Viime viikko oli aikamoisia tilanteita ja väsymystä täynnä, joten bloginkin täydentäminen jäi siinä samassa. Jokaviikkoinen punnitus ja mittaus eivät suinkaan unohtuneet, vaan tässä hieman jälkikäteen viikon 11 lukuja:
Leia 11 vkoa
säkä: 34,5cm
paino: 6,7kg
Laskiaissunnuntain lenkintä noin 11 vkon iässä
Normaali arki sujuu meillä samaan malliin. Energiatason kasvaessa ollaan tehty hieman pidempiä lenkkejä ja temppuiltu normaaliin tapaan päivittäin. Energiatason nousu on näkynyt myös aikaisina herätyksinä - myös viikonloppuisin. Onpahan saanut paljon aikaseksi itsekin, kun on jo kymppiin mennessä lauantaiaamuna lenkkeillyt ja siivonnut koko kämpän. Hieman nuo aikaiset herätykset ovat kostautuneet illan väsymyksellä, mutta onneksi päivät ovat jo pitkiä ja valoisia, mikä on osaltaan helpottanut hereillä pysymistä myös iltaisin.
Lucan treenit ovat harmittavien sattumien vuoksi jääneet nyt pari viikkoa putkeen välistä. Kova into olisi päästä treenaamaan ja kisaamaan, mutta toivon mukaan arki tästä taas normalisoituu siten, että päästään taas kunnolla agin pariin. Vaikka kevätaurinko on lämmittänyt mukavasti, lumitilanne näyttää lohduttomalta. Mutta täytyy vaan muistella viime talvea ja kevättä ja sitä, että suli ne lumet viimeksikin, niin eiköhän ne nytkin pikkuhiljaa häviä. Kovasti olisi mukava päästä ulos treenailemaan ja temppuilemaan hyvissä olosuhteissa. Tokoilutkin olisi tarkoitus ottaa kunnolla ohjelmaan mukaan. Jos sitä vaikka uskaltaisi kokeisiin tässä lähitulevaisuudessa. :)
Leia 12 vkoa
säkä: 37cm
paino: 7,2kg
Leia 12vkoa
Niin kuin viikon 12 speksit sen jo kertovat, enää ei kahta minikoiraa ole. Leia hurautti viime viikon aikana reippaaseen medi-korkeuteen. Vähitellen tytöstä on tulossa koipeliini. Ja mitä sohvalle loikkimiseen tulee, niin se ei lunnollisesti tuota enää minkään maailman ongelmia. :D
12 viikon kuvaa ottaessa tunsin itseni todelliseksi urheilukuvaajaksi. Kuvaamisesti ei meinannut tulla yhtään mitään, eikä mallikaan oikein ollut väsyttävän rokotuskäynnin jälkeen oikein kuvauksellisella tuulella. Sain kun sainkin lukuisten yritysten jälkeen jonkinmoisen kuvan aikaseksi. Seisomiskuvasta ei ikävä kyllä ilman avustajaa ole puhettakaan - sen verran eläväinen tuo pieni meinaa on. Ja niinkuin kuvasta näkyykin, korvat (vaikka suuret ovatkin, toivottavasti myös kuulevat hyvin ;) ) taitavat kuin taitavatkin nousta kokonaan pystyyn, jesh!! I'm happy. :)
Mutta tällä kertaa, that's all folks, oma runosuoni ei nyt kuki ollenkaan, joten jos vaikka seuraavalla kerralla keksisi jotain jännittävämpääkin kerrottavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti