Kausi paketissa - mitä jäi kätee?

Tämä kausi oli meidän osalta hyvin pitkälti tässä. Kisoja kertyi minulle 0 kappaletta (Leia sentään kävi starttaamassa kerran lainaohjaajan voimin). Vähän erilainen kausi siis erilaisin tavoittein. Oikeastaan tavoitteita ei suuremmin ollut, muuta kun että päästiin tekemään ja kasvattamaan agikuntoa ja varmuutta.

Vaikka suoranaisia tavoitteita ei tälle kaudelle ollut, niin talven treenit ovat avanneet silmiä yllättävän paljon. Olen päässyt Leian kanssa uudelle tasolle ja nyt tuntuu, että tiedän miten sen kanssa pitää tätä lajia tehdä. En ole täysin sitä aiemmin tajunnutkaan, mutta Leia ei todella ole ihan perinteinen agibortsu. Kouluttaja kuvaili viime kerralla Leian kuuluvan marginaaliseen ryhmään, joka toimii radalla omanlaisten lainalaisuuksien mukaan. Ei siis siten, miten monet muut toimisivat. Olen tämän toki jo alusta asti Leian kanssa huomannut ja se on aiheuttanut meillä välillä haasteita kouluttajien suhteen, jotka eivät välttämättä ole nähneet näitä ominaisuuksia. Olen sitkeästi pyrkinyt myös sellaiseen toimintaan, jonka tiedä olevan Leialle hyvin sen tyyliä vastaan. Olen vaan pyrkinyt palkkaamaan ja itse auttamaan ja kompensoimaan mahdollisimman paljon - pitkä ja kivinen tie, joka ei ole juuri autuaaksi tehnyt.

Nyt vihdoin minulle on kirkastunut tämä ominaisuusmaailma. Vahvistaa toki täytyy heikkouksia siihen pisteeseen, etteivät ne aiheuta liikaa ongelmia, mutta nämä heikkoudet pitäisi jättää enempi taka-alalle ja tiedostaa vahvuudet ja vahvistaa niitä. Kuka urheilija voittaa mitään jos keskittyy heikkouksiinsa ja niiden vahvistamiseen. Vai voitetaanko ennemminkin sillä tavoin, että vahvuuksista tehdään todellinen itseluottamuksen, henkisen kompetenssin ja kaiken tekemisen pohja. Olen moneen kertaan todennut tämän lajin olevan eniten kiinni korvien välistä ja meidän tekemisen ytimen olevan siinä, kuinka hyvin saan rauhan ja keskittymisen omaan päähäni. Noh, yksinkertaista, vahvuuksiin tukeutuminen on helpoin tie myös tuohon korvienvälin tasapainon saavuttamiseen.

Agility on yksilöurheilua. Treenit ovat ryhmissä, joten helpolla treenaaminen menee siihen, että sekä kouluttaja että ohjaaja itse pyrkivät sullomaan koiransa (ja itsensä) samaan muottiin. Tämä on ehdottoman haitallista kehityksen suhteen. Tällainen aiheuttaa vaan epävarmuutta ja virheen pelkoa. Koirakoita ja niiden ominaisuuksia pitäisi mielestäni ehdottomasti vertailla ja tarkkailla, jotta oppii näkemään nämä kullekin sopivat tyylit ja määrittelemään oman paikkansa tässä paletissa. Taitavalla kouluttajalla on silmää nähdä nämä ominaisuudet ja tukea vahvuuksien vasvistamista ja heikkouksien tiedostamista. Minulla on ollut onni treenata talvi tällaisen kouluttajan opeissa.

Noh, mitäs ne meidän heikkoudut ja vahvuudet ovat?

Heikkoudet (listataan nämä pois alta niin voi sitten keskittyä niihin vahvuuksiin :D)

Leia on voimakkaasti liikettä lukeva erittäin ohjaajan liikkeeseen herkkä hyvän estefokuksen omaava nöyrä ja kuuliainen koira. Ei yhtään ohjaajahakeutuvainen radalla, vaan kiinnostunut vain seuraavista esteistä ja luottaa ohjauksen vievän niille. Leia toimii radalla todella intuitiivisesti, vaistoihin luottaen.

 LIIKEHÄIRIÖ

• mikään yhtään epäjohdonmukainen, epärytminen liike aiheuttaa Leialle hankaluutta. 
• mm. niistoissa tämä näkyy, koska siinä tulee vastakkaissuuntaista liikettä, johon leia kokee tarvetta reagoida. Näitä on treenattu paljon ja lopputulos on riittävä. Näitä pystyn tehdä tietyin rajoituksin, mutta nämä tulevat aina pysymään herkkinä ja vaativat minulta paljon.
• Leikkaukset: takaaleikkausten linjat ovat hyvin kriittiset. Linjojen on oltava yhdensuuntaiset lähestyttävää estettä kohden. Jos koiran ja ohjaajan linjojen lähestymissuunnat poikkeavat, tulee Leialle epävarmuus edettävästä suunnasta. Epäjohdonmukainen liikesuunta ja reaktio tähän tulee jostain syvältä. Lisäksi Leia ei siedä yhtään runttaamista leikkauksiin, koska myös tässä tilanteessa linjoihin tulisi ristiriitaista signaalia. Myös näitä ollaan treenattu paljon ja vaativat minulta täydellisen rauhallisuuden, oikein linjan esteelle lähestyttäessä sekä koiran olemisen kunnolla edellä, jotta leikkaus onnistuu. Näitä voidaan käyttää, mutta harkiten. Loivat leikkaukset kaukaa ohjaten toimivat hyvin, koska näissä liikehäiriötä ei juurikaan tule.
• Valssit linjoille. Linjalle tuleva valssi tarkoittaa aina flänkkäävää kaarrosta ja huonoa kokoamista käännökseen. Valuttava valssi tarkoittaa aina liikkeen valumista. Leia ei kokoa jos tarjolla on liikettä. Rintaman kääntö ei saa Leiaa lyhentämään laukkaa vaan pelkästään jarruttava liike. Tämä aiheuttaa valsseihin vaikeuden, koska valsseilla on tapana valmistua hieman "myöhässä". Leia ei siedä tätä myöhässä oloa yhtään eikä kykene jarruttamaan liikettä vastaan. Ajoissa oleva valssi, joka jättää koiran laskeutumislinjan ja linjan seuraavalle esteelle vapaaksi on kaunista katseltavaa. Mutta esimerkiksi niin sanotut "valssi-sik-sakit" ovat itsetuhoisen flänkkäyksen huipentuma - en suosittele! :D Yhden ajoissaolevan valssin kaveriksi meillä sopii mainiosti esim puolivalssi-sylkkäri tai vastakäännös.
• Kontaktit. Tässä vaiheessa voi tulla olo "että mitähän vittua?". Siis Leiahan ei ole elämässään tehnyt yhtään kontaktivirhettä.. niin.... siinäpä se ongelma onkin. jotta tekeminen olisi tehokasta, onnistumisprosentin tulisi olla bauttiarallaa siinä 80%. Tuo 100% on ikävän kaukana siitä. Ohjaajapehmeä nöyrä koira, jonka patoaminen kiihkeimmilläänkin on erinomaista suorittaa tässä tehtävän liian hyvin. Olen tullut tulokseen, että hyvät pysärit saavutetaan sillä, että koiralla on vähintään yhtä kova halu jatkaa rataa kuin pysähtyä, mielellään jopa kovempi tarve jatkaa eteeenpäin kuin pysähtyä. Noh, meillä 100% tarkoittaa sitä, että Leia on niin ehdollistunut pysähtymään, että tilanne ei ole edes fifty-fifty. Tämän tyyppisen koiran kanssa hidastamista ja ennakointia on vaikeaa pitää kurissa. Eli meidän pitäisi treenata sitä, että saisin koiraa menemään läpi ja vaatimustason sille tasolle, että pysähtymisen ehdottomuus heikkenisi. JuoksuA projekti on myös kompuroinut samojen ongelmien suhteen. Kuinka opettaa uudelleen vahvasti ehdollistunutta "oikeintekevää" koiraa. Hitaasti mutta toivon mukaan varmasti...

Noh, eiköhän siinä ollut heikkouksia kerrakseen.

Entä sitten ne vahvuudet?

• Estehakuisuus. Kun Leian pääsee halutulle linjalle ja sille antaa rauhan ja tilan toimia, se ei epäröi tehtävän suorittamisessa.
• Itsenäisyys. Itsenäinen suorittaminen ja hifistely on tämän koiran lempipuuhaa. Toisin sanoen, kun liikehäiriö viedään pois, koira tekee työntä täysillä kyselemättä ja miettimättä, missä minä olen. Itsenäiset kepit tilanteessa kun tilanteessa, on Leialle helppoa kauraa.
• Kääntyminen. Kun liike ei ole häiritsemässä, Leia kääntyy pennin päällä, hyppää ristikulmalinjat niin suoraviivaisesti kun kuinkaan mahdollista.
• Sylkkäri, puolivalssi, poispäinkäännös. Näissä tulee selkeä jarruttava liike jota Leia lukee helposti. Näillä pääsee jo pitkälle ja näitä voi tarpeen tullen tehdän hyvin etäältä esteistä
• Saksalaiset, japanilaiset, päällejuoksu, ihmisnuoli, pakkovalssi, vastakäännös. Myös hyvin Leialle sopivia ohjauksia,

Eli, näillä eväillä uuteen kauteen. Mulla on fiilis, että ens vuos on meille hyvä! Nyt kesän ajan vahvistetaan tuota itsenäistä kauko-ohjaamista ohjaajan rajoittuvuuden vuoksi, mutta myöskin sen vuoksi, että tuo tulee olemaan tekemisemme yksi kivijalka.

Meidän agi vuonna 2016-2017 tulee olemaan vauhdikasta merkkaavaa edestäohjaamista, sekä irroittavaa kaukaaohjaamista. Tämän kombon kun saamme toimimaan, niin avot! Mutta nyt on hyvä fiilis siitä, että nyt on selkeä visio siitä, mitä meidän agi tulee olemaan!