja kehitystä on tapahtunut, että sen kisaradoille saattamisessa varmasti vielä jokunen startti meneekin. Täytyy vaan jatkossakin muistaa pitää pää kylmänä ja keskittyä siihen, mitä on tekemässä.
Kontaktit olivat ehdottomasti parasta antia näissä kisoissa. Sitä huomaa, kuinka helposti jää miettimään vaan niitä parannuksen kohteita, eikä iloitse onnistumisista. Pitäisi kuitenkin niitä positiivisiakin juttuja miettiä. Kontaktit osuivat nappiin, eikä ollut tietoakaan loikkimisesta! Lucalla on selvästi jokin päässä loksahtanut juuri oikein, eli puomilta ei hypitä, vaikka A juostaankin. Nyt pitäisi koputtaa puuta ja ehkä olla hiljaakin, mutta pakko hehkuttaa sen verran, etten olisi ikinä uskonut, että näin vähällä työllä ja nopeasti saisin tämän kontaktimuutoksen tehtyä!! Mutta ehkä tuo piiiiitkään kestänyt kontaktiuurastus on luonut niin vahvan pohjan, että sen päälle muutoskin luonnistuu helpommin. Nyt vaan täytyy pysyä todella tiukkana ja johdonmukaisena, niin hyvä tulee. :)
Se, miten oma ohjaus on muuttunut ja kehitystä tapahtunut, on käytännössä siten, että olen hyvän liikkeen lisäksi alkanut ohjata. Varsin positiivinen muutos siis. Hyvät treenit ja neuvot ovat olleet tähän ensiarvoisessa roolissa, mutta myös Leia on opettanut minulle paljon. Leian kanssa kilpajuoksu on mahdotonta, niin on pakkokin ohjata ja lähetysten on oltava tarkkoja. Samalla olen huomannut, että tämä on tuonut lisää rauhallisuutta tekemiseeni. Voin kyllä allekirjoittaa sen, että pieniä poikkeuksia lukuunottamatta vain maksiohjaajat osaavat oikeasti ohjata, minien kanssa kun meno on niin erilaista - pärjää vähemmällä. Katselin tuossa viikonloppuna parin kuukauden takaisia treenivideoita ja vertasin tämän hetkiseen, niin meinasi oikein hävettää. Niin kamalaa katsottavaa nuo aiemmat olivat. Jalat hosuivat sinne tänne ja kroppa oli koko ajan vinossa. Mutta varsin mukava oli huomata, että kehitystä on tapahtunut. Yleensähän tuo kehitys on niin huomaamatonta, ettei sitä itse tajua. Loppukesästä minulla olikin sellanen fiilis, että jotain uutta täytyisi keksiä, ettei jää paikoilleen polkemaan. Nyt tuo käsien käyttö, ohjaaminen ja sitä kautta pienten asioiden viilaus ja rauhallisuus ovat tuoneet paljon hyvää tekemiseen. Seuraava haaste on saada tuo kaikki rutiininomaiseksi, ettei syyllisty vanhoihin virheisiin.
Varsin onnistuneet perjantaitreenit
Eilen oli maanantaiseen tapaan K9:n alkeistreenit. Meni oikein mukavasti. Treenien jälkeen jäin vielä tekemään Leian kanssa pientä pätkää. Huomisi vaan, että alkoi oma pää olla aika jumissa kymmenen aikaa illalla. Vähän turhan pitkää pätkää tuli tehtyä (tai siis olisi pitänyt palkata useammin), mutta onneksi myös onnistumisia tuli. Nyt vaan täytyy pitää Leiankin kanssa pää kylmänä ja tehdä tasan se, mitä on suunnitellut. Ja mieluummin itse miettiä oma ohjaus hyvin tarkkaan, ennen kun koiran kanssa tekee. Hyvää muistutusta taas tuli. Leia on jo hurjan taitava ja nyt pitäis tehdä niitä oikeita asioita onnistuneesti. Tässä hieman pätkää eiliseltä.
Leia alkaa tosissaan olla pieni teinineiti. Korvat on välillä koristeena ja selkeästi hajut vievät ulkona enemmän. Nyt olisikin tarkoitus lisätä kaikenlaisen temppuilun osuutta arjessa. Ruokakaan ei maistu ihan samalla tapaa, niin ajatus olisi syödä temppuillen. Eli kaikkea pientä, jolla voi vahvistaa yhdessätekemistä. Paikalla olo on myös syynissä, koska siitä on tällä hetkellä kadonnut ajatus kokonaan. Ja treenikentälle vain tarkan suunnitelman kanssa.
Tuleva viikonloppu on kisoja täynnä. Eilen tuli vielä viime hetkellä laitettua ilmoa lauantain Kotkan kisoihin ja sunnuntaina olisi sama kattaus naapurissa Purinalla. Ainakin päästään tuota kisaamista nyt kunnolla harjoittelemaan. Tekee varmasti meille hyvää. Huomenna alkaa SM-ryhmän treenit. Innolla odotan. :)
